Alotan kirjottamisen ja parin lauseen jälkeen en enää saa kirjotettuu yhtään enempää. Tuntuu kuin kaikki motivaatio kirjottaa ois vaan kadonnut. Rakastan kirjottamista ja oon jopa hieman riippuvainen siitä, mutta välillä tää on vaikeeta.
Kirjottamista ei helpota yhtään se, että elämässä ei kauheesti oo tällä hetkellä muuta kun koulunkäynti, ens viikolla olevat finalsit ja päivien laskeminen Suomessa vietettävään jouluun. Sopeutuminen tänne ei oo muuttunut yhtään helpommaksi ja vaikka koulussa löytyy ihmisiä joille jutella, ei vapaa-ajalta tälläsiä ihmisiä löydy. Tätä pientä yksinäisyyttä kuitenkin onneks helpottaa viikon päästä tapahtuva reissu Tukholmaan saksalaisen kaverin kanssa ja suomalaisten kavereiden tuleminen tännepäin maailmaa tammikuussa.
Miulla on edelleen luonnoksissa kirjotus kuukauden (vai kahden?) takaisesta Liègen reissusta, mutta en oo jotenkin saanu sitä vieläkään kirjotettua loppuun. Ehkä se vielä ilmestyy tänne ajallaan. Siihen asti yrittäkää, jos täällä ketään enää on edes jäljellä lukemassa, kestää miun epäsäännöllisen postaustahdin kanssa.

Postauksen kuvat on kuukauden takaisesta retkestä Viandenin kylään ja siellä sijaitsevaan linnaan.

Kun olin Koreassa ihmettelin kun kaikki kaverini jostain syystä fanittivat ihan täysillä korealaista ryhmää nimeltä BTS. Pidin heitä ehkä jopa vähän hulluina, mutta kuunneltuani heitä ymmärsin heidän hullaantumisensa. BTS, koreaksi 방탄소년단 [bangtan sonyeondan], on siis seitsemänhenkinen korealainen "yhtye", johon kuuluvat johtaja RM (Kim Namjoon), J-Hope (Jung Hoseok), Jin (Kim Seokjin), Jimin (Park Jimin), Suga (Min Yoongi), Jungkook (Jeon Jungkook) sekä V (Kim Taehyung).


Joten kun kuulin, että BTS on vihdoinkin tulossa Euroopan kiertueelle niin arvaatkaa vaan ostinko liput. No tottakai! Maksoi ihan liikaa, mutta niin sen arvosta. Ilman ongelmia ei tietenkään lippuja ostettu, koska olin ekana menossa Amsterdamin keikalle, joka olisi ollut viikonloppuna. Mutta arvatkaas vaan sainko lippua, kun keikkapäivä sattui vielä Jiminin syntymäpäivällekin vielä. Jäin ilman lippua ja kiirehdin nopeasti katsomaan, josko saisin lipun vaikka jommallekummalle Berliinin keikalle. Nekin loppuunmyyty. Pariisi? Loppuunmyyty. Kaikki liput loppuunmyyty sekunneissa. Toivo keikkalipuista alkoi pikkuhiljaa hiipua ja epätoivo ottaa valtaa. Kunnes tajusin, että Lontoon keikoille lipunmyynti alkaa tunnin myöhemmin kuin muille Euroopan keikkapäiville! 
Joten tasan siihen aikaan, kun lipunmyynti alkoi, päivitin sivun ja pääsin jonoon. Jonotin jotain 10 minuuttia ihan paniikissa, ajatellen että nyt olen menettänyt sen yhden mahdollisuuden BTSn nähdä livenä. Mutta onni onneks potkas! Pääsin ostamaan lipun istumapaikalle 10.10. olevalle keikalle! 


Seuraavat kuukaudet ennen keikkaa kulkikin sitten aivan liian hitaasti ja sitten vihdoinkin se päivä koitti! Otin junan ja bussin Wiltzistä lentokentällä aikaisin aamusta ja suuntasin Lontooseen! Tunti ja 20 minuuttia myöhemmin laskeuduin Heathrown lentokentälle ja sain matkustaa kaksi tuntia hotellilleni Canning Towniin, vain yhden metropysäkin päähän o2-areenasta. Koska en koskaan ennen ole käynyt Lontoossa saatikaan Englannissa, niin olin ehkä hieman paniikissa että millanen paikka se oikeen oon ja ymmärränkö yhtään mitään mitä ihmiset sanoo miulle. Mutta hyvin selvisin, sain hotelliinkin helposti kirjauduttua ja ruokakaupassakin yllättävän helppo asioida. 


Hankittuani hieman ruokaa ja karkkia - enimmäkseen karkkia - aloin vihdoinkin valmistautua keikalle. Pakkelia vaan naamaan ja hiukset kuntoon. Vaikka olinkin liikenteessä yksin, niin tapasin areenalla sitten erään twitteristä löytyneen suomalaisen ARMYn (BTSn fanien nimi) ja suunnattiin hänen kanssaa ostamaan miulle armybomb keikkaa varten ja hengailtiin hetken aikaa siellä areenan pihalla. Joillakin ihmisillä oli oikeesti aivan mahtavia asuja! Ja oli myös jotenkin niin ihanan raikastavaa vihdoinki puhua suomea pitkästä aikaa, koska täällä Luxissa en tunne ketään suomalaista..


Mutta anyways, jonkin aikaa pihalla ja areenan sisällä aikaa vietettyämme ja Starbucksissa käytyämme, suuntasimme porteista sisään. Turvatarkastus oli totta puhuen aika simppeli, koska se oli vaan että ne kahto taskulampun kanssa reppuun sisälle, käveltiin metallintunnistimista läpi ja that's it. Jälleen vietettiin hetken aikaa istuskellen, ennenkuin keikka alkoi olla jo lähellä ja meidän tiet erkani kun itse suuntasin korkeimmalle mahdolliselle tasolle ja hänen istumapaikkansa oli vähän alempana. Miun istumapaikalla törmäsinkin sitten kahteen italialaiseen, miun ikäseen, tyttöön joiden kanssa sainkin sitten jutella niitä ja näitä ennenku keikka alko. 


Keikka oli ihan järjettömän ihana, kiljuin niin paljon että unohdin hengittää, nauroin ja itkin. Olin oikeesti niin onnellinen, koska näiden ihmisten musiikki on vaikuttanut miun elämään enemmän kun mitä suostun myöntämään. Ikävä kyllä Jungkook oli vahingoittanu jalkansa jotenki ja ei päässyt tanssimaan. Tää ei kuitenkaa tullu yllätyksenä, koska tää oli jo ekana Lontoon päivänä tiedossa. Tuli jotenkin surullinen olo, kun Jungkook pyyteli anteeks että hän ei pysty esiintymään. Mutta onneks ihmiset tajus ruveta hokemaan it's okay koreaks. 


Keikan loputtuu tuli vähän sellanen, apua pyörryn kohta-olotila. Onneks kuitenkin selvisin pyörtymättä ja matkalla metroon, törmäsinkin sitten yhteen brittiläiseen tyttöön jolta oli loppunu akku puhelimestaan ja sen piti saada yhteys kyytiinsä, joten lainasin hetkeks miun powerbankkii ennenkun suuntasin jonottamaan puoleks tunniks metroon. Metro oli oikeesti ihan täpötäynnä ja se oli ihan järjetöntä, mutta onneks tarttes kestää vaan yhen pysäkin ajan.


Seuraavana päivänä suuntasinkin aamuviideltä jo takasin kohti Luxemburgia, vaikka kuinka olis tehny mieli vielä jäädä Lontooseen kuuntelemaan enkkua ja seikkailemaan, mutta se saa jäädä seuraavan vuoden puolella olevalle Lontoon reissulle sitten. 

P.S. Ikävä kyllä tätä postausta kasaan laittaessani tajusin, että en saanut yhtään hyvää kuvaa Vstä, Jungkookista, Jinistä tai J-Hopesta, joten heitä ei noissa kuvissa näy D: Fanitan kuitenkin heistä jokaista aivan yhtä paljon, joten surettaa vähän..

Nyt on tullut kuukausi täyteen Wiltzissä, Luxemburgissa. Alussa tuntui, että en koskaan selviäisi tähän asti, mutta täällä sitä vielä ollaan. Edelleen hengissä siis olen ja edelleen Luxemburgissa.
Jos totta puhutaan, tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Ystävien saaminen täällä ei ole yhtä helppoa, kuin Kuopiossa tai Seoulissa. Ei ole ollut tapahtumia, joissa tutustua omiin luokkalaisiin tai samassa koulussa opiskeleviin. Oli meillä welcoming drinks, mutta ei se ollut suunnattu millään tavalla sellaiseksi sosialisoitumistapahtumaksi, vaan enemmänkin juuri ryyppäjäisiksi. Kadotin itseasiassa huoneeni avaimen tuona tuomiokkaana perjantaiyönä..


