Kuten olette saattaneet ehkä huomata en taaskaan melkein kuukauteen ole kirjoittanut kärpäsen kakkaakaan. Pahoittelen tätä kovasti, kirjoittaminen ei vain kauheasti ole innostanut ja on ollut paljon asioita mielen päällä. Nyt on kuitenkin mieli jo aika kevyenä ja lupaankin teille että ensi vuonna ihan tosissani kirjoitan paljon enemmän. Miulla on jo niin paljon kirjotusideoita ja en malta odottaa että pääsen kirjoittamaan niitä.
Mutta nyt kuitenkin miun on aika toivottaa teille hyvät joulut ja nähdään taas ensi vuoden puolella! Toivottavasti kaikkien joulu menee hyvin ja saatte viettää sen teille mieluisassa seurassa 😊.

Aika paljon asioita on tapahtunut sitten viime kirjoitukseni, vaikkei aikaa siitä ole edes kulunut viittä päivää enempää. Aloitetaan nyt kuitenkin viime viikon tiistaista, jolloin meillä oli meidän ensimmäiset keittiötunnit! ❤ Olin aamulla ihan hypessäni siitä, koska jes vihdoinkin pääsisin oppimaan kuinka kokataan! Joo ei se sitten niin loppujen lopuksi mennytkään.. Opettaja jakoi kaikille omat kokkailtavansa ja käski vain painua keittiön puolelle. Kaikilla meni miun mielestä tosi hyvin, mutta en kyllä omalta hätäilyltäni kauheammin mitään huomannut..


Sitten siirrytäänkin jo torstaihin, sillä keskiviikon kuulumisiani voi jo lukea edellisestä postauksestani. Torstaina mentiin sitten tosiaan luokkalaisten kanssa BowlD1neriin syömään ja keilaamaan. Tuntui hirveän aikuiselta kun oli pöytävarauskin jo ja kaikkea. Tilasin itselleni American Cheese & Baconin, joka ei totta puhuen kyllä ollut maultaan hirveän hääppöinen.. Hinnan perusteella olisi oikeasti voinut jo päätellä, että se olisi hyvää, mutta pettymys kuitenkin tuli. Onneksi ruoka ei pilannut iltaa, sillä seura oli kyllä mitä mahtavin. Syötyämme myö siirryttiin ihan siihen parin metrin päähän hohtokeilaradalle, josta olin etukäteen käynyt jo varaamassa meille radan. Saatiin koko rata ilmaiseksi, koska meidän oppilaskunnan kalenterista löytyy kuponki sitä varten 😄. Kengistä piti tietty maksaa, mutta sekin oli vain yhden euron että ei me paljoa menetetty.


Ja a tuosta ylhäältä tosiaan löytyy meidän "ruokajengi". Lisää porukkaa ilmestyi jossain vaiheessa, en itse tiedä milloin, koska olin aivan liian keskittynyt voittamaan keilaamisessa (ja lopulta päädyinkin sitten häviämään..). Keilaamisen jälkeen me suunnattiin Alkon kautta etkoilemaan erään luokkalaisen luokse. Oli totta puhuen kyllä aika hauskan näköistä kun me kaikki oltiin kasauduttu sinne aika pieneen olkkari/keittiöön, mutta hyvin me sinne onneksi mahduttiin. Kun kello alkoi lähestyä kymmentä minua alkoi jo vähän väsyttää ja jo hetken mietin että pitäisikö touhuilun sijaan sittenkin lähteä vain kotiin nukkumaan. En kuitenkaan lähtenyt, vaan lähdin reippaana talsimaan lumihankeen että päästiin baariin viettämään touhutorstaita ❤. Päädyinkin sitten olemaan siellä baarissa melkein pilkkuun asti, kun oli niin hauskaa etten huomannut lainkaan ajan kulumista. Siirryttiin sitten vähän hiljaisempaan baariin, jossa ei kylläkään viihdytty kauhean pitkään. Koska viimeinen bussi kohti kotia oli jo aikoja sitten mennyt tungin sitten itseni kaverille yöksi.

