Ei se ollutkaan niin kauheaa

syyskuuta 01, 2016

Oon aina ollu kauheen pelokas ihminen, joka murehtii kaikesta aivan liian paljon etukäteen. Niin tein myös tänä aamuna ollessani matkalla kouluun. Kouluun, jossa olin aiemmin käynyt vain suorittamassa pääsykokeet. Onneks löysin perille oikeaan luokkaan (ja rakennukseen) ja koulu sai alkaa. Tai siis eihän se koulu vielä periaatteessa alkanut, vaan orientoituminen alkoi. Paljon infoa, paljon tutustumista ja paaaaljon puhumista sekä kuuntelemista. Kierreltiin vähän ympäriämpäri kampusta, tutustuttiin muihin luokkalaisiin vähäsen (ja miun luokka muuten vaikuttaa aivan mahtavalta verrattuna siihen millasta meillä oli amiksessa) ja tehtiin kielten lähtötasotestit. Miksi. Englanti meni omasta mielestä suhtkoht hyvin, mutta ruotsi... se nyt meni ihan metsiin. Joten ens keväänä mitä luultavammin on sitten itellä eessä vähän enemmän ruotsintunteja..
Mutta ei siitä minnuu voi syyttää, opiskelin ruotsia viimeks amiksen ykkösellä ja silloinkin olin ihan surkea. Ei miun päähän vaan tunnu mahtuvan kahta kieltä enempää. Ja ihan vain näin meidän kesken.. ei se ruotsin opetus meijjän amiksessa kauhean hyvää ollut.

Ja tosiaan tuossa aiemmin mainitsinkin tuon miten meijjän luokka vaikuttaa aivan mahtavalta. Annapas kun kerron teille jotakin meidän amisluokan ryhmähengestä; it did not exist. Mutta tietysti syynä on voinut olla se, että me kaikki oltiin tosi kakaroita ekana vuotena ja toisena vuotena oli jo liian myöhäistä. Tietty oli miullakin osani tähän asiaan, kun olin aina vaan tuppisuuna ja en saanut rohkaistuttua puhumaan luokkalaisilleni. Selvisin kuitenkin silti, vaikka kouluun meneminen olikin aika vaikeaa. Tällä kertaa en kuitenkaan halua näin käyvän, tällä kertaa aion mennä mukavuusalueeni ulkopuolella ja jutella muille. Ja niin mie myös tänään tein, rohkaistuin ja juttelin ihmisille. Aluks se tuntu vaikealta ja suomen kieli ei oikein toiminut, mutta kyllä se siitä parani. Päivän loppuun mennessä olin nauranut ja jutellut ihmisten kanssa. Aamuinen murehtiminen ja pelko oli pelkkä muisto vain päivän loppuun mennessä. Miulla on hyvä olla ja en malta odottaa kouluun menemistä huomenna (outoa, tiedän). Ostin jopa pääsylipun huomisen bileisiin! Ja aion ihan oikeasti jopa mennä sinne! Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi.

Ciao

Saatat myös tykätä

0 Kommenttia

Popular Posts