Minulla ei niinkään ole kertaakaan iskenyt koti-ikävä, enemmänkin sellainen tunne että missaan niin paljon vain koska olen poissa. Tämän takia olen myös vähentänyt todella paljon viestittelyä Suomessa asuville kavereilleni, sillä kun en tiedä missaavani jotain niin se ei tunnu millään tavalla pahalta. Välillä täällä on tottakai myös vähän yksinäistä, kun vapaa-ajalla ei ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Uskoisin tilanteen kuitenkin olevan paranemaan päin, sillä olen ollut ekstrasosiaalinen koulussa ja yrittänyt parhaani mukaan ystävystyä ihmisten kanssa. Helppoa se ei kuitenkaan ole..


Tämän kuukauden aikana oon kerennyt tehä jo tosi paljon kaikenlaista. Olen käynyt jo kahdella eri ulkomaanreissulla, Trierissä ja Lontoossa, ja monia muita reissuja on jo suunnitteilla (ensi viikolla suuntaan itseasiassa Belgian Liègeen pariksi päiväksi ihan vain koska voin). Toivoisin, että olisin kaupunkiin päässyt tutustumaan vielä paremmin, sillä vaikka kuinka olen siellä käynyt niin tuntuu että en siltikään tunne kaupunkia sen paljon paremmin. Mutta onhan tässä vielä noin 7 kuukautta aikaa vaikka kuinka tutustua. Wiltziä en kauheammin myöskään ole tutkiskellut, sillä ei ole vielä tuntunut siltä että tätä kylää kauheammin tarvitsisi tutkiskella.
 

Ensi postauksessa kerroskelenkin itseasiassa reissustani Lontooseen ja BTSn keikastani siellä, stay tuned!

Noniin, nyt on taas tietokone käytössä entistä parempana vieläpä joten aika palata normaaliin postausaikatauluun. Eli postailen milloin sattuu, mutta postailen kuitenkin.
Tämän kuun alussa tylsistyin jatkuvaan Luxemburgissa oleskeluun ja päätin eräänä lauantaina ottaa suunnakseni Saksan, tarkemmin sanottuna Trierin. Tavoitteena oli, että pääsisin taas pitkästä aikaa harjoittelemaan kielitaitojani. Periaatteessa onnistuin tässä, sillä mikäli olin kaupassa tai tilasin jotain niin aina sain kommunikoitua kokonaan saksaksi. Olin itsekin hieman yllättynyt, että onnistuin kuin onnistuinkin siinä.

Okay, now I finally have a computer to use, even better than before, so it's time to return to my normal posting schedule. Meaning that I'll post irregularly, but I'll be posting anyways. 
At the beginning of this month I got bored with staying in Luxembourg and decided on one faithful Saturday to head towards Germany, more specifically towards Trier. My goal was to practice my language skills for the first time in a while. And technically I accomplished that, because if I was at a store or if I ordered something, I always communicated in german. Even I was surprised by that I was able to do that. 


Trier sijaitsee siis aika lähellä Luxemburgin rajaa ja noin 50 kilometrin päässä Luxemburgin kaupungista. Koska itse asun puolentoista tunnin junamatkan päässä pääkaupungista, aloitin matkani pari tuntia ennen junani lähtöä päärautatieasemalta. Aikainen aamu siis. Junamatkan Trieriin olin ostanut edellisenä iltana ja hinnaksi edestakaisin matkalla tuli vain vaivaiset 9,90 €. Ei siis mikään kauhean kallis päiväretki.

Trier is located quite close to the border of Luxembourg and about 50 kilometres away for Luxembourg City. Because I myself live 1,5 hour train ride away from the capital, I started my trip a few hours before my train left from the main train station. So quite an early morning. The train ride to Trier I had bought a night before and the price for a round-trip was only 9,90 €. So not that expensive of a day trip. 


Kaupungin tutkimisen aloitin kävelemällä päärautatieasemalta Porta Nigralle, joka on roomalaisaikainen kaupunginportti. Se on itseasiassa yksi ainoista roomalaisaikaisista rakennuksista, joka on säilynyt tähän päivään. Syynä tähän on se, että keskiajalla portti muutettiin joksikin aikaa kirkoksi. Muut Trierissä olleet portit kuitenkin purettiin ja materiaali käytettiin uusiin rakennuksiin. Porta Nigralle olisi myös ymmärtääkseni päässyt ihan sinne ylös ja sisällekkin, mutta sen jätin tällä kertaa välistä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Olin saapunut paikalle oikeaan aikaan, sillä kaupungissa oli menneillään ymmärtääkseni sadonkerjuujuhlat, josta syystä portin läpi päästyäni oli minua vastassa niin orkesteri kuin myös iso kasa kaiken maailman kojuja. Mieleni olisi tehnyt maistella Trieriläistä viiniä, mutta tällä kertaa sai se jäädä välistä. Ehkä käyn ostamassa pullollisen sitä joku viikonloppu viedäkseni sen takaisin Suomeen.

I started the exploring by walking from the main train station to Porta Nigra, which is a roman times city gate. It is actually one of the only romans time buildings that has survived to the present time. The reason for that is that at one point in history the gate was turned into a church for a while. The other gates located in Trier were demolished and the materials were used for newer buildings. If I understood correctly I could've also gone up and even inside Porta Nigra as well, but I decided to skip it this time. Maybe next time then. I had arrived just in a right time, because there was a harvesting festival ,or something similar, going on. Which meant that as soon as I passed the gate was there an orchestra and stalls greeting me. I was kind of tempted to taste Trier's own wine, but this time it had to be skipped. Maybe I'll go buy a bottle of it one weekend to take back to Finland.


Jonkin aikaa seikkailtuani ympäriinsä, päädyin vahingossa kirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. En tietenkään kehdannut jäädä paikalle, sillä vaikka kuinka paljon tykkäänkin tutkia kirkkojen arkkitehtuuria, ei uskonnolliset tapahtumat ole oikein minun juttuni. Lopulta päädyin väsyttämään itseni aivan liian nopeasti ja lähdinkin kaksi tuntia etuajassa takaisin kohti Luxemburgia ja omaa pientä kylänpahastani (jonne viikonloppuisin saa matkustaa 1,5 tuntia ja viikkoisin vähän alle tunnin pääkaupungista).

After some time of exploring, I accidentally ended up to a church that had a mass going on. Of course I didn't dare to stay there, even though I do like to see churches architectures, I am not really a fan of religious happenings. In the end I ended up wearing myself out way too early and decided to leave 2 hours earlier than planned back towards Luxembourg and my own tiny town (where you have to travel 1,5 hours on weekends and less than an hour on weekdays from the capital).

Pahoitteluni blogin hiljaisuudesta. Tietokoneeni hajosi päästyäni Luxiin ja odottelen tällä hetkellä uutta konetta, joka tulee Suomesta toivottavasti ensi viikon aikana.

Sorry about the silence on the blog. My laptop broke as soon as I got to Luxembourg and I'm currently waiting for a new one to arrive from Finland, hopefully during next week.

Reissun aiemmat löytyvät täältä ja täältä. Vähän myöhässä tulee nyt kyllä tää viimeinen osa, mutta ei voi nyt tällä kertaa mitään.
Jätettyäni Brysselin taakseni suuntanani oli Köln, jossa vaihdossa tapaama ystäväni lupasi majoittaa miut ja esitellä miulle kaupunkiaan.

Trip's earlier parts you can find here and here. This last part is coming quite late, but I couldn't really help it this time.
After leaving Brussels behind my next destination was Cologne, where a friend I met during my exchange promised to accommodate me and show her city to me.  


PERJANTAI (edellisessä postauksessa alkupäivä)
Saavuin Kölnin juna-asemalle matkustettuani pari tuntia Brysselistä. Etsin hetken aikaa ystävääni ihmismäärän joukosta, kunnes bongasin hänet ja suurinpiirtei juoksin tervehtimään häntä. Hän näytti miulle nopeesti Kölnin tuomiokirkon ja suunnattiin sitten hänen kämpilleen, koska olin jo tarpeeks väsyny. Illasta sitten pidettiin vaan leffailtaa ja vaihdeltiin kuulumisia.

FRIDAY (you can find the beginning of the day from the previous post)
I arrived to the Cologne central train station after traveling few hours from Brussels. I looked for my friend from the big crowd of people for few minutes before I finally spotted her and almost ran to greet her. She quickly showed me Cologne Cathedral and we headed to her apartment, because I was already way too exchausted. In the evening we had a movie night and exchanged latest news about our lifes.  


LAUANTAI
Aamupäivästä katsomassa Kölnin tuomiokirkko paremmin sekä sen läheisyydessä oleva silta, joka oli täynnä rakastavaisten lukkoja. Ystäväni myös näytti minulle osan vanhasta kaupungista, ennen kuin päätimme ottaa suunnaksemme Düsseldorfin. Periaatteessa ainut syy miksi olimme menossa Düsseldorfiin, oli että sieltä löytyy sattumoisin korealainen ruokakauppa. Joten tottakai ensimmäisinä suuntasimmekin sitten sinne. Matkalla kuitenkin ihana ystävämme Koreasta soitti meille ja saimme vaihtaa hänen kanssaan pitkästä aikaa kuulumisia ♥.