Seuraavana päivänä sitten skippasin ne pari tuntia mitä meillä koulussa olisi ollut. Keskipäivän aikoihin kuitenkin otin suunnakseni koulun toisen kampuksen ja kävin sieltä noutamassa koulun auton käyttöön. Me nimittäin tehtiin pienoinen road trip, koulutehtävän takia, Varkauteen. Hieman aluksi pelotti ajaa pitkästä aikaa vaihdekepillä ja vieläpä liukkailla teillä, mutta ihan hyvinhän se sitten loppujen lopuksi onneksi meni. Myöhemmin saatiin kylläkin tietää, että meillä oli ollut väärä auto käytössä.. Eipä tuo mitään, oli tuollakin ihan mukava ajaa, mutta koko autossa oli sattumoisin vain 4 paikkaa. Joten kaksi kulki sitten erillisellä autolla Varkauteen asti, joista toinen sitten jäi Varkauteen ja toinen tuli bussilla takaisin Kuopioon. Hirveän hyvin menee kaikki kyllä meidän koulussa. Mutta eipä tuo mitään, on tuohon koulun sekoiluun jo tässä kerennyt tottua.
Viikonlopuksi matkustinkin sitten käväisemään kotona


hyvää viikon jatkoa,

Tänä aamuna olla totta puhuen täysin paska olo. Donald Trump voitti USAn presidentinvaalit. Itketti, koska ajattelin vain niitä jotka tulevat itkemään itsensä uneen peläten tulevaisuutta. Pelkäsin, koska en voi olla täysin varma mitä se tuo mukanaan. Vaikuttaako se meihin, vai jäämmekö onneksemme ulos Trumpetin hulluudesta. Pelkään, että maailmanloppu tulee. Pelkään että vähemmistöjen asema huononee entisestään niin USAssa kuin täällä kotisuomessakin. Tekee jatkuvasti vain mieli itkeä ja olla jossain nurkassa peloissaan. Mutta nyt on aika lopettaa murheissa pyöriminen ja kirjoittaa talteen tämänhetkiset haaveeni. Tahdon tälläisellä hetkellä yrittää ajatella että tulevaisuus saattaisi olla jopa hyväkin. Joten tässä tulevat tämänhetkiset haaveeni.

Kissa
Jo jonkin aikaa olen haaveillut kissan hankkimisesta. Kissakuume on lähiaikoina vain noussut nousemistaan ja tekisi niin kovasti mieli hankkia kissakaveri. En usko kuitenkaan että se vielä lähiaikoina on mahdollista, sillä soluun en kissaa tahdo ottaa ja suunnitelmissa on tällä hetkellä muutama ulkomaanmatka.
Kesä Berliinissä
Vähän aikaa sitten sain tietää, että meillä on mahdollisuus pitää meidän työharjoittelu kesälläkin. Siitähän minä sitten innostuin ja isoksi haaveeksi nousi että pääsisin Berliiniin. Työharjottelua en nimittäin hirveän mielelläni välttämättä täällä Suomessa tahtoisi pitää. Toivottavasti pääsisin tämän haaveen jo tulevana kesänä toteuttamaan, sillä halu ulkomaillekkin tällä hetkellä on aivan jättimäinen.
Lyhyet hiukset 
Tämä haave saattaa jopa käydäkin toteen jos saan aikaiseksi joskus. Pari vuotta sitten kesällä miulla oli sellaiset pixie cut-tyyliset hiukset ja nyt tekisi kamalasti mieli hankkia ne takaisin. Mutta en sitten tiedä sopisivatko ne, sillä siitä viimeisimmästä pixie cutista on sen verran aikaa että hiusten sävy ja meikkaustyyli ovat aika reilusti muuttuneet.

Siinäpä noita nyt muutama. Tietenkin haaveenani on myös, että Donald Trump joutuisi vankilaan ennenkuin hänen presidenttiytensä alkaisi, mutta se alkaa tuntua todella epätodennäköiseltä. Järkyttävää että vaikka tuo hirviö raiskasi 15-vuotiaan tytön hän ei joudu siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Maailma on sairas paikka.


pysykää turvassa!

Huppista heijjaa, mennyt taas aika reilusti aikaa kun viimeksi kirjoittelin tännekin. Myönnettäköön että aikaa olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta kirjoittaminen ei vain yksinkertaisesti ole yhtään innostanut. On ollut paljon muuta ajateltavaa ja syksyn pimeydetkin ovat tuoneet jokavuotisen väsymyksen ja alakuloisuuden takaisin. Mutta en nyt aio tämän enempää tällä kertaa jaaritella syistä miksen ole kirjoittanut, aion kirjoittaa siitä miksi kirjoitan juuri nyt. Tuleehan tämä nyt kyllä reilun viikon myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pahoittelen jo etukäteen ruostuneita kirjoitustaitojani, tässä on ollut taukoa kirjoittamisesta jo melkein kaksi kuukautta :o



Kävin siis viime viikon tiistaina tervehtimässä Helsinkiä, jossa vietin tällä kertaa aikalailla tasan 24 tuntia. Ja että miksikö? Koska menin kuuntelemaan erästä aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa bändiä. Saatatte ehkä heistä olla kuulleetkin. Bändihän siis kantaa nimeä twenty one pilots. Nyt taitaa kyllä aika monella nimi soittaa edes jonkinlaista kelloa. Toivottavasti ainakin, nimittäin tämä bändi ansaitsee niin paljon mainetta ja kunniaa kuin mahdollista. Josh ja Tyler ovat aivan mahtavia ihmisiä ja he todellakin osaavat viihdyttää yleisöä. En oo koskaan hyppinyt, tanssinut, laulanut ja kirkunut niin paljoa kuin mitä siellä. Seuraavana päivänä jalat olivat kyllä mukavan kipeät ja äänikin oli aika käheänä. Mutta hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Ja oli aivan ihanaa viimeinkin nähdä ne kaksi ihanuutta muuallakin kuin netissä ja videoissa. Tein kuvista muuten my day -tyyliset just because I can ja jotta itsekin muistaisin kellonaikoja sun muuta.

