Tuntuu, että viimeiset kolme postausta oon alottanu tällä samalla anteeksipyynnöllä kun en oo kirjottanut taaskaan pitkään aikaan. Niin se alkaa tälläkin kertaa, anteeksi siis tästä epäaktiivisuudesta. Teen parhaani parantaakseni postaustahtiani. Ylihuomiseksi olen jo ajastanut miun minireissun toisen postauksen, joka olisi kylläkin pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten.
Mutta nyt itse asiaan.

I feel like the last three posts I have just started with this same old apology about how I'm sorry that I haven't written in a while (again). And that's how it is this time as well, I'm sorry about this inactivity. I'll do my best to write more often again. For the day after tomorrow I have already scheduled a post about my minitrip, that I should have written ages ago. 
But now to the issue in hand.

Kaikki on ihan sekasin. Eräänä aamuna sähköpostiini ilmestyi viesti kv-vastaavaltani, jossa luki jotakuinkin näin: "Hei Anni! Saimme tiedon koulultasi ulkomailla, että he joutuvat siirtämään kaikki opiskelijat Brysselin kampukselta Luxemburgissa olevassa kylässä olevalle kampukselle. Joten myös sinä sinne siirryt." Niin että mitä?
Googletin sen kampuksen sijainnin ja sain selville, että sen sijaan että menisin miljoonakaupunkiin, minut siirrettiinkin 5,000 ihmisen pikkukylään? Sillä hetkellä päässä ei oikeesti ollut mitään muuta kun voi vittu, joudun oikeesti jonnekkin keskelle ei mitään.

Everything is a mess. This one morning I got a message to my email from my international coordinator that said kind of something like this: "Hey Anni! We got an information from your school abroad, that they have to move all the students from the campus in Brussels to the campus in Luxembourgish town. So you're also being transferred there." Wait what?
I googled the location of the campus and found out, that instead of going to metropolis, I was transferred to a town with 5,000 people? At that moment nothing else was in my mind than, Oh fuck I have to to a town in a middle of nowhere. 

Päädyin lopulta soittamaan molemmille vanhemmilleni ja viesteillä ilmoittamaan asiasta ystävilleni, ennenkuin vihdoinkin sain rauhoituttua. C'mon ei tää niin paha voi olla, Luxemburg on minimaalinen maa, sieltä on helppo karata jos haluaa. Vaikka kaikilla junilla meneekin yli tunti lähteä maasta ja vaikka Luxemburg City on yli tunnin junamatkan päässä ja vaikka sinne ei kuljekkaan suoria junayhteyksiä, kuten ei myöskään minnekkään muualle. Okei, saatan edelleenkin hieman panikoida. Mutta kyllä mie siitä selviän, sentään siellä ei ole alle 1,000 ihmistä ja sentään nyt miun ei tarttee etsiä asuntoa kun voin asua heidän asuntolassaan. Mie tuun selviämään Luxemburgissa ihan yhtä hyvin mitä olisin tullut selviämään Belgiassa. Ja sitä paitsi, mie en oo koskaan vielä käynyt Luxemburgissa.

In the end I ended up calling both of my parents and informing all of my friends about it, before I got to calm down. C'mon, it can't be that bad! Luxembourg is a tiny tiny country, it's easy to escape the country if I wish to. Even though it takes more than an hour to leave the country by train and even though Luxembourg City is over an hour train ride away and even though there are no direct train rides, just like to anywhere else either. Okay, I might be still panicking a little bit. But I'll survive from it, at least there are not less than 1,000 people and at least now I don't have to search for an apartment since I can just move to their students' residence. I will survive Luxembourg as well as I would have survived in Belgium. And besides, I've never been to Luxembourg before.