SATURDAY
In the morning we went to see the Cologne Cathedral better and also saw the bridge near it, that was filled with lovers' locks. My friend also showed me a tiny part of the old town, before we decided to head to Düsseldorf. Technically the only reason we were even going to Düsseldorf was because there was a Korean supermarket. So of course our first destination was that. On the way there our lovely friend, who lives in Korea, called us and we got to talk to her for the first time in a while ♥.






Vietimme siellä ruokakaupassa aika pitkän ajan, sillä minä yritin etsiä kaikkialta bananamilkiä (ja en ikävä kyllä löytänyt). Kaupasta poistuttuamme ystäväni vinkkasi minulle, että lähettyvillä olisi aivan mahtava bubble tea - kahvila, jonne suuntasimmekin sitten seuraavaksi. Viimeksi kun olen bubble teatä päässyt juomaan oli Koreassa, koska Suomesta en ole löytänyt ainakaan omasta kaupuingistani paikkaa, josta sitä saisi. Paikka olikin todella suosittu, joten saimme sitten jonotella siellä ihan mukavan verran aikaa. Onneksi siellä soi sentään hyvä musiikki ja puhelimiakin pääsi odotellessa latailemaan.  Jos jotakuta kiinnostaa, niin paikan nimi on siis Teamate.

We ended up spending quite a long time at the supermarket, because I was trying to find bananamilk from everywhere (and unfortunately I did not find it). After we finally left the store, my friend told me that there was a bubble tea-café nearby, so we decided to head there next. The last time I've had bubble tea was in Korea, because I haven't found it anywhere in Finland or in my city. The place was quite popular, so we had to queue quite a while. Thankfully they were playing good music and we were able to charge our phones while waiting. If anyone's interested, the place is called Teamate. 




Kun olimme viimeinkin saaneet puhelimemme ladattua ja janomme tyydytettyä, päätimme hieman ekstemporena lähteäkin seikkailemaan Altstadtiin eli vanhaan kaupunkiin. Ja koska jalkapallon MM-kilpailut olivat vielä silloin käynnissä ja taisipa vielä olla Saksan pelikin sinä päivänä, joten ravintolat ja kahvilat olivat täynnä ihmisiä katsomassa jalkapalloa. Myös ikävän paljon liian humalaisia ihmisiä oli liikenteessä.. 

When we had finally charged our phones and nourished ourselves, we decided a bit spontaneously to go look around Altstadt, the old town. And because the football (soccer for americans) world championships were still going on then, and also I think it was one of Germany's games as well, the restaurants and cafés were full of people watching football. Also unfortunately many drunk people were on the streets..




SUNNUNTAI
Sunnuntaille meillä ei ollut kauheasti mitään isompaa suunniteltuna, joten ystäväni päätti viedä minut tällä kertaa Kölnin vanhaan kaupunkiin. Kölnin vanha kaupunki oli tottakai paljon pienempi kuin mitä Düsseldorfissa, mutta ei se ollut yhtään sen vähemmän hienompi. Vanhat kaupungit on jokaisessa kaupungissa aivan ihania ♥. Sunnuntaina emme sen enempää kauheasti tehneetkään, ja ikävä kyllä sunnuntai oli myös reissuni viimeinen päivä ja palasin Suomeen heti seuraavana aamuna.

SUNDAY
For sunday we had nothing especially planned out, so my friend just decided to take me to Cologne's old town. It was a lot smaller than the one in Düsseldorf, but it still wasn't any less gorgeous. Old town in every city are just so lovely ♥. That's pretty much all we did that day and unfortunately it was also my last day of the trip. The next day I returned back to Finland. 

Pakkaaminen on yksi niistä epämukavista asioista vaihtoon lähtemisessä. Jo lähtiessäni neljäksi kuukaudeksi Koreaan minulla oli ongelmia. Arvatkaapa vaan ovatko nämä ongelmat yhtään vähentyneet nyt kun olen lähdössä kokonaiseksi vuodeksi pois. Koko elämän pakkaaminen yhteen matkalaukkuun ei ole todellakaan helppoa. Kaikkien tärkeiden tavaroiden saaminen mukaan tarkoitti sitä, että uusi, isompi matkalaukku oli hankittava. Joten minähän kävin ostamassa sellaisen. Kaupassa kiinnitin silmäni välittömästi ihanaan keltaiseen matkalaukkuun, ja sehän minulla sattuikin juuri lähtemään mukaan kaupasta lähtiessä.

Packing is one of those annoying things when going abroad. Even when leaving to Korea for four months I had trouble. Guess how much harder it's now that I'm leaving for a year. It isn't easy to pack your whole life to one suitcase. To get all of my most important things to come with me meant that I had to buy a new and bigger suitcase. So I went and bought one. At the store my eyes got locked to a lovely yellow suitcase, and that one ended up being the one I walked out of the store with. 

Pakkaaminen tarkoitti myös monista asioista luopumista, sillä sitä mitä en pakkaa, en myöskään oikeasti siinä tapauksessa tarvitse. Joten nyt miulla on kaksi ikea-kassia odottamassa olohuoneessa, että ne vietäisiin kierrättettäväksi tai hyväntekeväisyyteen. Hassua, että joka kerta kun lähden johonkin reissuun, hankkiudun todella paljosta tavarasta eroon. Koreaankin lähtiessä hankkiuduin jonkin verran tavaroista eroon, ja silti miulla nyt tuli vieläkin kaksi kassillista pelkästään vaatetta. Mutta reissussa kuitenkin tulee kerättyä lisää tavaraa mukaan, joten hyvä vaan tehdä jo valmiiksi vähän tilaa paluuta ajatellen.

Packing also meant that there were a lot of things that I had to give up, because what I don't pack, I don't actually need either. So now I have to Ikea bags waiting in my living room to be recycled or to be donated. Funny how everytime I leave, I get rid of so much stuff. Even when leaving for Korea I got rid of some stuff, but still I now have two bags just full of clothes. But abroad you happen to buy a lot of new stuff, so it's better to get some space available in advance. 

Mutta nyt siihen, mitä pakkasin mukaani. Pakkasin vaatetta vähän jokaiselle vuodenajalle. Talveksi mukaan talvitakki, talvikengät, villasukat sekä villapuseroita, kevääksi mukaan välikausitakkeja sekä kevätkengät. En kauheasti mitään isompaa listaa rupea laatimaan, sillä en jaksa enää noita valmiiksi pakattuja tavaroita ottaa noista vakuumipusseista enää pois. Mukaan pääsivät myös tottakai kaikki tärkeät paperini, pieni polaroid-kuvakokoelma sekä Koreasta ostamani ihonhoitotuotteet.

But now onto what I packed to go with me. I packed clothes for every season. For winter I have winter jacket, winter boots, wool socks and sweaters, for spring I have mid-season jackets and shoes. I won't be making any longer of a list, because I'm too lazy to start opening the vacuum bags. I also took with me all of my important papers, a small polaroid picture collection and skincare products bought from Korea. 

Vielä ei kaikki kuitenkaan ole pakattu, vaan pitää vielä laittaa mukaan elektroniikat, loput vaatteet sekä muutama kirja. Niitä lukuunottamatta kaikki on siis jo valmista. Lentokin on jo varattu ja lähden nyt 25. syyskuuta, ja koulu alkaa vasta 28.päivä. Elokuun puolessavälissä siirryn vanhempieni luokse maalle joksikin aikaa, joten pakkaaminen oli hyvä aloittaa jo ajoissa.

I haven't quite packed everything yet, I still have to pack my electronics, the rest of my clothes and few books. Besides those everything is ready. I have already even bought my flight and I'm now leaving 25th of September and my school will be starting 28th. In the middle of August I will be moving in with my parents for a while, so I had to start packing quite early.  

Reissuni ensimmäisen osan voi löytää täältä.
Berliinin jälkeen hyppäsin yksinäni lentokoneeseen, jonka suuntana oli Brysseli. Vielä tuolloin olin niin innostunut, että kerrankin pääsen tutustumaan kaupunkiin ennen kuin muutan sinne (ja kuinkas sitten kävikään). Lauantaista maanantaihin ei tapahtunut mitään niinkään kirjoittamisen arvoista, joten jätin ne nyt tällä kertaa välistä.

My trip's first part you can find from here. 
After Berlin I jumped to an airplane that was headed to Brussels. Back then I was still so excited, that I got to for once go see the city before I moved there (and here's what ended up happening). From saturday to monday nothing worth writing happened, so I decided not to write about those this time. 

TIISTAI Ensimmäinen kuvani Brysselistä oli aivan järjettömän huono. Hotellini sijaitsi Brysselin mittakaavalla huonolla alueella ja päädyin vieläpä harhailemaan ympäriinsä aivan liian pitkään, joka ei kauheasti huvittanut kun oli ollut hereillä lähemmän 20 tuntia ja kun oli viettänyt lentokentällä aivan liian kauan odottaen että hotelliin pääsisi viimeinkin kirjautumaan. Kun viimeinkin pääsin hotellilleni, sulkeuduin huoneeseeni ja annoin itseni kerrankin vain levätä.

