BTS concert in London

marraskuuta 18, 2018

Kun olin Koreassa ihmettelin kun kaikki kaverini jostain syystä fanittivat ihan täysillä korealaista ryhmää nimeltä BTS. Pidin heitä ehkä jopa vähän hulluina, mutta kuunneltuani heitä ymmärsin heidän hullaantumisensa. BTS, koreaksi 방탄소년단 [bangtan sonyeondan], on siis seitsemänhenkinen korealainen "yhtye", johon kuuluvat johtaja RM (Kim Namjoon), J-Hope (Jung Hoseok), Jin (Kim Seokjin), Jimin (Park Jimin), Suga (Min Yoongi), Jungkook (Jeon Jungkook) sekä V (Kim Taehyung).


Joten kun kuulin, että BTS on vihdoinkin tulossa Euroopan kiertueelle niin arvaatkaa vaan ostinko liput. No tottakai! Maksoi ihan liikaa, mutta niin sen arvosta. Ilman ongelmia ei tietenkään lippuja ostettu, koska olin ekana menossa Amsterdamin keikalle, joka olisi ollut viikonloppuna. Mutta arvatkaas vaan sainko lippua, kun keikkapäivä sattui vielä Jiminin syntymäpäivällekin vielä. Jäin ilman lippua ja kiirehdin nopeasti katsomaan, josko saisin lipun vaikka jommallekummalle Berliinin keikalle. Nekin loppuunmyyty. Pariisi? Loppuunmyyty. Kaikki liput loppuunmyyty sekunneissa. Toivo keikkalipuista alkoi pikkuhiljaa hiipua ja epätoivo ottaa valtaa. Kunnes tajusin, että Lontoon keikoille lipunmyynti alkaa tunnin myöhemmin kuin muille Euroopan keikkapäiville! 
Joten tasan siihen aikaan, kun lipunmyynti alkoi, päivitin sivun ja pääsin jonoon. Jonotin jotain 10 minuuttia ihan paniikissa, ajatellen että nyt olen menettänyt sen yhden mahdollisuuden BTSn nähdä livenä. Mutta onni onneks potkas! Pääsin ostamaan lipun istumapaikalle 10.10. olevalle keikalle! 


Seuraavat kuukaudet ennen keikkaa kulkikin sitten aivan liian hitaasti ja sitten vihdoinkin se päivä koitti! Otin junan ja bussin Wiltzistä lentokentällä aikaisin aamusta ja suuntasin Lontooseen! Tunti ja 20 minuuttia myöhemmin laskeuduin Heathrown lentokentälle ja sain matkustaa kaksi tuntia hotellilleni Canning Towniin, vain yhden metropysäkin päähän o2-areenasta. Koska en koskaan ennen ole käynyt Lontoossa saatikaan Englannissa, niin olin ehkä hieman paniikissa että millanen paikka se oikeen oon ja ymmärränkö yhtään mitään mitä ihmiset sanoo miulle. Mutta hyvin selvisin, sain hotelliinkin helposti kirjauduttua ja ruokakaupassakin yllättävän helppo asioida. 


Hankittuani hieman ruokaa ja karkkia - enimmäkseen karkkia - aloin vihdoinkin valmistautua keikalle. Pakkelia vaan naamaan ja hiukset kuntoon. Vaikka olinkin liikenteessä yksin, niin tapasin areenalla sitten erään twitteristä löytyneen suomalaisen ARMYn (BTSn fanien nimi) ja suunnattiin hänen kanssaa ostamaan miulle armybomb keikkaa varten ja hengailtiin hetken aikaa siellä areenan pihalla. Joillakin ihmisillä oli oikeesti aivan mahtavia asuja! Ja oli myös jotenkin niin ihanan raikastavaa vihdoinki puhua suomea pitkästä aikaa, koska täällä Luxissa en tunne ketään suomalaista..


Mutta anyways, jonkin aikaa pihalla ja areenan sisällä aikaa vietettyämme ja Starbucksissa käytyämme, suuntasimme porteista sisään. Turvatarkastus oli totta puhuen aika simppeli, koska se oli vaan että ne kahto taskulampun kanssa reppuun sisälle, käveltiin metallintunnistimista läpi ja that's it. Jälleen vietettiin hetken aikaa istuskellen, ennenkuin keikka alkoi olla jo lähellä ja meidän tiet erkani kun itse suuntasin korkeimmalle mahdolliselle tasolle ja hänen istumapaikkansa oli vähän alempana. Miun istumapaikalla törmäsinkin sitten kahteen italialaiseen, miun ikäseen, tyttöön joiden kanssa sainkin sitten jutella niitä ja näitä ennenku keikka alko. 


Keikka oli ihan järjettömän ihana, kiljuin niin paljon että unohdin hengittää, nauroin ja itkin. Olin oikeesti niin onnellinen, koska näiden ihmisten musiikki on vaikuttanut miun elämään enemmän kun mitä suostun myöntämään. Ikävä kyllä Jungkook oli vahingoittanu jalkansa jotenki ja ei päässyt tanssimaan. Tää ei kuitenkaa tullu yllätyksenä, koska tää oli jo ekana Lontoon päivänä tiedossa. Tuli jotenkin surullinen olo, kun Jungkook pyyteli anteeks että hän ei pysty esiintymään. Mutta onneks ihmiset tajus ruveta hokemaan it's okay koreaks. 


Keikan loputtuu tuli vähän sellanen, apua pyörryn kohta-olotila. Onneks kuitenkin selvisin pyörtymättä ja matkalla metroon, törmäsinkin sitten yhteen brittiläiseen tyttöön jolta oli loppunu akku puhelimestaan ja sen piti saada yhteys kyytiinsä, joten lainasin hetkeks miun powerbankkii ennenkun suuntasin jonottamaan puoleks tunniks metroon. Metro oli oikeesti ihan täpötäynnä ja se oli ihan järjetöntä, mutta onneks tarttes kestää vaan yhen pysäkin ajan.


Seuraavana päivänä suuntasinkin aamuviideltä jo takasin kohti Luxemburgia, vaikka kuinka olis tehny mieli vielä jäädä Lontooseen kuuntelemaan enkkua ja seikkailemaan, mutta se saa jäädä seuraavan vuoden puolella olevalle Lontoon reissulle sitten. 

P.S. Ikävä kyllä tätä postausta kasaan laittaessani tajusin, että en saanut yhtään hyvää kuvaa Vstä, Jungkookista, Jinistä tai J-Hopesta, joten heitä ei noissa kuvissa näy D: Fanitan kuitenkin heistä jokaista aivan yhtä paljon, joten surettaa vähän..

Saatat myös tykätä

0 Kommenttia

Popular Posts