oon viimeiset pari päivää vaan kokoajan rampannut opintopolussa, ja nyt on totta puhuen aikamoinen helpotus kun opetushallitus oli laittanut ne kiinni (vaikkakin olisivat vähän aikaisemmin kyllä voineet laittaa, sillä nyt jotkut ovat jo saaneet tiedon ja saanut varaslähdön asuntojen hakemiseen). kokoajan on pitänyt tarkkailla keskustelupalstoja jos joku olisi jo saanut restonomejen tuloksia. totta puhuen minnuu jännittää aivan kauheasti! onneksi perjantaina on vapaata, niin ei tarttee koko päivää töissä olla sitten ihan hermorauniona.

ei ole taas tultu kauheasti kirjoiteltua. mutta miulla on ihan oikea syykin sille! oon ollu nimittäi jatkuvasti töissä ja niinäkin harvoina vapaapäivinä mitä miulla on ollu oon vaan nukkunu. pahoitteluni teille jotka tätä edes vaivaudutte lukemaan. kirjoitin aiemmin että tulen heinäkuussa kirjoittelemaan enemmän, ja niin tulenkin. miun kesätöiden piti vaan olla tää kesäkuu, mutta pomopa soittikin sitten yhtenä päivänä ja kysyi että jospas haluaisin vielä heinäkuulle jatkaa. ja miehän suostuin, koska raha ei oo koskaan pahaksi.

ja varsinkin jos nyt pääsisin kouluun niin rahalle tulisi ihan oikeasti tarvetta että saan vuokrat, koulukirjat ja muut maksettua sitten eikä tarvitse niin paljoa rahatilanteesta sitten huolehtia. mie oon nyt joka ikinen päivä käynyt tarkistamassa opintopolun että jokos olisi tullut tulokset, mutta siellä vieläkin lukee että opiskelijavalinta on kesken. alkaa hieman kyllä jo tämä kärsivällisyys loppua, kun kuitenkin osa yliopistoon hakeneista on jo saanut tietää. ja varmaan kerkeävät kaikki opiskelija-asunnot sitten mennä ennenkuin saan edes tiedon opiskelupaikasta..

 tämä siis jos edes pääsen mihinkään kouluun. aina välillä tulee sellainen tunne että kyllä minä sinne pääsen, mutta sitten välillä tulee aina aivan kauhea paniikki. muistan vain kaikki väärät vastaukset siitä kokeesta ja kuinka huonosti se ryhmähaastattelu omasta mielestäni meni. jännitin sitä aivan liian paljon ja kemia ryhmässämme jossa meidät haastateltiin ei ollut kauhean hyvä. mutta se on toivottavasti ihan ymmärrettävää. toivotaan että ne haastattelijat ymmärsivät että me kaikki oltiin kauhean jännittyneitä siinä tilanteessa.

pakko kai vain yrittää saada ajatukset pois koko jutusta ja yrittää keskittyä vain töihin. ensi perjantaina sitten loppuu onneksi tämä ikuiselta jatkuva odottaminen. tai ainakin toivottavasti. vaikkei kyllä haittaisikaan jos ne ammattikorkeat päättäisivätkin julkaista opiskelijavalinnat ihan pikkuriikkisen aikaisemmin. pääsisin sitten ainakin suunnittelemaan loppuvuottani, eikä enää tarvitsisi miettiä että pitääkö miun etsiä työpaikka vai pitääkö etsiä asunto uudesta kaupungista ja valmistautua ammattikorkeaopiskelijan arkeen. odotella joudun nyt kuitenkin vielä vähän aikaa.

ääh, tartteen jostain vertaistukea tän odottamisen kanssa.. stressaan tästä enemmän kuin mistään muusta oon stressanu pitkään aikaan.. okei, ehkä on parempi jos vaihdan puheenaihetta etten aiheuta muillekin hakeneille ihan kamalaa stressiä :'D. onko kukaan tätä lukevista samassa tilanteessa kuin mie? ois kiva joltakulta saada vertaistukea tähän odottamiseen.