TUESDAY My first impression about Brussels was not good. My hotel was in a bad-ish area in Brussels and I even ended up wandering around for too long, which did not really make me happy after being awake for almost 20 hours and after spending too much time at the airport, waiting to check-in to a hotel. When I finally got to the hotel, I locked myself to my room and let my rest for once.

 

KESKIVIIKKO Sain itseni ylös sängystä jopa normaalia aikaisemmin, vaikkakin olin edelleen väsynyt. Olinhan saanut ensimmäistä kertaa elämässäni herätä siihen, kun naapurihuoneesta kuului vähän liiankin paljon asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Kiirehdin nopeasti ulos hotellista, koska miun ei just sillä hetkellä oikein tehnyt mieli yrittää keskustella vain ranskaa puhuvien siivojien kanssa. Ja koska ranskan kielen taitoni rajoittuvat Bonjour, hon hon baguetteen niin oli myöskin ehkä parempi.

WEDNESDAY I got myself up from the bed earlier than ever before, even though I was still so tired. Because I had gotten the "pleasure" to wake up to the fact that I heard way too much from the neighbouring room. Things I would have not wanted to hear. I quickly left the hotel, because I did not really feel like talking to the cleaner, who only spoke French. And as my french is mostly limited to Bonjour, hon hon baguette I think it was perhaps better that way. 

Ensimmäisenä suuntasin kävellen kohti Manneken Pisiä, joka on siis pienenpieni pissaava poikapatsas. Onneksi olin etukäteen lukenut, että todella monet pettyvät kun he patsaan näkevät, sillä se on oikeastikkin pienenpienoinen. Aivan kuten nimikin kertoo. Manneken Pisin lähettyviltä löytyvät myös Tintin, hänen koiransa Milou sekä Kapteeni Haddock maalattuna seinälle. Olin aiemmin lukenut, että Brysselissä on myös Comic Street Strip, joka sillä hetkellä alkoi kyllä houkuttelemaan paljonkin. Kun Manneken Pis oli tsekattu, niin oli aika vihdoinkin syödä jotain. Belgialaiset vohvelit olivat tottakai vastaus tähän nälkään. Nam, vohveli jossa oli Nutellaa päällä oli niiin hyvää.

The first place I headed to was Manneken Pis, a tiny peeing boy statue. Thankfully I had read beforehand that a lot of people feel disappointed when they see the statue, since it really is tiny as heck. As the name says. Near Manneken Pis can also be found Tintin, his dog Snowy and Captain Haddock painted in a wall. I had before read that in Brussels there's also a Comic Street Strip and I must admit that at that moment it started to tempt me a lot. After I had checked Manneken Pis, it was finally time to eat something. Belgian waffles were the answerto my hunger this time. Yum, waffle that had Nutella on top was so good!


Syötyäni vohvelin ja käytettyäni hyväkseni vohvelipaikan wifiä, otin suunnakseni Grand Placen. Grand Place, tunnetaan myös Grote Marktina, on Brysselin keskusaukio ja ainakin minun vierailuhetkelläni se oli täynnä ihmisiä. Sieltä olisi voinut saada myös hevoskärrykyytejä ympäri kaupunkia, mutta itseäni ei oikein moinen huvittanut. Aukiolla oli myös jonkin verran esiintyjiä, josta syystä jäin aukion reunalle istuskelemaan ja kirjoittelemaan sekä töhertämään matkavihkoseeni.

After eating the waffle and using the waffle place's wifi, I headed towards Grand Place. Grand Place, also known as Grote Markt, is the central square of Brussels, and it was full of people the whole time I was there. If wanted, one could have taken a horse carriage rides around the city from there but I was not really in a mood for that. There were a few performers at the square, which is the reason I stayed to sit down at the side of  the square to write and doodle to my travel notebook.


Grand Placen jälkeen vain kiertelin ympäriämpäri, kunnes päätinkin yhtäkkiä kävellä Parlamentariumiin. Tietenkään kaikki ei mennyt täysin suunnitellusti, vaan jostain syystä omasta typeryydestäni yritin kävellä sisään Parlamentin ovista. Onneksi siellä kuitenkin on vartijat, jotka eivät minua tietenkään sisälle päästäneet. Kun vihdoinkin pääsin sisälle Parlamentariumiin, järkytyin kun sainkin selityksen opastuslaitteen käyttöön suomeksi. Hetki kesti ennen kuin osasin vastata takaisin järkytykseltäni. Parlamentarium olikin luultuani kiinnostavampi, joten sain tuhlattua siellä ihan mukavastikin aikaa. Parlamentariumin jälkeen kuitenkin aloin olemaan jo aika väsynyt, joten päätin kävellä Lidlin kautta takaisin hotellilleni. Huolimatta siitä, että hotellille olikin melkein viisi kilometriä. Tulipahan ainakin kuntoiltua.

After Grand Place I just wandered around, when all of a sudden I just decided to walk to Parlamentarium. Of course not everything went as planned, and for some stupid reason I tried to accidentally walk through the doors of European parliament. Thankfully they had guards, who of course didn't let me in. When I finally got inside, I was shocked when I got instructions for the guidemachine in finnish. It took me a while before I could answer back from my shock. Parlamentarium was more interesting than I could have imagined, so I spent a lot of time there. After Parlamentarium I started to however feel quite tired, so I decided to walk back to my hotel after getting food from Lidl. Not caring that it was close to 5 kilometres to my hotel. At least I got some exercise.

TORSTAI Torstaini vietin pääasiassa pakkaillessa valmiiksi sekä tutkiessani ympäristöäni ja yrittäessäni etsiä magneettia ja postikorttia kasvavaan magneetti- ja postikorttikokoelmaani.

THURSDAY My Thursday I spent mostly just packing everything ready and exploring my surroundings trying to look for a magnet and a postcard to my growing magnet and postcard collection.


PERJANTAI Oli aikani suunnata seuraavaan kohteeseeni iltapäivällä, joten kirjauduin ulos hotellistani aamusta ja vein matkalaukkuni säilöön juna-asemalle. Hetken aikaa juna-asemalla oltuani olin niin tylsistynyt kuin olla vain voi, joten päätinkin tehdä pienen ekstempore-reissun Atomiumille. Atomium oli paljon isompi, kuin mitä alunperin olin odottanut. Sää oli ihana ja minä olin nälkäinen, josta syystä suuntasin nopeasti läheiselle ranskis-kojulle. Nam, ensimmäiset belgialaiset ranskalaiset (tai siis belgianperunat) olivat niin hyviä. Jos käytte Brysselissä tai Belgiassa ylipäänsä, metsästäkää syötäväksenne belgianperunoita sekä belgialaisia vohveleita. Ette tule katumaan.

FRIDAY It was time to head to my next destination in the afternoon, so I checked out of my hotel in the morning and took my luggage to safekeeping to the train station. After sitting for a while at the train station I was so bored, that I decided to make a spontaneous trip to the Atomium. Atomium was a lot bigger than I expected. The weather was lovely and I was hungry so I headed to the nearest stall that sold fries. Yum, my first belgian fries were so good. If you go to Brussels or Belgium in general, hunt down some belgian fries and belgian waffles to eat. You won't regret it. 

Atomiumia tarpeeksi kuvattuani ja puistoa ympäri seikkailtuani päätin suunnata takaisin juna-asemalle. Mutta aikaa junan lähtöön oli vielä lähemmän kolme tuntia ja odottaminen Bruxelles Midillä ei kauheasti houkuttanut. Joten ennen kuin päädyin takaisin juna-asemalle, juoksin ulos metrosta ja aloin suunnistamaan Cimetière d'Ixellesille eli Ixellesin hautausmaalle, sillä olin kuullut sen olevan kaunis. Ja kuulopuheet olivat olleet oikeassa, hautausmaa oli kaunis ja ihanan rauhallinen sekä tämän lisäksi minua suosi vielä täydellinen sääkin. Todellakin suosittelen vierailemaan Ixellesin hautausmaalla, mikäli vain yhtään kiinnostaa. Ikävä kyllä en itse tajunnut ottaa yhtään kuvaa hautausmaalta. Hautausmaalta suuntasin tutkimaan kaupungiosaa ja vaikka olin kerennyt siellä olla vain hetken, olin jo päättänyt että tähän kaupunginosaan tahtoisin muuttaa (noh, ei nyt sitten tällä kertaa mutta ehkä sitten joskus).

After photographing Atomium and wandering around the park for long enough, I headed back to the train station. But there was still three hours until my train would leave and the thought of waiting at the Bruxelles Midi did not really tempt me that much. So before I ended up to the train station, I ran out of the metro and started to find my way to Cimetière d'Ixelles, Ixelles cemetery, because I had heard that it was beautiful. And the rumours were right, the cemetery was beautiful and wonderfully peaceful and on top of that all, the weather was perfect. Unfortunately I didn't realize to take any pictures from the cemetery. I definitely recommend visiting the cemetery, if you are just even slightly interested. From the cemetery I headed to explore more of the Ixelles and even though I had only seen a little bit of it, I had already decided that it was the part of the city I wanted to move to (well, not this time then but maybe someday). 

