Eräänä "heikkona" hetkenä päätin, että haen taas opiskelemaan.  Totta puhuen tajusin jo restonomiopintojen viimeisenä vuotena, että ehkä tämä ei olekaan ihan minua varten. Restonomi voi periaatteessa tehdä vähän kaikenlaista, mutta usein ne stereotypiset työpaikat (ravintolat, hotellit yms.) ovat erittäin rankkoja. Tietysti etenemismahdollisuuksia ja erilaisia vaihtoehtoja restonomina löytyy, mutta itselleni tämä ei vain tuntunut siltä mitä odotin. Ymmärrän kyllä vieläkin miksi kannattaa opiskella restonomiksi, mutta minulle tämä ei vain ole sitä mitä tahdon tehdä. 

Josta päästäänkin siihen, että mitä aion hakea opiskelemaan. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi valikoitui Maataloustieteen (Kasvintuotantotiedeiden linja) Helsingin yliopistossa, toiseksi Biologia (Kasvitieteiden linja) Helsingin yliopistossa sekä Biologia Turun yliopistossa. Ja koska en ole käynyt lukiota ja olen jo menettänyt ensikertalaisuuteni, tulee minun opiskella ekstra-ahkerasti. Mikä on vähän hauskaa, koska en ole koskaan oikeasti työskennellyt näin kovasti mitään tavoitetta kohti. 

Mie aloitin opiskelun melkein heti vuoden vaihduttua, mutta nyt oon pitänyt viikon taukoa. En ole tän viikon aikana yksinkertaisesti pystynyt opiskelemaan, sillä jouduin viime tiistaina lopettamaan rakkaan kissani. Asunto tuntuu niin tyhjältä ja oon vaan surrut rakkaani menettämistä. Mutta kyllä tämä tästä, huomenna ajattelin taas palata ahkeran lukemisen pariin. Ja parempi palatakin, koska pääsykokeisiin on 5 kuukautta ja miun pitää tänä aikana sisäistää koko lukion biologia päähäni sekä mahdollinen maataloustieteellisen pääsykoekirja. 

• Lensin lentokoneella 0 kertaa
• Näin 0 uutta maata
• Kävin 1 uudessa kaupungissa (Turku, en ymmärrä miten en ollut aiemmin vielä käynyt)
• Kirjoitin 1 uuden blogipostauksen (tätä en laske mukaan)
• Muutin 1 kerran (tällä kertaa vain Kuopion sisäisesti)
• Vietin aivan liian monta tuntia miettien mitä haluan tehdä elämälläni
• Rikoin 1 luun kehossani (vasemmasta nilkasta ulkokehräksen)
• Hankin aivan liian monta kasvia (viimeisimpien laskujen mukaan omistan tällä hetkellä 37 kasvia)
• Olin karanteenissa kerran (testituloksien odottelun takia, tulos oli lopulta tottakai negatiivinen)
• Värjäsin hiukset vain kerran (mutta tällä hetkellä harkinnassa hiusten vaalentaminen ja värjääminen jollakin shokeeraavalla värillä)
• Ja kaikista suurin saavutukseni: Sain valmiiksi yhden opinnäytetyön

Ihmiselle, joka on tottunut kokoajan olemaan liikkeellä ja joka on tottunut siihen, että aina on joku seuraava suunnitelma valmiina on erittäin vaikeaa ollut elää tänä vuonna. Siitä on hieman yli vuosi kun viimeksi astuinkaan pois Suomen maankamaralta, melkein kuukausi kun viimeksi poistuin maakunnastani ja aivan liian pitkä aika kun viimeksi tunsin oikeasti olevani onnellinen. Välillä luulen että olen onnellinen, mutta sitten jään taas yksin ajatusteni kanssa ja huomaan etten kuitenkaan loppujen lopuksi ollut. Vasta myöhemmin aina ymmärrän, että nauruni oli pakotettua ja hymyni ei aivan yltänyt silmiini asti. 

Korona on tehnyt elämästä tälläistä. Merkityksetöntä. Tylsää. Teeskentelyä. 

Ennen koronaa huomasin pieniä vilahduksia näistä tunteista siellä täällä, mutta korona-aikana nämä tunteet ovat pahentuneet. Ehkä olisi aika tehdä asiaan muutos, hakea apua, tehdä uusia asioita tai ehkä voisin vaan ajaa hiukset pois ja katsoa mitä tapahtuisi, vai tapahtuisiko sittenkään mitään. 

Alkuvuodesta rikoin nilkkani ja en poistunut asunnostani jopa viikkoja kerrallaan. Makasin vain sohvalla ja katsoin ikkunasta kun maailma jatkoi pyörimistään. Kun vihdoinkin pystyin kävelemään ilman keppejä, oli kevät jo melkein saapunut. Samalla korona iski ja menetin ensimmäisen oikean työpaikkani. 

Tällä hetkellä voin vain odottaa paikoillani ja toivoa, että kyllä tää tästä vielä joku päivä.

p.s. Miulla oli vähän nostalginen olo ja päätin vaan palata takaisin blogimaailmaan ja miun ensimmäiseen blogiin, koska se muistuttaa ajoista jolloin elämä oli täynnä jännitystä ja seikkailuja.

Siitä on nyt jo vähän yli kolme kuukautta, kun oon edes kirjoittanut jotain tännepäin. On ollu kiire ja silloin kun ei oo ollut kiire, niin mieli on ollu niin alhainen, että kirjoittaminen ei oo oikein sujunut. Nää viimeset kolme kuukautta on ollut varmaan tapahtumarikkaampia kuin miun koko vaihtoaika Luxissa. Mitäs kaikkee tässä välissä sitte on tapahtunut?