Saavuin linja-autoasemalle puoli tuntia etuajassa, sillä olin liian laiskalla päällä kävelemään ja tulin yhdellä aamun ensimmäisistä busseista paikalle.


Matka lähti käyntiin 10 minuuttia myöhässä, mutta en edes huomannut sitä unenpöpperöisyydeltäni. Kuusi tuntia aivan liian kuumassa bussissa kuunnellen twenty one pilotsia ja katsellen netflixiä kului aivan liian hitaasti.


En yhtään muista mihin aikaan oltiin Mikkelissä, mutta sinne asti ajettiin melkein tyhjällä bussilla. Mikkelissä kyytiin hyppäsi iso kasa ihmisiä (joista muutamasta olen aivan varma että hekin tulivat sinne keikalle!) ja aloin tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä että valtasin tavaroideni kanssa kaksi penkkiä.


Bussi oli perillä Helsingissä jotain 12 aikoihin (piti ihan vielä tarkistaa koska en ollut täysin varma :'D) ja metsästin käsiini sieltä keikkakaverini. Kierreltiin puolitoista tuntia ympäri Kampin ostoskeskusta, hankittiin 24 tunnin ratikka/bussilippu ja metsästettiin meidän hostellia. Matkalla eksyttiin ja perille päästyä ärsytti kun check-in alkoikin vasta puolen tunnin päästä. Jätettiin kamat hostellille talteen ja painuttiin Starbucksiin, jossa sain pitkästä aikaa juoda kaipaamani Caramel Macchiaton. Tämän jälkeen palattiin takaisin hostellille, kirjauduttiin meidän huoneeseen ja levähdettiin hetken aikaa. Hetki muuttuikin sitten lopulta muutamaksi tunniksi.


Lepäilyhetken jälkeen suunnattiin taas kaupoille ja kun Helsingissä oltiin niin pitihän ne kaikki kaupat, joita meilläpäin ei ole, käydä läpi. Kaverini spottasi ikäväkseni Victoria's Secretin, jonne minutkin raahattiin mukaan ja siellä hän sitten viettikin ihan mukavan ajan.. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen kaverini tuli vihdoinkin ulos liikkeestä tyytyväinen ilme kasvoillaan sekä kauppakassi käsissään ja jatkoimme liikkeiden kiertelemistä. Mie yritin metsästää Punanaamiota että olisin saanut Halloween-asuuni täydennystä, mutta eihän sitä sitten meidän suunnistustaidoilla mistään löytynyt. Harmikseni en ostanut mitään muuta kuin Tigeristä sormikkaat, jotka olisi ihan hyvin voinut kyllä ostaa Kuopionkin Tigeristä. Kellon alkaessa lähentyä 18 me palattiin sitten kaupan kautta takaisin hostellille.


Hostellin edestä me hypättiin ratikkaan (on nyt sekin sitten tullut koettua!) ja suunnattiin jäähallille. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää että osataanko jäädä oikealla pysäkillä pois, mutta hyvin me sinne selvittiin. Jono oli siihen mennessä jo aivan järjettömän pitkä ja koska ovet avautui vasta klo 19 saatiin kyllä palella siellä ulkona jonkin aikaa. Onneksi kuitenkin tultiin ihan suhtkoht ajoissa, koska jono ylsi sitten seitsemää lähempänä jo jäähallin vieressä olevan jalkapallokentän loppua.


Kun alettiin lähestyä ovia, niin huomattiin mukavasti miten paljon aamusta asti odottaneet siellä olivat roskanneet. Maassa lojui kaikkea täysistä juomapulloista hampurilaisiin ja hampurilaisista viltteihin. Hyi, olisivat kyllä vähän voineet miettiäkin ja yrittää edes vähän siivota jälkiään. Mutta kai sen ihan ymmärtää että jos on jo edellisenä päivänä tullut jonottamaan että kun ovet viimeinkin avataan niin sinne sisälle ihan oikeasti rynnätään. Tässä vaiheessa kyllä rupesin iloitsemaan siitä että en ollut siellä permannolla. Oma katsomopaikkani olikin sitten pelättyä parempi ja ihan hyvinhän sieltä kuuli ja näki.