Ixellesiä tarpeeksi tutkittuani huomasin kellon olevan jo todella paljon, ja lähdin suuntaamaan takaisin St.Gillesin ja juna-aseman suuntaan. Hetken juna-asemalla odoteltuani noudin vihdoinkin matkalaukkuni ja suuntasin Kölnin suuntaan menevään junaan. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

When I had explored Ixelles enough I realized that clock was already quite a lot, so I decided to head back towards St.Gilles and the train station. After waiting at the train station for a little while, I went to get my luggage and jumped to a train heading towards Cologne. But about that I'll tell more in the next post.

Tuntuu, että viimeiset kolme postausta oon alottanu tällä samalla anteeksipyynnöllä kun en oo kirjottanut taaskaan pitkään aikaan. Niin se alkaa tälläkin kertaa, anteeksi siis tästä epäaktiivisuudesta. Teen parhaani parantaakseni postaustahtiani. Ylihuomiseksi olen jo ajastanut miun minireissun toisen postauksen, joka olisi kylläkin pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten.
Mutta nyt itse asiaan.

I feel like the last three posts I have just started with this same old apology about how I'm sorry that I haven't written in a while (again). And that's how it is this time as well, I'm sorry about this inactivity. I'll do my best to write more often again. For the day after tomorrow I have already scheduled a post about my minitrip, that I should have written ages ago. 
But now to the issue in hand.

Kaikki on ihan sekasin. Eräänä aamuna sähköpostiini ilmestyi viesti kv-vastaavaltani, jossa luki jotakuinkin näin: "Hei Anni! Saimme tiedon koulultasi ulkomailla, että he joutuvat siirtämään kaikki opiskelijat Brysselin kampukselta Luxemburgissa olevassa kylässä olevalle kampukselle. Joten myös sinä sinne siirryt." Niin että mitä?
Googletin sen kampuksen sijainnin ja sain selville, että sen sijaan että menisin miljoonakaupunkiin, minut siirrettiinkin 5,000 ihmisen pikkukylään? Sillä hetkellä päässä ei oikeesti ollut mitään muuta kun voi vittu, joudun oikeesti jonnekkin keskelle ei mitään.

Everything is a mess. This one morning I got a message to my email from my international coordinator that said kind of something like this: "Hey Anni! We got an information from your school abroad, that they have to move all the students from the campus in Brussels to the campus in Luxembourgish town. So you're also being transferred there." Wait what?
I googled the location of the campus and found out, that instead of going to metropolis, I was transferred to a town with 5,000 people? At that moment nothing else was in my mind than, Oh fuck I have to to a town in a middle of nowhere. 

Päädyin lopulta soittamaan molemmille vanhemmilleni ja viesteillä ilmoittamaan asiasta ystävilleni, ennenkuin vihdoinkin sain rauhoituttua. C'mon ei tää niin paha voi olla, Luxemburg on minimaalinen maa, sieltä on helppo karata jos haluaa. Vaikka kaikilla junilla meneekin yli tunti lähteä maasta ja vaikka Luxemburg City on yli tunnin junamatkan päässä ja vaikka sinne ei kuljekkaan suoria junayhteyksiä, kuten ei myöskään minnekkään muualle. Okei, saatan edelleenkin hieman panikoida. Mutta kyllä mie siitä selviän, sentään siellä ei ole alle 1,000 ihmistä ja sentään nyt miun ei tarttee etsiä asuntoa kun voin asua heidän asuntolassaan. Mie tuun selviämään Luxemburgissa ihan yhtä hyvin mitä olisin tullut selviämään Belgiassa. Ja sitä paitsi, mie en oo koskaan vielä käynyt Luxemburgissa.

In the end I ended up calling both of my parents and informing all of my friends about it, before I got to calm down. C'mon, it can't be that bad! Luxembourg is a tiny tiny country, it's easy to escape the country if I wish to. Even though it takes more than an hour to leave the country by train and even though Luxembourg City is over an hour train ride away and even though there are no direct train rides, just like to anywhere else either. Okay, I might be still panicking a little bit. But I'll survive from it, at least there are not less than 1,000 people and at least now I don't have to search for an apartment since I can just move to their students' residence. I will survive Luxembourg as well as I would have survived in Belgium. And besides, I've never been to Luxembourg before.

Tulin viime maanantaina takaisin kaksi viikkoiselta reissultani ympäriämpäri ja tajusin vasta nyt, että voisin jopa kirjoittaa aiheesta tänne blogin puolelle. Täällä on ollut todellakin hiljaiseloa kun kirjoitettavaa ei ole löytynyt ja elämä on muutenkin kesän ajan ollut aikalailla tylsää ja arkista. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan taas tänne ruveta päivittelemään, koska oikeasti tykkään blogin kirjoittamisesta.

Last Monday I came back from my two week trip around everywhere and I only just now realized that I could actually write about that to here. It's been quite quiet here in the blog because there has not been that much to write about and life has been quite boring and mundane during this summer. I will try my best to start writing here again tho, because I really like writing a blog.




TORSTAI Matkani ensimmäinen pysäkki oli ihanan kesäinen Berliini, jonne saavuin väsyneempänä kuin koskaan. Lähdin Kuopiosta puolilta öin bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sainkin odotella lentokentällä peräti 5 tuntia ennen kuin edes pääsin lentokoneeseen, koska olin saapunut sen verran aikaisin. Unta en tietenkään saanut saati bussissa tai koneessa ja siinä vaiheessa kun pääsin Riikaan vaihtamaan lentoani olin niin väsynyt, että latviakin kuulosti jostain syystä suomelta. Onneksi perillä Tegelin lentokentällä kuitenkin sain nähdä ihanan ystäväni H:n, joka lensi Hollannista seurakseni Berliiniin. En usko että olisin selvinnyt yksinäni hotellille asti, koska olin niin väsynyt.

THURSDAY The first stop on my tip was a beautifully summery Berlin, where I arrived more tired than ever before. I left Kuopio around mdnight towards Helsinki-Vantaa airport by bus and I got to wait at the airport for 5 hours to get to my plane, because I had arrived way too early. I of course did not get any sleep on the bus nor in the plane and by the time I reached Riga for my transfer flight, I was so tired that Latvian started to sound like Finnish. And those languages are nothing alike! Thankfully at the Tegel airport I met with my lovely friend H, who flew from the Netherlands to keep me company in Berlin. I don't believe I would have survived all the way to the hotel by myself since I was so tired by then.  


PERJANTAI Seuraavana päivänä tavattiin sitten ystävämme T, joka on Berliinissä suorittamassa työharjoitteluaan, sekä muutama muu meidän koulusta siellä työharjoitteluuan suorittava. Suuntamme oli Zoo Berlin, jossa pääsin vihdoinkin tänä kesänä näkemään heidän uudet panda-asukkaansa. Viime kesänä en kerennyt, sillä jonot sinne olivat aivan kamalat siellä käydessäni. Pyörähdettiin myös akvaarion puolella ja löysin Nemon! Syötiin vielä hyvä, mutta kallis lounas eläintarhan sisällä ennenkuin minä suuntasin tapaamaan Berliinissä asuvaa ystävääni A:ta, johon tutustuin kun olimme molemmat vaihdossa Koreassa, ja muut suuntasivat yksille Biergartteniin.

FRIDAY The next day we met our friend T, who is doing her internship in Berlin, and a few other people from our university who are also doing their internships there. Our destination was Zoo Berlin, where I finally got to see their new pandas. Last summer I had no time to see them because the lines were like crazy when I visited. We also stopped by the aquarium and I found Nemo! After that we just ate a good, but expensive lunch inside the zoo before I headed out to meet my friend A who lives in Berlin and who I got to know when we both were exchange students in Korea, while the others went for a beer to a Biergartten.



Päädyttiin sitten lopulta A:n kanssa kiertelemään korealaisia ruokakauppoja, sillä minä halusin ostaa korealaisia riisikakkuja ja hän sojua. Suunnitelmana tämän jälkeen oli, että suuntaisimme metrolla tämän jälkeen erääseen korealaiseen ravintolaan syömään Sul Bingsua, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. A nimittäin bongasi korealaisesta ruokakaupasta poistuttuamme sovelluksella vuokrattavia polkupyöriä! Siitä saatiin sitten idea vain pyöräillä seuraavaan kohteeseemme. Totta puhuen olin ihan kauhuissani kun piti pyöräillä niin lähellä autotietä ja ratikkaa, mutta selvittiin hengissä perille. Onneksi. Ja pyörävuokrakin osottautui loppujen lopuksi ilmaiseksi, koska olimme ajaneet vain niin vähän aikaa.