Kävin Suomessa lomailemassa ja juhlimassa synttäreitä huhtikuussa, mursin pikkurillini (onneks nyt on kipsi poissa ja sormikin toimii melkein ihan samalla tavalla kuin aiemmin), uuden asunnon etsiminen Kuopiosta alkoi (ja asunto myös löytyi!), oli finalsit (joista en yhdestäkään päässyt läpi loppujen lopuksi 🙃), sain aivan mahtavan harjoittelupaikan kesäksi Berliinistä (jonne matkustinkin toukokuun lopussa ja täällä olen edelleen), vietin melkein viikon putkeen vain neljän seinän sisällä ennen Berliiniä, itkin katsoessa Avengersin Endgamea, rakastuin Pokemonejen maailmaan uudestaan Detective Pikachun kautta, matkustin Pariisiin näkemään BTSn uudestaan (ja herranjumala kun tällä kertaa jopa näin niiden naamat kun istuin nii lähellä) ja tapasin ihania uusia ihmisiä täällä Berliinissä.

Se miten mie mursin pikkurillini saa jäädä nyt hämärään teiltä, sillä miulle riitti kun lääkärit katso oudosti ja saattoi naurahtaa kun kerroin miten se sormi oikeesti oli murtunut. Alkoholilla saattoi tai saattoi olla olematta osansa asiassa. Ja tosiaan, miun kämppis Suomessa ilmoitti miun vierailun aikana, että hän on muuttamassa muualle yhteisen ystävämme kautta, joten sain nyt etsiä etänä itelleni uutta asuntoa koko toukokuun. Olin itsekkin jo onneks miettiny, että ois ihan kiva muuttaa yksikseen vihdoinki asumaan, joten en oo tästä ilmoituksesta kauheammin tuohtunut ja onneksi löytyi myös asuntonäytöissä puolesta kävijöitä. Löysinkin unelmien asunnon sitten jo toukokuun puolessa välissä, laitoin hakemuksen ja pääsin vuokralaiseksi siihen! Heinäkuun alusta asti siis asunto yksin omalla nimellä vuokrattu 😍. Vaikkakin muuttamaan pääsen vasta harkan jälkeen elokuussa.
Ja harjoittelusta puheenollen miut sijoitettiin yhteen aivan ihanaan hotelliin, jossa tuttuni oli toissa kesänä ja jossa kaverini on maaliskuusta asti ollut harkassa, ja en voisi olla yhtään onnellisempi. Tän lisäks asun taas pitkästä aikaa samassa kaupungissa vaihtarikaverini A:n kanssa, mikä on aivan ihanaa 😍 Viime kerrasta onkin kulunu jo kaks vuotta kohta, jolloin asuttiin molemmat Soulissa. 

Mutta tässäpä varmaan ihan tarpeeks näistä kuulumisista tällä kertaa, lupaan että yritän parhaani mukaan tänne useammin kirjoitella. Vaikka ei teitä lukijoita kauheammin taida olla, botit ovat enemmänkin tainneet ottaa tän paikan haltuunsa :'D

Siitä on melkein kuukausi, kun päivitin viimeksi tänne blogiin. Onkohan täällä enää ketään? Tän kuukauden ajan kirjoittaminen on käynyt miun mielessä vähän väliä ja miulla on lista asioista, joista haluaisin kirjoittaa. Tahtoisin kirjoittaa varmaan kaksi kuukautta sitten tapahtuneesta Frankfurtin reissusta ja hiihtolomaisesta Maltan reissusta, ja kuinka paljon rakastuin Maltaan. Tahtoisin kirjoittaa koti-ikävästä, yksinäisyydestä ja levottomuudesta. Mutta aina kun avaan Bloggerin ja alan kirjoittamaan, asiat vain katoavat päästä. Tuntuu, kuin päässä olisi joku tukos joka vaan estää minnuu ilmaisemaan itseni kunnolla.

Yritän jatkossa kuitenkin parhaani mukaan päästä eroon päätukoksesta, ja kirjoittaa mahdollisimman usein. Vaikka periaatteessahan kirjoitan tätä blogia pääasiassa pelkästään itselleni muistoksi, mutta mikäli tänne joku joskus eksyy niin haluan kertoa seikkailuistani inspiroidakseni muitakin seikkailemaan ja ajatuksistani, jotta ihmiset tietävät etteivät he ole ajatuksiensa kanssa yksin.
Mutta nyt kuitenkin itse postaukseen aiheesta, jonka olen lähiaikoina huomannut olevan miulle erittäin rakas. Kuopio. Tiedän, oon kirjoittanut tästä aiheesta jo monta monituista kertaa tänne, mutta kirjoitanpa tän nyt kuitenkin. Tää postaus on kuitenkin myös tosi paljon muuta kuin pelkästä Kuopiosta, ja tää saattaa mennä hieman jopa höpöttelyn puolelle.


Mie oon täällä maailmalla huomannut, että mie kaipaan Kuopioon. Enkä pelkästään ihmisten takia. Yleensä kaipaan paikkoja, koska miulle rakkaat ihmiset on siellä, mutta mie kaipaan Kuopiota vaikka ne miulle rakkaat ihmiset ei oiskaan siellä. Mie kaipaan Kuopioon, koska se on just sopivan kokonen ja sieltä löytyy (melkein) kaikki mitä tarvitsen. Mie voin puhua siellä omaa kieltäni ja myös omaa karjalaista murrettani, vaikka kaikki ei sitä takaisin miulle puhukkaan. Tarvittaessa miun on myös tosi helppo karata ihmismäärää ja kaupunkia, ja ottaa vaan jalat alle ja kävellä lähimpään metsään. Tai voin kiivetä tornille katsomaan auringonlaskua ja nähdä kaikki ne puut ja kaikki ne järvet.
Talvella voin mennä kylmyyteen lumen keskelle ja jos ihan hulluksi rupean, niin voin myös mennä hiihtämään tai luistelemaan. Kuopiossa voin kävellä ihan minne vaan, ilman että eksyn välissä. Ja vaikka sattuisinkin menemään vähän tuntemattomammalle kadulle, niin miun on silti helppo löytää takasin kotiin. Kuopiota mie voin kutsua kodiksi, vaikken siellä olekaan kauaa oikeasti asunut ja Kuopiossa mie voin olla vapaa tekemään ihan mitä ikinä haluan. Tarvittaessa kuitenkin voin myös ottaa bussin ja mennä takasin näkemään perhettä vaan parin tunnin matkan päähän.