Päästiin vihdoinkin sisään ja pienen etsinnän jälkeen paikatkin löytyivät. Lämppäri Bry alkoi jo aloitella vaikka todella suuri osa ihmisistä ei ollut vielä edes päässyt sisään. Kävin jonottamassa vähän ennen alkua itselleni fanipaidan ja nopeasti vaihtamassa. Ostin vähän liian pienen koon omasta mielestäni, mutta kyllä sitä silti kehtaa pitää päällään. Lopulta keikka alkoi ja aloin hyperventiloimaan. En tiiä mikä ihme miulle oikein tuli mutta suurinpiirtein itkin ja hymyilin hulluna siellä sekä en meinannut pysyä penkilläni. Olin vaan todella onnellinen, että kaikkien näiden vuosien jälkeen vihdoinkin näin Joshin ja Tylerin. Ne oli, ja on edelleen, ihan oikeasti olemassa eikä ne ollutkaan mitään keksittyjä hahmoja jotka olivat vain mielikuvitukseni tuotetta.

Lämppärinähän siis toimi iki-ihana irlantilainen youtubettaja Bry, josta olin kyllä aiemmin kuullut, mutta jonka biisejä en ollut aiemmin kuullut. Hän kuitenkin osoittautui yllättävän hyväksi laulajaksi ja sai yleisön nauramaan välirepliikeillään. Miusta Bry oli kyllä täydellinen valinta lämppäriksi tuonne.




Eräässä kohdassa Josh ja Tyler juoksivat nopeasti keskelle jäähallia rakennetulle lavalle. He olivat vaan parin metrin päässä minusta ja sen kyllä huomasi kirkumisestani.


Herkkien biisien kohdalla koko katsomo ja lattia valaistuivat puhelimien salamoilla. Ikäväkseni taisin olla omassa katsomo-osiossani yksi ainoista jotka valoa heiluttelivat, mutta ei se minua haitannut.




Tylerhän pyöri sitten yhdessä vaiheessa hamsteripallossa ympäri yleisöä. Silloin olin kyllä ihan hieman kateellinen permantopaikan omistaville. Tuon esityksen jälkeen joku oli kylläkin kai satuttanut kätensä siinä, sillä turvamiehet kiiruhtivat nopeasti apuun.




Ja tosiaan siinä yhdessä vaiheessa kun pojat tulivat siihen melkein meidän edessä olevalle lavalla, Tyler kiipesi tuollaiseen järjettömän korkeaan torniin. Pidätin kokoajan pelosta hengitystä, koska pelotti että mitäs jos Tyler tippuukin sieltä. Onneksi mitään pahaa ei tapahtunut ja Tyler selvisi täysin kunnossa takaisin alas.

Keikan lopussa näytöillä näkyi twenty one pilotsin logo ja olo muuttui haikeaksi. En halunnut sen olevan ohi. En tahtonut lähteä. Tahdoin vain pysyä siellä ikuisesti ja kuunnella sankareitani. Oli surullista ajatella että en välttämättä enää pitkään aikaan tule näkemään heitä livenä.


Olo oli lähtiessä haikea, mutta onnellinen. Olin vihdoinkin päässyt todistamaan tätä ihmettä jota myöskin twenty one pilotsiksi kutsutaan ja olin yksinkertaisesti onneni kukkuloilla. En tiennyt kuinka pystyisin jatkamaan elämää samaan malliin ja olin yksinkertaisesti sanaton.
Matkustettiin sitten lopulta ratikalla keskustaan rauhoittumaan ja nappaamaan pientä purtavaa mäkkäristä ja 24 tuntia auki olevasta S-Marketista (voisiko tälläinen tulla kiitos Kuopioonkin?). Käveltiin mykistyneinä takaisin hostellille, syötiin, kelattiin mitä oli tapahtunut ja painuttiin pehkuihin.
Seuraavana päivänä kierreltiinkin sitten taas jonkin aikaa ympäriinsä ja painuttiin takaisin koteihimme. Mahtava reissu ja niin sen kaiken vaivan arvoinen.

hyvää illanjatkoa,

Tällä kertaa onkin jotain vähän erilaista, jaan nimittäin teille aivan ihanan mukikakun reseptin. Makeannälän iskiessä on mukikakku tosi nopea tehdä ja maistuu aivan mahtavalle. Löysin joskus aikoinaan tämän reseptin netistä ja muokkasin sen omanlaisekseni ja paremman makuiseksi.