We ended up looking through some Korean supermarket, because I wanted to buy korean ricecakes and A wanted to get some soju. The plan after that was to head to a Korean restaurant to eat Sul Bingsu by subway, but the plans changed a little. Because A saw some bikes you can rent by an app outside the Korean supermarket! So from there we got an idea to just bike to our next destination. Truthfully speaking I was petrified because I had to bike so close to the driveway and the tram, but in the end we did survive to our destination. Thankfully. And the renting of the bikes ended up being free in the end, because we had only rode the bikes for such a short time.

Tuntuu hassulta myöntää tää, mutta miulla on edelleen ikävä takaisin Koreaan. Koko reissusta on jo menny jo melkeen puol vuotta mutt en siltikään oo yli tästä ikävästä. Joskus nään jotain miun ottamia kuvia tai viestittelen miun Koreasta saatujen ystävien kanssa ja se vaan iskee. Kauhea ikävä maahan jossa vietin vaan neljä kuukautta. Ymmärtäsin tän ikävän ihan täysin, jos oisin viettäny siellä vuoden tai jotain mutta neljä kuukautta on niin lyhyt aika.

Feels funny to admit this but I still miss back to Korea. It's been almost half a year since the whole trip but I'm still not over this yearning. Sometimes I see pictures I took or talk to my friends who I got from Korea and it just hits me. A horrible yearning to a country where I spent only 4 months. Iwould completely understand this missing if I had spent there a year or something but four months is such a short time. 


Joskus miun ikävä menee niinkin pitkälle että alan suunnittelemaan paluuta takasin Koreaan. Tällä hetkellä minnuu houkuttelis niin kovasti mennä sinne opiskelemaan maisterivaihe (tai siis näin suomalaisittain ylempi AMK), mutta se maksaa toisin kuin mitä Suomessa. Tietysti en katus maksaa siitä, koska se ois aivan mahtava kokemus ja pääsisin opiskelemaan tätä miun alaa vielä entistä enemmän.

Sometimes I miss Korea so much that I start planning my return to Korea. Right now I'm really tempted to go there to study for my Master's, but it costs money and in Finland I would get it completely free. Of course I wouldn't regret paying for that since it would be such an amazing experience and I would get to study my area of studies even more.
  

Mutta saa nähdä mitä tapahtuu, oon nyt kyllä kattonu että oisko siellä yliopistoissa ees tarjota matkailualaa ja on siellä peräti kolmessa Soulin yliopistossa sitä tarjota. Mutta vaan yks tai kaks niistä on enkkupolkuja.

But we shall see what happens, I've been looking if the universities there even offer Tourism Management and as many as three universities in Seoul offer it. But only one or two of them are offered in English.

Tutkiskelin pitkästä aikaa tietokoneeni kansioita ja satuin törmäämään erääseen listaan, jonka tein kun mietin lähtisinkö Belgiaan vai en. Ja siitä inspiroituneena päätin jakaa sen tänne teille. Kirjoitin koko listan piirrustuspöydälläni, koska listan käsin kirjoittaminen tuntui mielestäni näköjään silloin paremmalta. Ikävä kyllä lista oli liian iso kuvakooltaan laittaakseni sen kokonaisena, joten jouduin halkaisemaan sen kahtia.

I was looking aroung my computer's files and happened to run into a list that I made when I was thinking whether or not I should go to Belgium. And inspired by it I decided to share it with you in here. I wrote the whole list with my drawing tablet, because I felt like writing by hand at that moment for some reason. Unfortunately the list was a bit too big to be put as a whole so I had to split it in two.



En noista plussista sen enempää selittele, sillä ne ovat mielestäni kyllä tarpeeksi selkeät. Ainakin itselleni. Mutta miinuksista selitän sen verran, että jokaiseen miinukseen löysin kyllä myös jonkinlaisen asian joka vähän niinkuin kumosi sen. Ensimmäisenä ja toisena oleviin miinuksiin, että missaisin paljon ollessani poissa ollessani ja että ystäväni valmistuisivat ja muuttaisivat pois kun olisin poissa. Mutta Suomi ei oikeasti ole niin kaukana Belgiasta ja voin aina vierailla ystävieni luona ja he minun luonaan. Vaikka ystäväni valmistuisivatkin ja muuttaisivat pois Kuopiosta, pystyisin siltikin kyllä heitä näkemään.

I won't explain anything more about the pros, because I think they are already quite understandable. At least for me. But about cons I'll explain a little bit. For every con I found a thing that revoked it. For the first and second cons I realized that Finland is not actually that far away from Belgium and I can always visit my friends and they can visit me. Even though my friends will graduate and move out of Kuopio, I'll still be able to see them. 

Yksinäisyydestä sen verran, että oli minulla Koreassakin todella usein yksinäistä. Mutta siihen ei auttanut mikään muu kuin vain lähteä jonnekkin ja sosiaalisoitua ihmisten kanssa paremmin. Tai vaikka kutsua puolituttu tyyppi mukaan lähtemään jonnekin. Laitoin koti-ikävän sulkuihin siitä syystä, että aiemmin koti-ikävä ei ole vaivannut minua niin paljoa, että kokisin sen huonona asiana. Mutta vuosi voi olla täysin eri asia, joten saa nähdä.
Olen jo ennestään hieman jäljessä opinnoistani Korean vaihdon takia, josta syystä tulenkin valmistumaan vasta syksyllä 2019. Aiemmin olisin voinut valmistua jo keväällä, mutta uskon että Belgia tulee kyllä olemaan niin sen arvoinen. 

A little bit about loneliness is that in South Korea I felt lonely quite often. But nothing else helped than to go somewhere and socialize with people a bit better. Or ask a semi-familiar person with you to somewhere. I put homesicknessto parenthesis because homesickness hasn't bothered me that much before that I would feel it has a bad thing. But a year is a completely different thing so we shall see. 
I'm already a bit behind on my studies because of my exchange in Korea, which is the reason I'll be graduating on fall 2019. Before I could've already graduated in spring, but I believe Belgium will definitely be worth it. 

Olen asunut nyt Kuopiossa periaatteessa puolitoista vuotta, mutta seitsemän kuukautta siitä ajasta olen ollut poissa Kuopiosta. Kirjoitin tämän kaltaisen postauksen aiemminkin (joka löytyy täältä), mutta nyt noin puolitoista vuotta jälkeenpäin ajatukseni Kuopiosta ovat muuttuneet.
Kun kirjoitin tuota aiempaa postausta, niin mainitsin usein että en tunne Kuopiota vielä täysin omakseni. Nyt asia on kuitenkin muuttunut. Kuopio tuntuu nykyään paljon enemmän omalta kuin koskaan aiemmin. Kuopio on enemmän koti kuin mikään muu paikka ikinä ennen on ollut.

I have now techinically lived in Kuopio for one and half year, but seven months out of that time I have not been in Kuopio. I wrote something similar to this before as well (sorry, the post is only available in finnish but you can check it out here), but now one and half year later my thoughts about Kuopio have changed. When I wrote the previous post I mentioned that I didn't feel like Kuopio was completely mine yet. Now that has changed. Kuopio feels a lot more like my own than before. Kuopio is more like a home than any place has been before. 


Mutta samaan aikaan inhoan ajatusta, että Kuopio on nyt kotini. Rakastan Kuopiota ja sen pieniä virheitä, mutta samanaikaisesti ajatus Kuopiosta kotinani ahdistaa. Suomen mittakaavalla Kuopio on ehkä isohko, mutta maailman mittakaavalla Kuopio on pieni kuin mikä.
Kirjoitin aiemmin, kuinka Kuopiossa kadulla kävellessä vastaan tulee vain tuntemattomia kasvoja ja kuinka nautin siitä. Nykyään asia on aivan toisinpäin. Suurin osa ihmisistä, jotka minua vastaan kadulla kävelevät, ovat minulle edes jollakin tavalla tuttuja.

But at the same time I hate the thought, that Kuopio is now my home. I love Kuopio and it's tiny flaws, but at the same time the thought of Kuopio as my gives me anxiety. In Finland's scale Kuopio is big-ish city, but in the world's scale it's tiny as heck. 
I wrote before how when I walk in the streets I only see unknown faces and I enjoy it. Now it's quite the opposite. Most of the people who I see in the streets, are somehow familiar to me.  


Osa vastaantulijoista ovat jopa kotipaikkakunnaltani tuttuja. Ja totta puhuen se ahdistaa hieman. Mutta arvattavissahan se oli, että näin tulisi ennen pitkää käymään. Tottakai opiskellessa tutustuu lisää ihmisiin, varsinkin jos hiemankaan käy opiskelijapippaloissa sun muissa.
Kun kirjoitin "Minun Kuopioni"- postauksen asuin edelleen Kuopaksen kämäisessä solussa kolmen tuntemattoman tyypin kanssa Männistössä. Ja nyt asun yhdessä yhden parhaimmista ystävistäni kanssa keskustassa. Asiat ovat muuttuneet ainakin asumisen suhteen paljonkin tuolloisesta kirjoituksestani.
Mutta älkää siis nyt käsittäkö väärin, rakastan Kuopiota ja pidän sitä kotikaupunkinani, mutta samanaikaisesti tuntuu kuin olisin ollut samassa paikassa jo liian pitkään.