 meidän kollikissa muuten karkasi pari viikkoa sitten ja nyt ainakun nään jossain kissan meinaan oikeasti napata sen vain mukaani ja viedä kotiin. pakko saada jostain kissa, jota voi silitellä. kissa-addiktin ei ole hyvä olla ilman kissaa liian pitkään. toivotaan nyt kuitenkin että se meidän kissa löytäisi takaisin kotiin. tai sitten on mahdollista että joku noista kissataloista on kidnapannut sen itselleen. kun täällä maalla on siis muutama sellainen "kissatalo", jossa on vaan aivan kamalasti kissoja ja ne talon omistajat eivät taida edes tietää mitkä niistä kissoista on niiden ja mitkä jonkun toisen. tässä meidänkin lähellä on ainakin kaksi eri kissataloa, toisessa on ymmärtääkseni aika hyvä olla, mutta toisessa ne kissat ei edes usein saa ruokaa ja se talo on ihan kamalassa kunnossa. noille pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain.


ihan muuten vaan tälläinen pieni muistutus, joka on taas ajankohtainen. älkää ottako kesäkissaa, jos otatte kissan niin pitäkää siitä huoli älkääkä hylätkö sitä heti kesän loputtua. kissakin ansaitsee rakastavan kodin, aivan kuten koiratkin.

meni nyt ihan kamalan sekavaksi jutteluksi asiasta toiseen,

taas on viikko siitä kun viimeksi kirjoitin, syytän tällä kertaa taas töitä.. noh, ensi kuussa tulee sitten reilummin.
olin yhtenä iltana makaamassa sängyssä odottamassa että uni valtaisi kehoni, kun sain aivan mahtavan postausidean. entäs jos laitan kaikki vanhat selfiet mitä olen ottanut? aivan mahtava idea siis (huomatkaa tässä kohti sarkasmi). koska olen luotu nolaamaan itseni on aika näyttää teille miltä olen vuosien varrella näyttänyt. älkää juosko kirkuen pakoon. teitä on varoitettu.



alta löytyy eräs kappale, johon olen jostain syystä tykästynyt aika paljon

moimoi,








mites muuten te harvat ihmiset, jotka tämän tulette lukemaan, kuinka paljon te ootte muuttunu vuosien varrella?

kävinpäs tänään aamupäivästä tekemässä valintakokeen Savonian restonomi-puolelle Kuopiossa. jännitys aamulla oli suuri, koska haluan sinne kouluun ihan tosissani. on kyllä pettymys suuri jos en pääse. mutta ei se yllätyskään olisi kun tuntui että koko koe meni ihan persiilleen. samoin tuntui myös menevän ryhmähaastattelu. en ole yhtään hyvä vieraiden ihmisten kanssa tuollaisissa stressaavissa tilanteissa ja pelottaa että nyt ne haastattelijat sai sellaisen kuvan että jaahas ei tuo Anni varmaan nyt tänne kouluun ihan tosissaan halua.



en yhtään tiedä missä olen ensi syksynä ja se on todella pelottava ajatus. olen aina ollut sellainen ihminen, että asiat pitää olla aikataulutettu ja järjestetty jo kuukausia ennen etten sitten rupea panikoimaan kun en tiedä mitä pitää tehdä ja minne pitää mennä. heinäkuun ensimmäinen päivä kuitenkin selvinnee pääsenkö tuonne Kuopioon. oli miulla kyllä muitakin vaihtoehtoja (kaikki tietysti juurikin restonomipuolelta) vähän ympäri Suomea, että ei haittaisi vaikka johonkin niistä pääsisin (vaikkakaan Rovaniemi ei tällä hetkellä kauheasti innostaisi kun se on niin kaukana Joensuusta). kuitenkin tuo Kuopio olisi se ykkönen. aiemmin vielä epäröin että entäs jos en tykkääkään siitä koulusta, mutta kyllä nyt tänään vaan vahvistui se halu sinne mennä. ne tutorit, mitkä siellä oli meitä valintakokeelaisia neuvomassa, oli aivan älyttömän ystävällisiä (mikä oli jostain syystä yllätys, koska muualla tutorit on vain neuvoneet sitä ja tätä ja sitten jättäneet meidät yksin.)! juttelivatkin meidän jännityneiden kanssa ja toivoivat että ensi syksynä sitten nähtäisiin. ja toivottavasti ihan oikeasti nähtäisiinkin.
tää meni nyt tälläseks ihme höpöttelyks tällä kertaa, mutta eipä tuo nyt mitään varmaan haittaa.




p.s. anteeksi ettei ole melkein viikkoon tullut kirjoiteltua, olen tosiaan aloittanut nyt kesätyöt niin niitten kanssa on ollut ihan mukavan kiireistä ja siinä välissä on vielä pitänyt harjoitella tuohon pääsykokeeseen.

ensi kertaan ☺,