kuka minä olen

aloitetaan niistä perusasioista, koska niistä on aina helpointa aloittaa. iältäni olen 19, jota ihmeen monet ihmiset eivät usko. olen ikuinen lapsi ja kieltäydyn kasvamasta aikuiseksi. vielä kahdeksankymppisenäkin tulen jekuttelemaan pikkusisaruksiani ja nauramaan kaikista typerimmille vitseille. tottakai aikuiseksi kasvamisessa olisi omat hyvät puolensa, mutta minulle kelpaa että esitän vain aina välillä aikuista. valmistun nyt 31.5 muuten merkonomiksi, mutta teen melkein heti alanvaihdoksen ja menen (toivottavasti) opiskelemaan restonomiksi. nyt varmaan ihmettelette että no mitäs järkeä oli lähteä opiskelemaan merkonomiksi jos et kuitenkaan alalle enää jää? no katsokaas kun 16-vuotias minä oli tyhmä ja ei tiennyt yhtään mitä tehdä elämällään. joten hän haki sitten fiksuna vanhempiensa haluamalle alalle.

tässä on muuten pärstäni, sillä en halua olla vain joku kasvoton kirjoittaja. tahdon että ihmiset näkevät kasvoni lukiessaan. okei, tuo kuulosti jo hieman karmivalta. älkää kuvitelko kasvojani kun luette, saatte vielä painajaisia. poikkesin muuten taas aiheesta, minunhan piti esitellä itseäni. niin, mihin jäinkään? asun maalla, keskellä ei mitään. meillä on hevosia, koiria, kissa sekä lauma apinoita (eli siis kolme pikkusisarustani). Fuengirolassa ollessani pomoni sanoi minua maalaisjuntiksi, mutta olen eri mieltä. olen ehkä kasvanut ja elänyt maalla, mutta sydämeni halajaa jättimäisiin kaupunkeihin. ehkä haaveeni pian toteutuukin, mikäli pääsen johonkin niistä kuudesta ammattikorkeasta joihin hain. ja tietenkin jokainen niistä on vähän isommassa kaupungissa.
oho, onpa tästä nyt tullut pitkä jaarittelu. anteeksi jos sain teidät nukahtamaan. lopetan nyt kuitenkin ennen kuin tylsistytän teidät ihan kuoliaaksi.
mitä mieltä muuten olette, pitäisikö minun mieluummin kirjoittaa murteellani?

arrividerci,


0 Comments