Some of the people on the streets I know from my hometown. And honestly it makes me feel anxious a little bit. But itis no surprise that this would happen. When you study, you meet new people, especially if you go to student parties even a little. 
When I wrote my "Minun Kuopioni (My Kuopio)"-post I still lived in Kuopas' (student accomodation association) dorm apartment with three complete strangers in Männistö. Now I live with one of my best friends in the city centre. Things have changed a lot, at least in terms of housing, since that post. 
But don't get me wrong now, I love Kuopio and I think of it as my homecity, but at the same time it's starting to feel like I've been in the same place for far too long.  

Yön pikkutunteina, kaupungin hiljetessä, päähäni pilkahtaa liuta kysymyksiä. Miksi olen lähdössä taas? Eikö minulla ole muka kaikki hyvin täällä? Yritänkö muka paeta jotakin?
Tuntuu oudolta ajatella noin. Olen lähdössä koska on pakko lähteä. Minun on vain yksinkertaisesti pakko lähteä. Aina kevään tullen tunnen, kuinka kaukokaipuu alkaa hiljalleen luikerella takaisin päähäni. Se saa minut haluamaan uuteen ja tuntemattomaan. Tuttu ja turvallinen tuntuu liian arkipäiväiseltä ja arkipäiväinen ei vain yksinkertaisesti tunnu sopivan minulle. Vaikka minulla onkin kaikki täällä hyvin, varsinkin nyt paljon paremmin kuin ennen, silti tahdon lähteä. Välillä tuntuu kuin oikeasti pakenisinkin jotain, mutta oikeasti asia ei ole näin. En yritä paeta. Yritän vain saada kiinni sitä mikä minulta on pakenemassa. Yritän saada kiinni sitä tunnetta, jota tunnen kun pääsen uuteen, ennalta tuntemattomaan paikkaan.
Ennen Saksaa ja ennen Koreaa, minun äiti kysyi että yritänkö vaan paeta jotain täältä. Vastasin silloin että en. Ja nyt kun olen taas lähdössä, tällä kertaa Belgiaan, äitini ei enää edes kyseenalaista miksi olen lähdössä. Koska nyt hän ymmärtää, että minulla on paljon parempi olla seikkailemassa maailmalla kuin nyhjöttää samassa paikassa vuosi vuoden perään. 18 vuotta kuitenkin pysyin samoilla nurkilla, niin eiköhän se loppujen lopuksi jo ole tarpeeksi.
Tuntuu hirveän kliseiseltä sanoa "veri vaan vetää maailmalle", mutta minun tapauksessani tämä pitää täysin paikkansa.

In the small hours of the night, when the city quiets down, questions pop into my mind. Why am I leaving again? Is everything not good for me here? Am I trying to escape something?
Feels weird to think that way. I'm leaving, because I have to leave. I just simple have to leave. Whenever the spring arrives, I can feel how the wanderlust starts seeking back into my head. It makes me want to go to a new and unknown. Familiar and safe feels too mundane and mundane just simply does not go well with me. Even though I have everything good here, especially now more than before, I still want toleave. Sometimes I do feel like I'm escaping something, but really that's not the reality. I'm not trying to escape. I'm just trying catch what is escaping from me. I'm trying to catch that feeling, that I get when I get to go to a new and previously unknown place. 
Before Germany and before Korea, my mom asked if I'm trying to escape something from here. Back then I answered no. And now that I'm leaving again, this time to Belgium, she doesn't question it anymore. Because this time she understands, she understands that it's better for me to be exploring the world than to just stay in the same place year after year. After all I did stay in the same place for 18 years, so I think that's already enough. 
Feels like a cliché to say "blood pulls to the world", but in my case that is completely true. 

Kävin itsenäisen opiskelun viikolla (=hiihtolomalla) kaveriporukan kanssa pienellä 5 päivän reissulla Amsterdamissa tervehtimässä kaveriamme, joka on siellä vaihdossa sekä vähän tutustumassa meille jokaiselle uuteen kaupunkiin. Lähdettiin Kuopiosta viideltä aamulla lauantaina suuntanamme Helsinki-Vantaan lentokenttä. Edellisenä yönä unet olivat jääneet vähiin niin minulla kuin myös muillakin matkatovereillamme. Omaa ihanaa untani häiriköivät ulkona humalassa huutavat miehet, joiden huutaminen kuului seitsemänteen kerrokseen asti. Ihanaa asua keskustassa...

During my independent study week (=winter holiday) me and my friends went on a tiny 5 day trip to Amsterdam to see our friend, who's doing her exchange there and to see a new city. We left Kuopio at five in the Saturday morning, headed to the Helsinki-Vantaa airport. The previous night none of us had had the pleasure to sleep that well. In my case I have drunken men to thank for that, who yelled outside so loud that I could hear it all the way to the seventh floor. I love living in downtown..

Päästiin kuitenkin turvallisesti perille lentokentälle ja suunnattiin turvatarkastuksen jälkeen matkatavaroittemme kanssa nappaamaan jotain syötävää. Tietenkin tyypilliseen tapaan kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja meidän lento myöhästyi. Loppujen lopuksi se ei onneks kuitenkaan ollut puoltatuntia pidempään myöhässä ja päästiin vihdoinkin lentokoneeseen ja suuntaamaan Amsterdamin Schipholin lentokentälle.

However we got safely to the airport and headed to eat something with our hand luggage after the security check. Of course in a typical manner, the flight was late. In the end it was thankfully only half an hour late though and we finally got to the airplane and started heading towards Amsterdam's Schiphol airport. 

Lentokentällä meitä olikin vastassa ihana ystävämme, joka auttoi meitä pääsemään junalla meidän hotellille De Pijpin alueelle. Hotelli ei ollut päärautatieasemalta onneksi kauhean kaukana, mutta ihmisten määrä ja pilven haju alkoi kyllä käymään meidän väsyneen matkaseurueen hermoille. Onneksi päästiin hotellille kuitenkin aika nopeasti ja ei kauheasti eksyttykään, koska meillä oli ihana ja luotettava Google Maps meidän oppaana.

At the airport our lovely friend was waiting for us to help us get to our hotel at the De Pijp are by train. The hotel wasn't thankfully too far away from the Centraal Station, but the crowds of people and the smell of weed started to get on our tired travel group's nerves. Fortunately we got to the hotel quite fast and didn't get lost that much either, but only because we had our wonderful and trustworthy Google Maps as our guide.



Hotellilla levättiin jonkin aikaa, kunnes nälkä ja tylsyys pakottivat meidät ylös sängyistä. Suunnattiin siis etsimään ruokaa ja vähän tutkimaan meidän ympäristöä. Päädyttiin vaan loppujen lopuks sitten ostamaan ruokaa ruokakaupasta ja syötiin nopeasti hotellilla ennen kun suunnattiin takaisin tutkimaan ympäristöä. Löydettiin itsemme sitten eräänlaiselta baarikadulta, jossa käytiin paikallisessa baarissa nappaamassa oluet. Tässä vaiheessa väsymys alkoi lamauttamaan osaa meidän seurueesta, joten suunnattiin takaisin hotellille. Muutamalla meidän seurueesta oli kuitenkin vielä kiinnostusta lähteä tutkimaan yöelämää vähän tarkemmin, mutta itse en siihen seuraan enää millään jaksanut liittyä.

At the hotel we rested for a while until hunger and boredom forced us to get out of our beds. So we headed to find food and to explore our surroundings. In the end we just ended up buying foor from the grocery store and ate quickly at the hotel before heading back to explore more. We found ourselves from some kind of a bar street, where we grabbed beers from a local bar. At this point fatigue started to overpower people from our group, so we headed back to the hotel. Few people from the group however wanted to go explore the night life a bit more, but I was too tired to join them. 

Seuraavina päivinä käytiin syömässä todella paljon erilaisissa ravintoloissa, muunmuassa korealaisessa ravintolassa sekä burgerijointissa, ja seikkailtiin ympäriämpäri Amsterdamia. Ei kauheasti käyty missään turistinähtävyyksissä iamsterdam-kylttiä ja punaisten lyhtyjen aluetta lukuunottamatta. Alasta kiinnostuneina käytiin myös tsekkaamassa meidän hotellin vieressä ollut Heineken Experience, joka kyllä oikeasti oli aikamoinen kokemus, vieläpä mahtava sellainen. Suosittelen käymään, mikäli sellaisesta on hiemankaan kiinnostunut. Reissun aikana käytiin myös kissamuseossa, joka oli loppujen lopuksi ikävä kyllä aikamoinen pettymys. Tarttui sieltä kuitenkin mukaan yksi kissa-aiheinen juliste, jonka ripustan meidän olkkarin seinälle kunhan aikaiseksi joskus saan.