Tarvitset:

Oon aina ollu kauheen pelokas ihminen, joka murehtii kaikesta aivan liian paljon etukäteen. Niin tein myös tänä aamuna ollessani matkalla kouluun. Kouluun, jossa olin aiemmin käynyt vain suorittamassa pääsykokeet. Onneks löysin perille oikeaan luokkaan (ja rakennukseen) ja koulu sai alkaa. Tai siis eihän se koulu vielä periaatteessa alkanut, vaan orientoituminen alkoi. Paljon infoa, paljon tutustumista ja paaaaljon puhumista sekä kuuntelemista. Kierreltiin vähän ympäriämpäri kampusta, tutustuttiin muihin luokkalaisiin vähäsen (ja miun luokka muuten vaikuttaa aivan mahtavalta verrattuna siihen millasta meillä oli amiksessa) ja tehtiin kielten lähtötasotestit. Miksi. Englanti meni omasta mielestä suhtkoht hyvin, mutta ruotsi... se nyt meni ihan metsiin. Joten ens keväänä mitä luultavammin on sitten itellä eessä vähän enemmän ruotsintunteja..
Mutta ei siitä minnuu voi syyttää, opiskelin ruotsia viimeks amiksen ykkösellä ja silloinkin olin ihan surkea. Ei miun päähän vaan tunnu mahtuvan kahta kieltä enempää. Ja ihan vain näin meidän kesken.. ei se ruotsin opetus meijjän amiksessa kauhean hyvää ollut.

Ja tosiaan tuossa aiemmin mainitsinkin tuon miten meijjän luokka vaikuttaa aivan mahtavalta. Annapas kun kerron teille jotakin meidän amisluokan ryhmähengestä; it did not exist. Mutta tietysti syynä on voinut olla se, että me kaikki oltiin tosi kakaroita ekana vuotena ja toisena vuotena oli jo liian myöhäistä. Tietty oli miullakin osani tähän asiaan, kun olin aina vaan tuppisuuna ja en saanut rohkaistuttua puhumaan luokkalaisilleni. Selvisin kuitenkin silti, vaikka kouluun meneminen olikin aika vaikeaa. Tällä kertaa en kuitenkaan halua näin käyvän, tällä kertaa aion mennä mukavuusalueeni ulkopuolella ja jutella muille. Ja niin mie myös tänään tein, rohkaistuin ja juttelin ihmisille. Aluks se tuntu vaikealta ja suomen kieli ei oikein toiminut, mutta kyllä se siitä parani. Päivän loppuun mennessä olin nauranut ja jutellut ihmisten kanssa. Aamuinen murehtiminen ja pelko oli pelkkä muisto vain päivän loppuun mennessä. Miulla on hyvä olla ja en malta odottaa kouluun menemistä huomenna (outoa, tiedän). Ostin jopa pääsylipun huomisen bileisiin! Ja aion ihan oikeasti jopa mennä sinne! Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi.

Ciao

Cloaca Maksima- blogista oltiin näköjään haastettu miut tälläiseen ihanaan syksyaiheiseen, well, haasteeseen. Ideana on siis vastata kaikkiin kysymyksiin, lisätä loppuun yksi oma kysymys ja haastaa muutama blogi. En ookkaan tälläsiä aiemmin tehnyt, joten tästä tulee mielenkiintoista. Vaikka vielä kieltäydynkin uskomasta että se kesä ihan oikeasti on ohi, niin yritän nyt ainakin tämän postauksen ajaksi virittäytyä syystunnelmaan.
En tiedä kenet tähän nyt uskaltaisin haastaa, joten haastan kaikki jotka tämän sattuvat lukemaan ja blogin omistamaan (ja jotka tämän haluaa tehdä).


1. Mikä on lempituoksukynttiläsi?
Rakastuin viime vuonna kaupassa bolsius aromaticin vaniljan tuoksuiseen kynttilään, ja aina on pitänyt uusi käydä ostamassa kun vanha on loppunut. Sen tuoksu alkaa kuitenkin olemaan liian vahva ja en pysty polttamaan sitä kauaa ennenkuin päähän koskee, joten lähiaikoina olen ruvennut tykkäämään Espanjasta ostamastani Primarkin vaniljan tuoksuisesta kynttilästä. Mietitte nyt varmaan että hei, eikös se koske siun päähän kun sehän on ihan samantuoksuinen kuin aiemminkin? No ei koske, tää ei tuoksu niin voimakkaasti kun tuo aiemmin mainitsemani ja saan sitä rauhassa poltella niin paljon kuin haluan ilman että päähän alkaa sattumaan. Pitäs varmaan kuitenkin säästellä tuota, koska en usko että ihan heti Primarkista uutta pääsen ostamaan.