Vaikka mie rakastan Kuopiota ja pidän sitä enemmän kotikaupunkinani kun Joensuuta, niin silti en voi olla täysin varma tuunko jäämään sinne. Kuopiolla on aina erityinen paikka miun sydämessä, mutta todellisuus on, että Kuopio on loppujen lopuks aika pieni kaupunki. Valmistumisen jälkeen töiden löytyminen pelkästään Kuopiosta tuskin on täysin taattua ja yksin asuminenkin osaa siellä olla aika kallista.


Mie oon lähiaikoina miettiny tosi paljon, ett mitä mie oikeen teen elämälläni kunhan valmistun. Välillä huolestun, kun valmistuminen on niin lähellä ja miulla ei oo vieläkään hajua mitä haluan tehdä. Haluaisin vaan pysyä tässä, paikallani, ainakin vielä vähän aikaa. Haluaisin opiskella vielä hetken aikaa ja vältellä oikeesti aikuistumista. Mutta samalla en myöskään malta, että pääsen töihin ja pääsen elämään palkkarahoilla Kelan tukien sijaan. Kuitenkin kun rupean miettimään töitä, niin en yhtään tiedä mihin edes haluaisin töihin. Haluaisin hakea Opetushallituksen kautta Koreaan suurlähetystöön tai Business Finlandille, mutta nekin on vaan väliaikaisia harjoittelupaikkoja opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Haluisin opiskella alaani lisää jossain ulkomailla, mutta haluaisin myös hetken aikaa vaan olla Suomessa ja asettua paikoilleni.



Välillä aina haaveilen pienestä kodista jossain päin Suomea. Kaupungin läheisyydessä, lähellä ihmisiä ja lähellä kahviloita. Sisustaisin miun kodin kasveilla ja hankkisin kaksi kissaa. Saisin puhua omaa kieltäni ja ei tarvitsis aina etsiä sanoja toisesta kielestä joilla olisi sama tarkoitus kuin suomenkielisillä sanoilla tai lausahduksilla. Mutta samalla haaveilen matkailevani maailmaa ja näkeväni 30 maata ennenkuin täytän 30. Haaveilen yhtenä viikkona lomailevani rannalla auringonpaisteessa ja seuraavalla viikolla olevani miljoonakaupungissa ihmisjoukkion keskellä.

Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka se pelottaakin, niin loppujen lopuks tulevaisuus kuitenkin tulee halusitpa sitä tai et.

3 kuukautta vaihtoa jäljellä ja pakostahan tässä rupeaa jo miettimään, että mitäs tämän jälkeen? Kesäksi tarkoitus olisi suunnata vihon viimeiseen harkkaan ennen valmistumista, ja olen täksikin harjoitteluksi hakenut Berliiniin, jossa olin viimeksi 2 vuotta sitten perusharjoittelussa.
Toivottavasti paikka sieltä tippuu ja pääsen kesän viettämään Berliiniin, jossa minulla onkin sitten onneksi yksi kaveri jo harkassa tällä hetkellä ja toinen kaveri asuu siellä. Ei ainakaan tule siellä siis olemaan ihan yhtä yksinäistä, mitä täällä Luxemburgissa on ollut.


Vaikka tunnunkin Berliinissä käyvän joka vuosi ainakin kerran (viime vuoden reissusta Berliiniin postaus löytyy täältä), niin silti tuntuu että lista siellä käytävistä paikoista vaan kasvaa kasvamistaan, eikä loppua vain näy. Nytkin kaverini on suositellut niin paljon paikkoja, mm. korealaista kanaravintolaa, että lista on varmaan kilometrin pituinen. Joten jos kesäksi Berliiniin pääsen, niin ainakaan vapaa-ajalla tekeminen ei lopu kesken.


Kunhan Berliinistä palaan noin elokuun puolessavälissä, niin sitten onkin elämän pelottavimman hetken aika; ammattikorkeakoulusta valmistuminen. Pelottaa jo valmiiksi, ja olenkin vähän väliä laittanut sähköpostia niin opolle kuin myös vaihdon vastuuopettajalleni, että onhan kaikki kunnossa, että pääsen syksyllä valmistumaan. Opparikin (tai noh, opparin kaltainen) on jo reilusti yli puolenvälin ja vain muutama vaihe sekä Maltalla käyminen siitä puuttuvat. Nyt kun valmistuminen alkaa olla jo näkyvissä, niin voin myös vastata menneisyyden minulle, että kyllä sinusta restonomi tulee!


Postauksessa näkyvät kuvat on kaikki yhtä lukuunottamatta, keskimmäinen otettu Bastognessa, Belgiassa, otettu Luxemburgissa.

Aloin viime viikolla huolehtimaan ihan liikaa siitä, että joutusin viettämään synttärini huhtikuussa ihan yksin Luxemburgissa. Mutta sitte päähän pilkahtikin aika mahtava idea, entäs jos matkustan jonnekin muualle yksin? Eihän se tietenkään paljon eroa, mutta sen sijaan, että viettäisin synttärini yksin tylsyydessä, voisin viettää synttärini yksin ja jännittävässä uudessa paikassa.
Joten rupesinkin tuumasta toimeen, kävin Skyscannerin huolella läpi ja katsoin youtubevideoita, ja sain matkasuunnitelman valmiiksi.

9 päivää Roomassa, Thessalonikissa sekä Ateenassa. Kaksi eri maata, kolme kaupunkia, yksi junamatka ja kolme lentoa. Suunnitelmana on nyt siis lentää ensin Roomaan, viettää siellä 4 päivää pääasiassa syöden ja nähtävyyksiä nähden. Rooman jälkeen on aika lentää Thessalonikiin 4 päiväksi nauttimaan merestä ja merellisestä ruuasta. Thessaloninkista siirtyisin junalla Ateenaan 3 päiväksi ja sen jälkeen palaisin takaisin Luxemburgiin.

Majoittuminen tottakai tapahtuis hostelleissa, ihan vaan rahaa säästääkseni ja ehkä myös tutkimusseuraa löytääkseni. Oon jo netistä jokaisesta kaupungista itelleni ettiny hostellit valmiiks arvosteluja lukemalla, mutta harkitsen vielä että jos viettäsinkin synttäriyöni joko hienossa hotellissa tai airbnbssä, mutta saa nähdä tuleeko budjetti riittämään siihen.