In the following days we went to eat to various restaurants, korean restaurant and burgerjoint amongst other places, and ventured around Amsterdam. We didn't really go to that many tourist sights besides iamsterdam-sign and red light district. And since we all have quite similar area of interest, we also went to check out Heineken Experience that was right next to our hotel, and it truly was quite an experience, a really mighty one if I may add. I definitely recommend visiting if you're even a little bit of interested. During the trip we also visited the cat museum, which was unfortunately quite a disappointment in the end. I did find a cat themed poster from there, which I'll put to our living room wall as soon as I have the time. 



Hauska juttu tässä reissussa muuten oli se, että kolme päivää viidestä vietettiin tatuointistudiossa nimeltään Amsterdam Ink Your Skin. Tämä johtui siitä, että meillä tapahtui eräänlainen ketjureaktio. Ensin Kaveri 1 sai idean käydä ottamassa itselleen kuudennen tatuoinnin, jolloin Kaveri 2 ja 3 myös innostuivat ajatuksesta ja kun Kaveri 1 meni ottamaan tatuoinnin, päätti Kaveri 5 myöskin ottaa itselleen tatuoinnin. Ja näin me sitten vietettiin yli puolet reissustamme tatuointistudiossa. Mutta en valita, miun kavereiden tatuoinneista tuli ihan älyttömän hienoja ja sain mahdollisuuden ekaa kertaa elämässäni vaan hengailla tatuointistudiolla ja nähdä miten kaikki toimii.

The funny thing about this trip was btw the fact that we spent three days out of five at tattoo parlour called Amsterdam Ink Your Skin. This was because a kind of an chain reaction happened. First Friend 1 had an idea to get herself a sixth tattoo, when Friend 2 and 3 also got excited about it and when Friend 1 went to get her tattoo, Friend 4 decided to get a tattoo for himself as well. And so we spent over half of our trip at a tattoo parlour. But I'm not complaining, the tattoos my friends got ended up being really amazing and I had the chance to hang out at a tattoo parlour and to see how everything goes for the first time ever. 

Kaikessa laajuudessaan matka oli aivan mahtava ja Amsterdam oli todella kaunis kaupunki. Vaikka välillä pilven haju tuntui leijailevan kokoajan ilmassa, niin kaikki ne rakennukset kyllä korvasivat sitä kauneudellaan. Aion tulevaisuudessa vielä joskus vierailla uudestaan Amsterdamissa, koska tuntuu että en nyt vielä päässyt näkemään ihan kaikkea vaikka aika paljon jo näinkin. Ens kerralla haluaisin myös päästä kanaaliajelulle ja ehkä myös seikkailla Amsterdamin ulkopuolella.

All in all the trip was amazing and Amsterdam was a really beautiful city. Even though sometimes the smell of weed felt like it was in the air all the time, the buildings compensated with their beautifulness. In the future I'm planning on visiting Amsterdam again, because it feels like I still have so much to see there. Next time I also want to go to a canal cruise and maybe explore outside of Amsterdam as well. 

Pssst. Ajattelin taas ruveta kirjoittamaan sekä englanniksi ja suomeksi, koska se tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Psst. I decided to start writing in English and Finnish again, because that's what feels good right now

Hassu juttu tapahtui. Hain taas kerran vaihtoon. Tällä kertaa vuodeksi ja Brysseliin, Belgiaan. Okei periaatteessa se ei oo opiskelijavaihto vaan niin sanottu kaksoistutkinto, josta oon aina sillontällön täällä blogissa maininnut.

A funny thing happened. I applied for another student exchange. This time for a year and to Brussels, Belgium. Okay technically it's not student exchange, it's the double degree I've been talking about from time to time. 

Tää kaikki tapahtu aika äkkiä. Tossa yhtenä päivänä sain tietää, että kaksoistutkinnon saadakseen pitää aloittaa siellä koulussa jo syksyllä. Ja sitä seuraavana päivänä haku vaihtoon ois loppunu. Joten tein mitä jokainen aikuinen ihminen tekisi ison päätöksen edessä, soitin miun äitille ja miun iskälle ja kysyin neuvoa kavereiltani. Ja kaikki ne sano samaa asiaa; tee niin miltä itestäs tuntuu. Ne ei oikeen sillä hetkellä tuntuneet olevaan ollenkaan avuks.

It all kind of happened so quick. The other day I found out that to get the double degree you have to start studying at the school already on the fall. And the next day the applying for the double degree would have ended. So I did what every grown-up does when they have to make a big decision, I called my mom, I called my dad and asked some advice from my friends. And all of them said the same thing; do what you feel like doing. At that time they honestly felt like no help at all. 

Mutta mie mietin asiaa muutaman tunnin (okei periaatteessa mie ajattelin asiaa vaan jotain puoltuntia). Ja sitten jotakin vähän niinku naksahti miun päässä ja rupesin kirjottamaan miun vaihtopapereita valmiiks. Tunti myöhemmin olin hakenu kaksoistutkintoon.

But I thought about it for few hours (okay technically I only thought about for like half an hour). And then something kind of snapped in my head and I started to write my papers ready. An hour later I had applied for the double degree.

Myöhemmin samana päivänä tajusin, etten oikeesti ollut ajatellut asiaa ollenkaan läpi, mutta sillon oli jo myöhästä. Mutta älkää nyt ymmärtäkö, en kadu tätä päätöstä yhtään. Ainut asia on vaan että olin hakenu ja päässyt tuutoriks vaihtareille ja nyt miun piti peruuttaa se koko juttu. Mie olin aika innoissani siitä mutta nyt sen sijaan lähdenkin (toivottavasti) mahtavalle seikkailulle Belgiaan asti.

Later that day I realized that I had really not thought about it through but it was already too late. But don't get me wrong, I don't regret my decision at all. The only thing is that I had applied and gotten accepted to be a buddy for exchange students so now I had to cancel it. I was quite excited about it but now instead I (hopefully) get to go on a great adventure all the way to Belgium.

En oo vielä kuullut mitään takasin meidän AMK:n kv-vaihdon vastaavalta ja alan jo pelkäämään pahinta, mutta pidetään peukkuja pystyssä.

I still haven't heard anything back from our university's international coordinator and I'm starting to fear the worst, but fingers crossed.

It's been a while since my last post. I don't know why but I just haven't felt like writing lately, but now I'm hopefully getting back on the horse, so to say.
It's still so weird to be back in Finland but thankfully I'm getting used to it. I no longer bow when I go to the store nor start greeting in Korean. But I'm still receiving and giving everything with two hands and sometimes I accidentally just switch to English without even noticing it.
I have gotten used to Finland a little bit more and have started to like being in Finland again. Before I kept looking for everything Korean in Finland, but now I have realized that Finland and Korea are completely different. There's no temples here nor lots of historical things amongst really modern things. In the beginning I hated it so much but now I guess I've just settled.
I still miss Korea and all of my friends I got from there and I'm already planning my next trip there. I've actually even done research on doing my Master's there but we'll see about that..
This time I'm not really writing that much because honestly there's just nothing special going on. But next month I'm going to Amsterdam to see my friend who's doing her exchange there, so I'll write lots about that.

I have this love-hate relationship with Finland. Sometimes I really hate being in Finland. But sometimes I also love it more than anything. We have fresh air, good bread and amazing chocolate. Now, I am aware that most of the things I love about Finland are food. But listen, I also love how when I look outside my window in middle of the night, I see the Puijo tower and there are no people and no cars anywhere to be seen. It feels so relaxing after 4 months in Korea just to finally get some peace and quiet. In Korea I had to share a room so whenever I was in the room I was never truly alone. And that was really frustrating and draining sometimes. I need some time to be able to be alone sometimes. I need some time to breathe. And here in Finland I have my own room, my own space with a beautiful view. And whenever I look outside my window here, I feel peaceful. It's quiet and I can breathe.
Still I really miss Korea. Sometimes I miss Korea so much that I feel like I can't do anything. I miss my friends who I made during my time there, I miss bibimbap, I miss the skyscrapers, I miss trying to talk in Korean. I miss so many things and even thinking about those things makes my heart ache. Of course I can still someday meet my friends, I can make my own bibimbap and I can still try to talk in Korean. Even if people will look at me like I'm crazy. But it doesn't feel the same. It doesn't have the same magic in it, the wonder of doing all these things in a foreign country. Here the only thing I keep thinking about is "This is it? This is all? Is this really my life now?".
I googled to find out if there were others who felt like this when they got back from their exchange and apparently almost everyone gets post exchange blues or reverse culture shock. I'm not sure if those are the same things, but I can definitely relate to the definitions of both of those. I feel so lonely to be back in Finland because I have no one to talk about this experience. Someone who has gone through the same thing as I have. And as for the reverse culture shock, I still keep bowing whenever I go to a store, always receive everything with two hands and wonder when the cashier doesn't give my bank card back to me. In Korea I got so used to the cashiers giving my card back to me after paying. I actually forgot it wasn't a thing in Finland and accidentally left my bank card at a store on my first week back.. So now I'm without a bank card.

Are there others out there who have just returned from their exchange?