2017/04/06

20 on jo yksi viidesosaa elämästä

Sitä ajattelee että kun täyttää 20 on yhtäkkiä maagisesti aikuinen. Mikään ei kuitenkaan tunnu erilaiselta. Olen edelleen sama vanha minä. Tykkään edelleen lapsellisista asioista ja en vieläkään ymmärrä miten aikuisen tulisi käyttäytyä. Kun päivä vaihtui syntymäpäivääni ei pääni sisälle ilmestynyt mitään maagisia ilotulituksia ja en yhtäkkiä tiennyt kaikkea. Ajattelin aina, että kun täytän 20 en enää ole teini vaan yhtäkkiä olen ihan oikea aikuinen. Asia ei kuitenkaan näin ole. Vaikka ikäni ei enää ole teinipuolella (englanninkielen seventeen, eighteen, nineteen tyylisesti) en tunne muuttuneeni lainkaan. Totta puhuen jo jonkin aikaa olen pelännyt sitä numeroa. 20. Se on jo yksi viidesosa elämästä. Puolessa välissä neljääkymmentä. Pian minun odotetaan asettuvan aloilleni, hankkivan perheen, ostavan talon ja menevän naimisiin. Tulen tuottamaan pettymyksen. En ole valmis asettumaan vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Ehkä en edes sen jälkeen. Ehkä en koskaan tule asettumaan aloilleni.
Mutta onko sillä niin paljon väliä? Mitä haittaa siitä on, jos en koskaan tule asettumaan aloilleni? Ei mitään, siinähän se onkin. Ei se kenenkään elämää kauheasti järisytä (paitsi ehkä vanhempieni) jos jatkan loppuelämäni vain ympäriinsä haahuilua. 
Puhuin kerran äitini kanssa siitä miten minun pitäisi alkaa olemaan jo aikuinen. Äitini naurahti ja totesi viisaana ettei kukaan koskaan oikeasti ole aikuinen. Ei hänkään, yli nelikymppisenä, tunne itseään vielä täysin aikuiseksi. Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka todellisuudessa tuntevat olevansa aikuisia? Vai olemmeko sisäisesti aina nuoria, mutta opimme vain esittämään aikuista paremmin ja paremmin? 
Nämä ovat kysymyksiä ja ajatuksia, jotka pyörivät päässäni yön pimeinä hetkinä. Seuraavana aamuna kysymykset ovat mitä luultavammin kadonneet päästäni ja jatkan elämääni samalla tavalla kuin tähänkin asti. 
2 comments on "20 on jo yksi viidesosaa elämästä"
  1. Mulla oli ihan vastaavia ajatuksia kun täytin 20, ajattelin silloin vain kauhistuneena kuinka olen lähempänä neljääkymmentä kuin omaa syntymääni haha. Myös 21 vuotta täyttäessäni pientä kriisiä meinasi pukata, nyt kun viimeistään alkaa tuntua siltä että pitäisi olla aikuinen vaikka omasta mielestäni oon vielä ihan kakara.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä etten ole ainoa, jolla näitä tälläsiä ajatuksia on ollut :D

      Delete