2. Kahvi, tee vai kaakao?
Kahvi all the way. Tai sitten kaakao, jos se vaan on hyvää ja siellä pohjalla on sitä suklaista hyvyyttä. En aiemmin voinut sietää kahvia, mutta onnistuin siihen addiktoitumaan kun olin kahvilassa työharjoittelussa. Siellä tuli helposti viisikin kupillista parin tunnin sisällä juotua. Nyt se on onneksi vähentynyt siihen kolmeen-neljään kupilliseen päivässä.

3. Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa?
Oon aivan liian laiska tekemään niin. Vaihdan meikkirutiineja silloin kun ne alkaa kyllästyttämään tai kun en vain yksinkertaisesti enää jaksa tehdä niitä samalla tavalla. Tietty alan syksyisin käyttämään enemmän kosteusvoidetta, mutta sitä ei taideta ihan meikiksi laskea.

4. Mikä on lempijouluruokasi?
Oih, joulukinkku ♥. Sellanen oikeen hyvin maustettu, mehukas joulukinkku. Ääh, odotan nyt joulua ihan vaan että saisin joulukinkkua.

5. Hatut vai kaulahuivit?
Kaulahuivit all the way, koska en oo kauheen hattu-ihminen. Miun hiukset yleensä mystisesti katoaa hattujen alle saaden miut näyttämään siltä että oisin kalju. Miulla on myös huonoja kokemuksia hatuista. Jotkin asiat yläasteella jää kummittelemaan loppuiäksi.

6. Mikä on eniten käytetty villapaitasi?
En käytä villapaitoja, koska ne kutittaa niin paljon ja saa sormenpäät tuntumaan hassulta. Tykkään enemmän collegepaidoista, sellasista missä on tosi pitkät hihat että tarvittaessa voin vaan vetää käteni hihojen uumeniin.

7. Mikä syksyinen kynsilakka jokaisen tulisi omistaa?
En käytä muuten kynsilakkaakaan melkein ollenkaan, joten en osaa tähän vastata. Mutta sellaset kynnet on tosi nätit että ne matchaa huulipunan kanssa ♥.

8. Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen?
En oo kauheen iso urheilun ystävä, joten pakko vastata lehtikasaan hyppiminen. Se on nyt kuitenkin vähän jäänyt, kun ei ole ollut lehtikasoja mihin hyppiä :(. Eikä oikein kehtaa mennä hyppimään puistoissa oleviin lehtikasoihinkaan kun ne on suurella aherruksella sinne kasattu.

9. Pillifarkut vai leggingsit?
Pillifarkut. Mieluiten mustat sellaiset.

10. Nilkkurit vai UGGit?
Nilkkurit. Tähän löytyy selityskin, nimittäin UGGit ei oo hyväks miun jaloille koska niissä on niin lättänät pohjat. Ja myöskin koska oon liian laiska puhdistamaan niitä kokoajan joten ne yleensä alkaa haisemaan. Hups.

11. Mikä on ykkösjuttu syksyssä?
Se kun illalla alkaa tulemaan pimeää. Ahdistaa aina ihan kamalasti iltaisin kävellä kauppaan auringonvalossa kun tuntuu että kaikki tuijottavat, joten iltojen pimentyminen on kivaa kun tuntee olevansa ainakin osittain piilossa vastaankulkijoilta. Mutta talveen mennessä oon jo viimeistään kyllästynyt pimeisiin iltoihin ja valitan miten en koskaan ole kotona valoisan aikaan.

12. Onko olemassa biisiä, joka saa sinut uppoutumaan talvifiiliksiin?
Ei ole.

13. Millainen sää tämänhetkisessä asuinpaikassasi sijaitsee?
Tuolla on kylmä vaikka aurinko paistaakin. Ilma on kylläkin ihanan raikasta ja taivaalla ei näy (ainakaan tuosta ikkunasta) pilven pilveä. Ois kyllä ihan mukava jos ois lämmin, niin voisi jopa harkita ulosmenemistä. Nyt kuitenkin pysyttelen kynttilöideni kanssa sisätiloissa.

14. Millainen on täydellinen syyspäiväsi?
Sellainen, että aurinko paistaa ja ilma on raikasta, muttei liian kylmä. Ulkona pärjäisi ihan hupparissakin. Puiden lehdet olisivat syksyn eri sävyjä, siilit liikkuisivat takapihalla ja jostain kaukaa kuuluisi lintujen huutoa kun ne on palaamassa etelään. Ottakaa miutkin mukaanne, miettisin ja huokaisin kun lintujen huudot menisivät kauemmas lopulta kadoten kokonaan. Kahvilassa myytäisiin herkullista take-away kahvia, jota saisi halvalla. Sen kanssa olisi mukava mennä istumaan puiston penkille tarkkailemaan maailman menoa. Lopulta kuitenkin tulisi liian kylmä ja voisi palata takaisin sisälle, jossa voi lämmitellä kahvikupposella hyvän kirjan ääressä samalla peläten tulevaa talvea ja kylmyyskuolemaa.