Mitään ei kuitenkaan vielä oo varattu, pitäs varmaan pikkuhiljaa niitä ensi kuussa ruveta varailemaan.. Pitää kuitenkin ensin odottaa, että onko silloin sattumoisin tulossa vierailijoita Suomesta.

Tämän matkan lisäksi oon myös maaliskuun alussa suuntaamassa Maltalle, sillä loppupaperini perustuu sinne, ja tämähän on tottakai hyvä tekosyy suunnata sinne lomaviikolla ;)

Jälleen on vuosi vierähtänyt noin vain ohi. Tämä on nyt kolmas vuoteni, kun teen jonkinlaisen vuosikatsauksen vuoden lopussa, vuoden 2017 katsauksen löydät täältä ja vuoden 2016 katsauksen täältä. Ja mikä vuosi tää on ollukkaan! Kaikki ei oo aina mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja vuosi 2018 ei välttämättä ollu henkisesti tai fyysisesti mitenkää helpoin mahdollinen, mutta selvisin siitä ja sehän se on se tärkein asia!

Vuonna 2018 minä...

Lensin lentokoneella 13 kertaa
Näin 5 uutta maata, jotka ovat Hollanti, Belgia, Englanti, Luxemburg ja Ruotsi (tästä postaus tulossa joskus kunhan saan sen aikaiseksi kirjoitettua)
Kävin 9 uudessa kaupungissa
Kirjoitin 20 uutta blogipostausta (tämä mukaanlukien, on ollut näköjään vähän hidas vuosi)
Muutin 2 kertaa (kerran Kuopion sisäisesti ja yhteen ystäväni kanssa, toisen kerran Luxiin)
Koin koti-ikävää ensimmäistä kertaa elämässäni
Vietin aivan liian monta tuntia koulussa, ajattelen kuinka Hotel Management ei vaan ole miun ala ja että kyllä se Tourism Management on enemmän miun makuun
Harkitsin vaihtovuoden keskenjättämistä 3 kertaa 
Päätin jaksaa vaihtovuoden loppuun asti 3 kertaa
Vuoden toiveistani 11/13 toteutui (viittaan tällä siis tähän)
Sain vihdoinkin pysyvän ajokorttini
Värjäsin hiukset aivan liian monta kertaa ja viidellä eri värillä

Vuoden 2018 parhaat palat

Amsterdam
Maaliskuussa lähdin ensimmäistä kertaa kaveriporukalla ulkomaille, ja olin huolissani. En yhtään tiennyt, kuinka reissu tulisi menemään ja selviäisinkö edes reissusta hengissä. Loppujen lopuksi kuitenkin tajusin, että ei minulla ollut mitään pelättävää. Ystävistä tuli vain paljon läheisempiä ja Amsterdam oli aivan järjettömän kaunis (vaikka haju ei välttämättä ollut mitenkään parhaimmasta päästä).


Tukholma (postaus tästä tulossa jossain vaiheessa)
Loppukokeiden loputtua otin hieman omaa lomaa kolmeksi päiväksi ja suuntasin saksalaisen kaverini A:n mukana Tukholmaan. Hassua ajatella, että oon kuitenki asunu melkeen 20 vuotta ihan Ruotsin vieressä, mutta silti en oo koskaan käynytkään siellä. Nyt on kuitenkin sekin paikka nähty, ja vielä lisää tekisi mieli siellä seikkailla ja tutkailla. Rakastuin Tukholmaan ja olin niin onnellinen, kun kaupassa myytiin Fazerin sinistä. Kaveri A:nkin näkeminen oli aivan mahtavaa ja oli ihanaa päästä taas vaihtelemaan kuulumisia kasvokkain, koska viimeksi näimme kesällä miun pienellä minireissullani.

Tuntuu, että tässä vaiheessa vuosieni kohokohdat on oikeasti vaan lempimatkani, mutta onneksi nyt kuitenkin näin. Matkat kuitenkin on se asia, joka miulla jää parhaiten mieleen, varsinkin kun on hyvää seuraa.

Aioin kirjoittaa, kuinka elämä vuonna 2018 ei todellakaan ole ollut yhtä mielenkiintoinen kuin vuonna 2017, mutta sitten tajusin että kyllähän se on ollut. Olen vain antanut huonojen hetkien ja muistojen piilottaa ne hyvät ja ihanat muistot miulta. Välillä on ollut vaikeaa, varsinkin vaihdon alkaessa ei ole ollut niin helppoa, mutta olen kuitenkin päässyt matkustelemaan, näkemään lempiartistini livenä, saanut nauraa ja päässyt näkemään ystäviäni Korea-ajoilta. Vuoden 2018 aikana aloin olemaan ihan varma, että menen opiskelemaan maisterin Koreaan, mutta loppuvuodesta palatessani hetkeksi Suomeen aloin epäilemään asiaa.

Jatkuva paikasta toiseen siirtyminen alkaa pikkuhiljaa muuttumaan ehkä jopa hieman henkisesti raskaaksi, kun ei ole hetkeen ollut mitään pysyvämpää paikkaa tai pysyvyyttä ylipäänsä elämässä. Missaan niin paljon asioita ollessani poissa ja vaikka tiedän, että se on osa matkustaen elämistä, se ei silti tunnu enää niin mukavalta ja toivon aivan liian usein kuinka voisin olla osana ystävieni ja perheeni saavutuksia ja uusia elämäntilanteita.
Alkuvuodesta en vielä tiennyt, kuinka tulisinkaan päättymään yhtäkkiä kuukauden varoitusajalla Luxemburgiin Belgian sijaan ja en tiennyt, kuinka erilainen tämä vaihto tulisi olemaan edellisestäni.

Saa nähdä, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan. Tälle vuodelle miulla on jonkin verran suunnitelmia bloginkin suhteen, niin toivottavasti saan nyt edes vähän enemmän aikaiseksi kirjoitettua kuin vuonna 2018.

