Levottomat jalat

maaliskuuta 15, 2017

Mainitsinkin jo tuossa aiemmassa postauksessani hakeneeni kesäksi harjoitteluun Saksaan ja syksyksi vaihtoon Etelä-Koreaan. Ja nyt on tämän suurinpiirtein kuukauden sisään vähän väliä tipahdellut nyt tietoa siitä että pääsenkö vai enkö pääse. Arvatkaas kuinkas tässä nyt sitten kävikään? No mie pääsin molempiin! Eli tämä nyt tarkoittaa sitä, että mie tuun olemaan toukokuun lopusta alkaen yhteensä 7 kuukautta poissa Suomesta. 3 kuukautta vietän Berliinissä tehden harjoitteluani eräässä hotellissa ja elokuun lopussa siirrynkin sitten vähän kauemmas, Souliin. Sain tosiaan lopullisen tiedon Saksaan liittyen tuossa pari viikkoa sitten ja tiedon vaihdosta sain juurikin viime viikolla. Oli kyllä sillä hetkellä kirkumisessa pidättelyä. Tarttesin tosi paljon voimaa, että sain rauhallisesti sanottua vieressäni istuvalle pikkusiskolleni että joo mie näköjään lähen sitten Etelä-Koreaan 4 kuukaudeksi.

En osaa vielä oikein kunnolla ehkä käsitellä tätä kaikkea, josta syystä myöskään en ole millään tavalla vielä edes aloittanut jännittämään. Tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa se jännityskin kyllä vielä iskee. En vielä pari kuukautta sitten olisi voinut uskoakaan, että pian olisinkin lähdössä yli puoleksi vuodeksi pois täältä. Itseasiassa pari kuukautta sitten en edes ollut suunnitellut mitään tälläistä. Kaikki vaan tuli sellasena hetken ajatuksena. Saksaan liittyen tuli sähköpostia kv-opettajalta ja ihan noin vain päätin että menen. Jo samana päivänä lähetin tarvittavat asiakirjat takasin sille opelle ja jäin vaan odottelemaan tietoa siitä pääsinkö. Ei miulla mitään muutakaan ollut kesäksi, joten ihan samahan se on mennä sitten harjoittelu suorittamaan ulkomaille.
Vaihtoon lähteminen oli sitten vielä enemmän sellainen hetken mielijohde, koska tuli vaan sähköpostissa muistutus että vaihto loppuu parin päivän päästä ja mie vaan päätin että nyt haen. Nyt tai ei koskaan. Olisinhan mie tietty voinut keväällekin hakea, mutta ei sillä niin väliä.
Aluks en ees ollut hakemassa Etelä-Koreaan vaan Skotlantiin, mutta sitten yhtäkkiä vaan vaihdoinkin mieleni ja hain Etelä-Koreaan.

En enää edes ymmärrä näitä miun mielenjohteita. Niitä vaan tulee ja sitten ennenkuin huomaankaan oon jo toteuttamassa niitä. Mutta ei se haittaa, nytkin näiden hetken ideoiden ansiosta oon pääsemässä tämän vuoden aikana kahteen täysin uuteen maahan ja pääsen kokemaan niin paljon uusia asioita. Ja nyt kun menen tuonne niin vaikka menisikin huonosti, niin voinpahan ainakin sanoa että tein sen. Nyt pitää kyllä koputtaa puuta ettei nuo oikeasti mene huonosti..

See 'ya later alligator!



Saatat myös tykätä

0 Kommenttia

Popular Posts