+1 Mikä on lempipuuhasi syksyisin?
Istua kahvikupin kanssa vilttiin kääriytyneenä, katsoen netflixiä ja välillä katsoa ikkunasta syksyn värejä.

siinäpä tältä kertaa,

Oon jo asunut täällä melkeen kaks viikkoa (en siis täällä blogissa vaan Kuopiossa, heh)! Kyllä tää paikka jo kodilta tuntuu. Mutta niin on tuntunut kaikki muutkin paikat, missä olen asunut. Tähän mennessä olen saanut kutsua kodikseni kotipaikkakuntaani, Joensuuta sekä Fuengirolaa. Oon yllättävän hyvä sopeutumaan muuttoihin ja tunnen paikan kodikkaaksi todella nopeasti. Oon siis todella sopeutumiskykyinen. Tietty en vielä täällä kehenkään ole päässyt oikein tutustumaan, koska koulu ei oo vielä alkanu ja kämppiksetkin viettää yleensä aikaa omissa huoneissaan. Toivotaan kuitenki että tämän vuoden aikana pääsisin ihmisiin tutustumaan. Tietty oon hieman peloissani että entäs jos oon nää 3 ½ vuotta ypöyksin, mutta toivotaan ettei niin käy. En tiiä miks, mutta koti-ikävä ei oo ainakaan vielä päässyt yllättämään, mutta se voi johtua siitä että juttelen kotiväen kanssa puhelimessa harva se päivä. On vaan hirmu outoa etten enää tiedä kaikkea mitä pikkusisarukset tekee, mitä niille kuuluu ja miten niillä menee koulussa. On myös tosi outoa, ettei oo ketään kyselemässä miten päivä meni kun tuun kotiin. Kyllä tähän kuitenkin tottuu, niinhän mie oon tottunu jo monta kertaa. En oo kauheesti tehnyt mitään jännittävää täällä ollessani, mitä nyt käynyt tutustumassa kaupunkiin (ja eksynyt monta monituista kertaa) ja käyny kansainvälisillä suurmarkkinoilla (joissa oli tarkotus jo käydä sillon ku ne oli Joensuussa, mutta se vähän jäi).
Torstaina alkaa muuten koulu, joten oon jo ny ihan kauheen jännittynyt ja olis varmaan aika parannella tätä miun unirytmiä. Kämppiksetkin saisivat nukkua kun mie en kolistelisi aamuyöllä miun huoneessa tai keittiössä hakiessani vettä.
Laittelen tähän loppuun hieman kuvia tästä huoneestani, mutta varotan etukäteen että tää on tosiaan todella samankaltainen kun mie; hieman lapsellinen siistiltä näyttävä sekasotku.

















Eihän tämä täydellinen ole, mutta ei mikään voikaan olla. Tärkeintä on että tuntuu kotoisalta, ja siltähän tää tuntuukin. En muuten yhtään ymmärrä miksi tuo kamera tekee noista kuvista noin pikselimäisiä, mutta olkoot nyt tällä kertaa.

hyvää syksyn jatkoa,

Oon koko kesän vaan raatanut töissä, toissa viikollakin melkein hukuin töihin, koska ah niin ihana 43 tunnin työviikko. Sen viikon jälkeen olin kyllä hieman uupunut.
Mutta nyt on viimeinkin loma! Viimenen työpäivä oli nimittäin lauantaina. Seuraavat kaksi viikkoa vaan lepään ja tutustun Kuopioon. Niin, mie siis oon viimeinkin täällä Kuopiossa! Muutin tänne vihdoinkin tänään, viime torstaina käytiin jo osa tavaroista tuomassa. So far kaikki on mennyt ihan mukavasti, tiedän jo mistä löytyy lähin Lidlikin (teoriassa siis, en osaa käytännössä sinne mennä). Ainiin ja hankin tän uuden tietokoneenkin, rahaahan siihen ikävän paljon meni (ja hieman myös ketutti kun näin että Powerista olisi saanut satasen halvemmalla viime viikon ajan ja olin sillon jo tän koneen kerennyt tilata), mutta oli pakollinen osto. Tietokonetta kun opiskelussa (ja bloggailussa ja netflixin katsomisessa) aika paljon tarvitsee.