Kiitos kaikille, jotka olette tänne asti lukeneet ja hyvää uutta vuotta! Mitä kaikkea te teitte vuonna 2018 ja mitkä olivat lempireissunne? Kertokaa rohkeasti vain kommenteissa :)

Alotan kirjottamisen ja parin lauseen jälkeen en enää saa kirjotettuu yhtään enempää. Tuntuu kuin kaikki motivaatio kirjottaa ois vaan kadonnut. Rakastan kirjottamista ja oon jopa hieman riippuvainen siitä, mutta välillä tää on vaikeeta.
Kirjottamista ei helpota yhtään se, että elämässä ei kauheesti oo tällä hetkellä muuta kun koulunkäynti, ens viikolla olevat finalsit ja päivien laskeminen Suomessa vietettävään jouluun. Sopeutuminen tänne ei oo muuttunut yhtään helpommaksi ja vaikka koulussa löytyy ihmisiä joille jutella, ei vapaa-ajalta tälläsiä ihmisiä löydy. Tätä pientä yksinäisyyttä kuitenkin onneks helpottaa viikon päästä tapahtuva reissu Tukholmaan saksalaisen kaverin kanssa ja suomalaisten kavereiden tuleminen tännepäin maailmaa tammikuussa.
Miulla on edelleen luonnoksissa kirjotus kuukauden (vai kahden?) takaisesta Liègen reissusta, mutta en oo jotenkin saanu sitä vieläkään kirjotettua loppuun. Ehkä se vielä ilmestyy tänne ajallaan. Siihen asti yrittäkää, jos täällä ketään enää on edes jäljellä lukemassa, kestää miun epäsäännöllisen postaustahdin kanssa.

Postauksen kuvat on kuukauden takaisesta retkestä Viandenin kylään ja siellä sijaitsevaan linnaan.

Kun olin Koreassa ihmettelin kun kaikki kaverini jostain syystä fanittivat ihan täysillä korealaista ryhmää nimeltä BTS. Pidin heitä ehkä jopa vähän hulluina, mutta kuunneltuani heitä ymmärsin heidän hullaantumisensa. BTS, koreaksi 방탄소년단 [bangtan sonyeondan], on siis seitsemänhenkinen korealainen "yhtye", johon kuuluvat johtaja RM (Kim Namjoon), J-Hope (Jung Hoseok), Jin (Kim Seokjin), Jimin (Park Jimin), Suga (Min Yoongi), Jungkook (Jeon Jungkook) sekä V (Kim Taehyung).


Joten kun kuulin, että BTS on vihdoinkin tulossa Euroopan kiertueelle niin arvaatkaa vaan ostinko liput. No tottakai! Maksoi ihan liikaa, mutta niin sen arvosta. Ilman ongelmia ei tietenkään lippuja ostettu, koska olin ekana menossa Amsterdamin keikalle, joka olisi ollut viikonloppuna. Mutta arvatkaas vaan sainko lippua, kun keikkapäivä sattui vielä Jiminin syntymäpäivällekin vielä. Jäin ilman lippua ja kiirehdin nopeasti katsomaan, josko saisin lipun vaikka jommallekummalle Berliinin keikalle. Nekin loppuunmyyty. Pariisi? Loppuunmyyty. Kaikki liput loppuunmyyty sekunneissa. Toivo keikkalipuista alkoi pikkuhiljaa hiipua ja epätoivo ottaa valtaa. Kunnes tajusin, että Lontoon keikoille lipunmyynti alkaa tunnin myöhemmin kuin muille Euroopan keikkapäiville! 
Joten tasan siihen aikaan, kun lipunmyynti alkoi, päivitin sivun ja pääsin jonoon. Jonotin jotain 10 minuuttia ihan paniikissa, ajatellen että nyt olen menettänyt sen yhden mahdollisuuden BTSn nähdä livenä. Mutta onni onneks potkas! Pääsin ostamaan lipun istumapaikalle 10.10. olevalle keikalle! 


Seuraavat kuukaudet ennen keikkaa kulkikin sitten aivan liian hitaasti ja sitten vihdoinkin se päivä koitti! Otin junan ja bussin Wiltzistä lentokentällä aikaisin aamusta ja suuntasin Lontooseen! Tunti ja 20 minuuttia myöhemmin laskeuduin Heathrown lentokentälle ja sain matkustaa kaksi tuntia hotellilleni Canning Towniin, vain yhden metropysäkin päähän o2-areenasta. Koska en koskaan ennen ole käynyt Lontoossa saatikaan Englannissa, niin olin ehkä hieman paniikissa että millanen paikka se oikeen oon ja ymmärränkö yhtään mitään mitä ihmiset sanoo miulle. Mutta hyvin selvisin, sain hotelliinkin helposti kirjauduttua ja ruokakaupassakin yllättävän helppo asioida. 


Hankittuani hieman ruokaa ja karkkia - enimmäkseen karkkia - aloin vihdoinkin valmistautua keikalle. Pakkelia vaan naamaan ja hiukset kuntoon. Vaikka olinkin liikenteessä yksin, niin tapasin areenalla sitten erään twitteristä löytyneen suomalaisen ARMYn (BTSn fanien nimi) ja suunnattiin hänen kanssaa ostamaan miulle armybomb keikkaa varten ja hengailtiin hetken aikaa siellä areenan pihalla. Joillakin ihmisillä oli oikeesti aivan mahtavia asuja! Ja oli myös jotenkin niin ihanan raikastavaa vihdoinki puhua suomea pitkästä aikaa, koska täällä Luxissa en tunne ketään suomalaista..


Mutta anyways, jonkin aikaa pihalla ja areenan sisällä aikaa vietettyämme ja Starbucksissa käytyämme, suuntasimme porteista sisään. Turvatarkastus oli totta puhuen aika simppeli, koska se oli vaan että ne kahto taskulampun kanssa reppuun sisälle, käveltiin metallintunnistimista läpi ja that's it. Jälleen vietettiin hetken aikaa istuskellen, ennenkuin keikka alkoi olla jo lähellä ja meidän tiet erkani kun itse suuntasin korkeimmalle mahdolliselle tasolle ja hänen istumapaikkansa oli vähän alempana. Miun istumapaikalla törmäsinkin sitten kahteen italialaiseen, miun ikäseen, tyttöön joiden kanssa sainkin sitten jutella niitä ja näitä ennenku keikka alko. 


