Kohta lennetään

Saksaan lähtöön on enää 5 päivää (!!!) ja kaikki alkaa pikkuhiljaa olla aikalailla kondiksessa. Nyt vaan odottelen enää että Saksan puolelta vastattaisiin sähköpostiini. Ystävälleni, joka työskentelee samassa hotellissa ja jonka kanssa myös jaan huoneen, he olivat vastanneet jo eilen. Miulle ei vielä vastausta ole tullut, joten alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan. Sähköpostin sisältö oli kuitenkin aika tärkeä ja mikäli siihen ei vastausta kuulu niin silloin ei välttämättä Saksan puolella ole majoitusta tai kyytiä hotellille lainkaan. No mutta se on sitten sen ajan murhe.
Tuossa yhtenä päivänä satuin tarkistamaan Kelan sivuilta miten opintotukeni kanssa on päätetty kesän osuudelta, ja samalla näin myös päätöksen kuulumisestani Suomen sosiaaliturvaan. Hieman ehkä kerkesin säikähtää, kun siellä lukikin että 1.6.2017 alkaen en enää kuuluisi Suomen sosiaaliturvan piiriin. Soitin välittömästi sitten Kelalle, jonotin 10 minuuttia ja sain selville että voin onneksi hakea muutosta asiaan valittamalla asiasta eräpäivään mennessä. Sain myös tietää, että työni on eräänlainen minijobb, eli työantajani ei maksa Saksan valtiolle mitään veroja palkastani tai muuta ja silti se on ihan laillista. Ryhdyin sitten tietenkin välittömästi sitä valitusta kirjoittamaan ja tänään muistin vihdoinkin katsoa mitä asialle oli tehty. Onneksi he olivat tehneet päätöksen, että kuulun sittenkin Suomen sosiaaliturvaan. Huh.
Mie saisin tietty opintotukea siltikin vaikken kuuluisi siihen sosiaaliturvaan, mutta silloin en saa käyttää Kela-korttiani tai eurooppalaista sairausvakuutuskorttiani lainkaan. Saksassa ainakin tiiän jo nyt tarvitsevani sitä eurooppalaista sairausvakuutuskorttiani, koska siellä miun pitää hankki tuberkuloosi-todistus Koreaa varten. Onneksi nyt kuitenkin asia selvisi ilman mitään isompaa häslinkiä.
Suurin osa sukulaisistakin on tultu nyt jo hyvästeltyä, kuten myös molemmat pikkusiskoni (joita en tule näkemään nyt tämän 5 päivän aikana koska heillä on muita menoja). Viikonloppuna käyn sanomassa heipat isälleni samalla kun käyn noutamassa unohtuneet lavatautilääkkeeni sieltä ja maanataina sanon heipat lopuillekin perheenjäsenilleni. Maanantaina pääsen taas nopeasti käymään Kuopiossa ottamassa viimeisen erän japanin aivokuumeen rokotetta ja suorittamassa viimeisen uusintatenttini. En voi uskoa että olen kohta jo lähdössä ja että ensimmäinen lukuvuosi restonomin opintoja on pian jo taputeltu.

0 Comments