Mitäs muuta? Laitoin blogin yksityiseksi vähäksi aikaa koska rupesi ahdistamaan aivan saakutisti tänne kirjoitteleminen, mutta nyt on kaikki taas hyvin. Nyt annan tämän blogin olla ihan julkinen, aivan sama kuka näkee mitä tänne kirjoittelen. Tykkään liikaa kirjoittamisesta lopettaakseni. Oon myös pelannu Pokemon Gota aivan liian paljon, kunto tainnut kasvaakin ihan mukavasti :'D
Pääsin myös tänään Pokemon Gon avulla aika hyvin tutustumaan tähän lähiympäristööni. On täällä kyllä tosi nättiä, se täytyy myöntää. Järvi ei ole kuin muutaman sadan metrin päässä ja metsääkin löytyy ihan mukavasti, mutta ei liikaa. Kuitenkin on sellainen kaupunkifiilis. Keskustassa en siis asu, vaan n. 3 kilometrin päässä sieltä (mikä tarkottaa sitä että koululle on 5 kilometriä...)
AINIIN! Ostin muuten aivan iki-ihanat kissaverhot ja -tyynyn Ikeasta. Oon rakastunut niihin ja ne on nyt kissan korvikkeena miun elämässä vaikka eihän ne kehrää tai tuu syliin makoilemaan, mutta näänpähän ainakin kissoja joka päivä :'D. Oikeesti hankkikaa joku miulle kissa, tartteen kissan elämääni.
Laittelen myöhemmin paremmin kuvia tästä huoneestani (yleisistä tiloista en uskalla mennä kuvia ainakaan vielä ottamaan) ja saatan ehkä jopa tehdä pienen esittelyn. Katsotaan kuitenkin sitten kunha tää on vähän paremmassa kunnossa, nyt tää on vielä aikalailla pelkkä järjestäytynyt sekasotku.
Laittelen myös parempaa postausta sitten kunhan saan tämän netin täällä toimimaan, tällä hetkellä joudun puhelimesta jakamaan kun jostain syystä en tuota wifiä saa toimimaan. Pitää huomenna soitella DNAlle ja kysyä että miksei. Kidutustahan tää on tälläsellä huonolla netillä olla :D
Kaikki muu alkaaki jo olla muuten kondiksessa tuota nettiä ja kirjastokorttia lukuunottamatta, mutta nepä on molemmat miun huomisen to-do-listalla.

heippadihei,

hei, muistatteko miut? kirjotin viimeks kaks viikkoa sitten, ja olen siitä todella pahoillani.
on ollut vähän kaikenlaista. enimmäkseen töitä. ja ihan ehkä pikkuisen myös pokemon gota. okei, ei ehkä pikkasen. enemmänkin ihan kamalasti.. mutt saapaha jokin asia miut sentään nyt menemään vapaaehtosesti lenkille :D




äsken kävin peräti 11 kilometrin pyörälenkillä ja jalat on nyt kyllä ainakin mukavan kipeänä. mutta fiilis on jostain syystä tosi hyvä. vois vähän useemminkin. ja niin mie varmaan rupeenkin vähän useemminkin varsinkin sitten ku pokemon go virallisesti julkastaan suomessa ja se sovellus alkas vihdonkin jopa toimimaan kunnolla. 



toissapäivänä ja eilen ajoin oikein innolla Joensuuhun, että pääsin kaverin kanssa pokémoneja metsästämään, koska kaupungissahan on paljon enemmän pokeja ku täällä keskellä ei mitään. ja kyllähän sieltä ihan mukavasti niitä paukahtikin sitten loppujen lopuksi. ja oli myös hauska nähä kaikenikästä väkeä liikenteessä etsimässä pokemoneja. pariin tyyppiin törmättiin useammankin kerran luren äärellä ja välillä tuntu vähän stalkkeroinnilta kun aina luren loputtua kiiruhdettiin jo seuraavan luo muiden perässä :'D.



mutta miulla on ollut aina tosi hauskaa sitä pelatessa ja aina on jääny hyvä fiilis jälkeenpäin.
ja pokemonhan ei oo miulle muuten mikään uusi juttu, ehei, mie oon ollu näihin hulluna iha pikkulapsesta asti. pienempänä miulla oli yli sata niitä pokemonkortteja (jotka myöhemmin tiputin kaikki parvekkeelta alas..) ja oon kahtonut pokemonia myös jonkin verran. sitten se kuitenkin jäi muutamaks vuodeks kunnes viime vuonna voitin tivolista nintendo 2ds:n ja sen mukana pokemon
 Y:n.


okei, nyt voisin lopettaa tämän nörtteilyni ettette ihan kokonaan pakene :D,








p.s. melkeen unohdin! sain asunnon Kuopiosta! voin muuttaa sinne heti kun pystyn (eli siis ensi kuun puolessa välissä kunhan työt viimein loppuu). postausta tästä asiasta tulossa joskus myöhemmin ;)



oottekos te pelanneet tuota suomessa julkaisematonta pokemon gota jo? vai oletteko vasta odottelemassa että se virallisesti tulisi ulos?

EDIT (16.7.) // Pokemon Go saapui tänään virallisesti suomeen!!!