Keikka oli ihan järjettömän ihana, kiljuin niin paljon että unohdin hengittää, nauroin ja itkin. Olin oikeesti niin onnellinen, koska näiden ihmisten musiikki on vaikuttanut miun elämään enemmän kun mitä suostun myöntämään. Ikävä kyllä Jungkook oli vahingoittanu jalkansa jotenki ja ei päässyt tanssimaan. Tää ei kuitenkaa tullu yllätyksenä, koska tää oli jo ekana Lontoon päivänä tiedossa. Tuli jotenkin surullinen olo, kun Jungkook pyyteli anteeks että hän ei pysty esiintymään. Mutta onneks ihmiset tajus ruveta hokemaan it's okay koreaks. 


Keikan loputtuu tuli vähän sellanen, apua pyörryn kohta-olotila. Onneks kuitenkin selvisin pyörtymättä ja matkalla metroon, törmäsinkin sitten yhteen brittiläiseen tyttöön jolta oli loppunu akku puhelimestaan ja sen piti saada yhteys kyytiinsä, joten lainasin hetkeks miun powerbankkii ennenkun suuntasin jonottamaan puoleks tunniks metroon. Metro oli oikeesti ihan täpötäynnä ja se oli ihan järjetöntä, mutta onneks tarttes kestää vaan yhen pysäkin ajan.


Seuraavana päivänä suuntasinkin aamuviideltä jo takasin kohti Luxemburgia, vaikka kuinka olis tehny mieli vielä jäädä Lontooseen kuuntelemaan enkkua ja seikkailemaan, mutta se saa jäädä seuraavan vuoden puolella olevalle Lontoon reissulle sitten. 

P.S. Ikävä kyllä tätä postausta kasaan laittaessani tajusin, että en saanut yhtään hyvää kuvaa Vstä, Jungkookista, Jinistä tai J-Hopesta, joten heitä ei noissa kuvissa näy D: Fanitan kuitenkin heistä jokaista aivan yhtä paljon, joten surettaa vähän..

Nyt on tullut kuukausi täyteen Wiltzissä, Luxemburgissa. Alussa tuntui, että en koskaan selviäisi tähän asti, mutta täällä sitä vielä ollaan. Edelleen hengissä siis olen ja edelleen Luxemburgissa.
Jos totta puhutaan, tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Ystävien saaminen täällä ei ole yhtä helppoa, kuin Kuopiossa tai Seoulissa. Ei ole ollut tapahtumia, joissa tutustua omiin luokkalaisiin tai samassa koulussa opiskeleviin. Oli meillä welcoming drinks, mutta ei se ollut suunnattu millään tavalla sellaiseksi sosialisoitumistapahtumaksi, vaan enemmänkin juuri ryyppäjäisiksi. Kadotin itseasiassa huoneeni avaimen tuona tuomiokkaana perjantaiyönä..


Minulla ei niinkään ole kertaakaan iskenyt koti-ikävä, enemmänkin sellainen tunne että missaan niin paljon vain koska olen poissa. Tämän takia olen myös vähentänyt todella paljon viestittelyä Suomessa asuville kavereilleni, sillä kun en tiedä missaavani jotain niin se ei tunnu millään tavalla pahalta. Välillä täällä on tottakai myös vähän yksinäistä, kun vapaa-ajalla ei ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Uskoisin tilanteen kuitenkin olevan paranemaan päin, sillä olen ollut ekstrasosiaalinen koulussa ja yrittänyt parhaani mukaan ystävystyä ihmisten kanssa. Helppoa se ei kuitenkaan ole..


Tämän kuukauden aikana oon kerennyt tehä jo tosi paljon kaikenlaista. Olen käynyt jo kahdella eri ulkomaanreissulla, Trierissä ja Lontoossa, ja monia muita reissuja on jo suunnitteilla (ensi viikolla suuntaan itseasiassa Belgian Liègeen pariksi päiväksi ihan vain koska voin). Toivoisin, että olisin kaupunkiin päässyt tutustumaan vielä paremmin, sillä vaikka kuinka olen siellä käynyt niin tuntuu että en siltikään tunne kaupunkia sen paljon paremmin. Mutta onhan tässä vielä noin 7 kuukautta aikaa vaikka kuinka tutustua. Wiltziä en kauheammin myöskään ole tutkiskellut, sillä ei ole vielä tuntunut siltä että tätä kylää kauheammin tarvitsisi tutkiskella.
 

Ensi postauksessa kerroskelenkin itseasiassa reissustani Lontooseen ja BTSn keikastani siellä, stay tuned!

Noniin, nyt on taas tietokone käytössä entistä parempana vieläpä joten aika palata normaaliin postausaikatauluun. Eli postailen milloin sattuu, mutta postailen kuitenkin.
Tämän kuun alussa tylsistyin jatkuvaan Luxemburgissa oleskeluun ja päätin eräänä lauantaina ottaa suunnakseni Saksan, tarkemmin sanottuna Trierin. Tavoitteena oli, että pääsisin taas pitkästä aikaa harjoittelemaan kielitaitojani. Periaatteessa onnistuin tässä, sillä mikäli olin kaupassa tai tilasin jotain niin aina sain kommunikoitua kokonaan saksaksi. Olin itsekin hieman yllättynyt, että onnistuin kuin onnistuinkin siinä.

Okay, now I finally have a computer to use, even better than before, so it's time to return to my normal posting schedule. Meaning that I'll post irregularly, but I'll be posting anyways. 
At the beginning of this month I got bored with staying in Luxembourg and decided on one faithful Saturday to head towards Germany, more specifically towards Trier. My goal was to practice my language skills for the first time in a while. And technically I accomplished that, because if I was at a store or if I ordered something, I always communicated in german. Even I was surprised by that I was able to do that. 


Trier sijaitsee siis aika lähellä Luxemburgin rajaa ja noin 50 kilometrin päässä Luxemburgin kaupungista. Koska itse asun puolentoista tunnin junamatkan päässä pääkaupungista, aloitin matkani pari tuntia ennen junani lähtöä päärautatieasemalta. Aikainen aamu siis. Junamatkan Trieriin olin ostanut edellisenä iltana ja hinnaksi edestakaisin matkalla tuli vain vaivaiset 9,90 €. Ei siis mikään kauhean kallis päiväretki.

Trier is located quite close to the border of Luxembourg and about 50 kilometres away for Luxembourg City. Because I myself live 1,5 hour train ride away from the capital, I started my trip a few hours before my train left from the main train station. So quite an early morning. The train ride to Trier I had bought a night before and the price for a round-trip was only 9,90 €. So not that expensive of a day trip. 


Kaupungin tutkimisen aloitin kävelemällä päärautatieasemalta Porta Nigralle, joka on roomalaisaikainen kaupunginportti. Se on itseasiassa yksi ainoista roomalaisaikaisista rakennuksista, joka on säilynyt tähän päivään. Syynä tähän on se, että keskiajalla portti muutettiin joksikin aikaa kirkoksi. Muut Trierissä olleet portit kuitenkin purettiin ja materiaali käytettiin uusiin rakennuksiin. Porta Nigralle olisi myös ymmärtääkseni päässyt ihan sinne ylös ja sisällekkin, mutta sen jätin tällä kertaa välistä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Olin saapunut paikalle oikeaan aikaan, sillä kaupungissa oli menneillään ymmärtääkseni sadonkerjuujuhlat, josta syystä portin läpi päästyäni oli minua vastassa niin orkesteri kuin myös iso kasa kaiken maailman kojuja. Mieleni olisi tehnyt maistella Trieriläistä viiniä, mutta tällä kertaa sai se jäädä välistä. Ehkä käyn ostamassa pullollisen sitä joku viikonloppu viedäkseni sen takaisin Suomeen.

I started the exploring by walking from the main train station to Porta Nigra, which is a roman times city gate. It is actually one of the only romans time buildings that has survived to the present time. The reason for that is that at one point in history the gate was turned into a church for a while. The other gates located in Trier were demolished and the materials were used for newer buildings. If I understood correctly I could've also gone up and even inside Porta Nigra as well, but I decided to skip it this time. Maybe next time then. I had arrived just in a right time, because there was a harvesting festival ,or something similar, going on. Which meant that as soon as I passed the gate was there an orchestra and stalls greeting me. I was kind of tempted to taste Trier's own wine, but this time it had to be skipped. Maybe I'll go buy a bottle of it one weekend to take back to Finland.


Jonkin aikaa seikkailtuani ympäriinsä, päädyin vahingossa kirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. En tietenkään kehdannut jäädä paikalle, sillä vaikka kuinka paljon tykkäänkin tutkia kirkkojen arkkitehtuuria, ei uskonnolliset tapahtumat ole oikein minun juttuni. Lopulta päädyin väsyttämään itseni aivan liian nopeasti ja lähdinkin kaksi tuntia etuajassa takaisin kohti Luxemburgia ja omaa pientä kylänpahastani (jonne viikonloppuisin saa matkustaa 1,5 tuntia ja viikkoisin vähän alle tunnin pääkaupungista).

After some time of exploring, I accidentally ended up to a church that had a mass going on. Of course I didn't dare to stay there, even though I do like to see churches architectures, I am not really a fan of religious happenings. In the end I ended up wearing myself out way too early and decided to leave 2 hours earlier than planned back towards Luxembourg and my own tiny town (where you have to travel 1,5 hours on weekends and less than an hour on weekdays from the capital).

Pahoitteluni blogin hiljaisuudesta. Tietokoneeni hajosi päästyäni Luxiin ja odottelen tällä hetkellä uutta konetta, joka tulee Suomesta toivottavasti ensi viikon aikana.

Sorry about the silence on the blog. My laptop broke as soon as I got to Luxembourg and I'm currently waiting for a new one to arrive from Finland, hopefully during next week.

Reissun aiemmat löytyvät täältä ja täältä. Vähän myöhässä tulee nyt kyllä tää viimeinen osa, mutta ei voi nyt tällä kertaa mitään.
Jätettyäni Brysselin taakseni suuntanani oli Köln, jossa vaihdossa tapaama ystäväni lupasi majoittaa miut ja esitellä miulle kaupunkiaan.

Trip's earlier parts you can find here and here. This last part is coming quite late, but I couldn't really help it this time.
After leaving Brussels behind my next destination was Cologne, where a friend I met during my exchange promised to accommodate me and show her city to me.  


PERJANTAI (edellisessä postauksessa alkupäivä)
Saavuin Kölnin juna-asemalle matkustettuani pari tuntia Brysselistä. Etsin hetken aikaa ystävääni ihmismäärän joukosta, kunnes bongasin hänet ja suurinpiirtei juoksin tervehtimään häntä. Hän näytti miulle nopeesti Kölnin tuomiokirkon ja suunnattiin sitten hänen kämpilleen, koska olin jo tarpeeks väsyny. Illasta sitten pidettiin vaan leffailtaa ja vaihdeltiin kuulumisia.

FRIDAY (you can find the beginning of the day from the previous post)
I arrived to the Cologne central train station after traveling few hours from Brussels. I looked for my friend from the big crowd of people for few minutes before I finally spotted her and almost ran to greet her. She quickly showed me Cologne Cathedral and we headed to her apartment, because I was already way too exchausted. In the evening we had a movie night and exchanged latest news about our lifes.  


LAUANTAI
Aamupäivästä katsomassa Kölnin tuomiokirkko paremmin sekä sen läheisyydessä oleva silta, joka oli täynnä rakastavaisten lukkoja. Ystäväni myös näytti minulle osan vanhasta kaupungista, ennen kuin päätimme ottaa suunnaksemme Düsseldorfin. Periaatteessa ainut syy miksi olimme menossa Düsseldorfiin, oli että sieltä löytyy sattumoisin korealainen ruokakauppa. Joten tottakai ensimmäisinä suuntasimmekin sitten sinne. Matkalla kuitenkin ihana ystävämme Koreasta soitti meille ja saimme vaihtaa hänen kanssaan pitkästä aikaa kuulumisia ♥.

SATURDAY
In the morning we went to see the Cologne Cathedral better and also saw the bridge near it, that was filled with lovers' locks. My friend also showed me a tiny part of the old town, before we decided to head to Düsseldorf. Technically the only reason we were even going to Düsseldorf was because there was a Korean supermarket. So of course our first destination was that. On the way there our lovely friend, who lives in Korea, called us and we got to talk to her for the first time in a while ♥.






Vietimme siellä ruokakaupassa aika pitkän ajan, sillä minä yritin etsiä kaikkialta bananamilkiä (ja en ikävä kyllä löytänyt). Kaupasta poistuttuamme ystäväni vinkkasi minulle, että lähettyvillä olisi aivan mahtava bubble tea - kahvila, jonne suuntasimmekin sitten seuraavaksi. Viimeksi kun olen bubble teatä päässyt juomaan oli Koreassa, koska Suomesta en ole löytänyt ainakaan omasta kaupuingistani paikkaa, josta sitä saisi. Paikka olikin todella suosittu, joten saimme sitten jonotella siellä ihan mukavan verran aikaa. Onneksi siellä soi sentään hyvä musiikki ja puhelimiakin pääsi odotellessa latailemaan.  Jos jotakuta kiinnostaa, niin paikan nimi on siis Teamate.

We ended up spending quite a long time at the supermarket, because I was trying to find bananamilk from everywhere (and unfortunately I did not find it). After we finally left the store, my friend told me that there was a bubble tea-café nearby, so we decided to head there next. The last time I've had bubble tea was in Korea, because I haven't found it anywhere in Finland or in my city. The place was quite popular, so we had to queue quite a while. Thankfully they were playing good music and we were able to charge our phones while waiting. If anyone's interested, the place is called Teamate. 




Kun olimme viimeinkin saaneet puhelimemme ladattua ja janomme tyydytettyä, päätimme hieman ekstemporena lähteäkin seikkailemaan Altstadtiin eli vanhaan kaupunkiin. Ja koska jalkapallon MM-kilpailut olivat vielä silloin käynnissä ja taisipa vielä olla Saksan pelikin sinä päivänä, joten ravintolat ja kahvilat olivat täynnä ihmisiä katsomassa jalkapalloa. Myös ikävän paljon liian humalaisia ihmisiä oli liikenteessä.. 

When we had finally charged our phones and nourished ourselves, we decided a bit spontaneously to go look around Altstadt, the old town. And because the football (soccer for americans) world championships were still going on then, and also I think it was one of Germany's games as well, the restaurants and cafés were full of people watching football. Also unfortunately many drunk people were on the streets..




SUNNUNTAI
Sunnuntaille meillä ei ollut kauheasti mitään isompaa suunniteltuna, joten ystäväni päätti viedä minut tällä kertaa Kölnin vanhaan kaupunkiin. Kölnin vanha kaupunki oli tottakai paljon pienempi kuin mitä Düsseldorfissa, mutta ei se ollut yhtään sen vähemmän hienompi. Vanhat kaupungit on jokaisessa kaupungissa aivan ihania ♥. Sunnuntaina emme sen enempää kauheasti tehneetkään, ja ikävä kyllä sunnuntai oli myös reissuni viimeinen päivä ja palasin Suomeen heti seuraavana aamuna.

SUNDAY
For sunday we had nothing especially planned out, so my friend just decided to take me to Cologne's old town. It was a lot smaller than the one in Düsseldorf, but it still wasn't any less gorgeous. Old town in every city are just so lovely ♥. That's pretty much all we did that day and unfortunately it was also my last day of the trip. The next day I returned back to Finland. 

Pakkaaminen on yksi niistä epämukavista asioista vaihtoon lähtemisessä. Jo lähtiessäni neljäksi kuukaudeksi Koreaan minulla oli ongelmia. Arvatkaapa vaan ovatko nämä ongelmat yhtään vähentyneet nyt kun olen lähdössä kokonaiseksi vuodeksi pois. Koko elämän pakkaaminen yhteen matkalaukkuun ei ole todellakaan helppoa. Kaikkien tärkeiden tavaroiden saaminen mukaan tarkoitti sitä, että uusi, isompi matkalaukku oli hankittava. Joten minähän kävin ostamassa sellaisen. Kaupassa kiinnitin silmäni välittömästi ihanaan keltaiseen matkalaukkuun, ja sehän minulla sattuikin juuri lähtemään mukaan kaupasta lähtiessä.

Packing is one of those annoying things when going abroad. Even when leaving to Korea for four months I had trouble. Guess how much harder it's now that I'm leaving for a year. It isn't easy to pack your whole life to one suitcase. To get all of my most important things to come with me meant that I had to buy a new and bigger suitcase. So I went and bought one. At the store my eyes got locked to a lovely yellow suitcase, and that one ended up being the one I walked out of the store with. 

Pakkaaminen tarkoitti myös monista asioista luopumista, sillä sitä mitä en pakkaa, en myöskään oikeasti siinä tapauksessa tarvitse. Joten nyt miulla on kaksi ikea-kassia odottamassa olohuoneessa, että ne vietäisiin kierrättettäväksi tai hyväntekeväisyyteen. Hassua, että joka kerta kun lähden johonkin reissuun, hankkiudun todella paljosta tavarasta eroon. Koreaankin lähtiessä hankkiuduin jonkin verran tavaroista eroon, ja silti miulla nyt tuli vieläkin kaksi kassillista pelkästään vaatetta. Mutta reissussa kuitenkin tulee kerättyä lisää tavaraa mukaan, joten hyvä vaan tehdä jo valmiiksi vähän tilaa paluuta ajatellen.

Packing also meant that there were a lot of things that I had to give up, because what I don't pack, I don't actually need either. So now I have to Ikea bags waiting in my living room to be recycled or to be donated. Funny how everytime I leave, I get rid of so much stuff. Even when leaving for Korea I got rid of some stuff, but still I now have two bags just full of clothes. But abroad you happen to buy a lot of new stuff, so it's better to get some space available in advance. 

Mutta nyt siihen, mitä pakkasin mukaani. Pakkasin vaatetta vähän jokaiselle vuodenajalle. Talveksi mukaan talvitakki, talvikengät, villasukat sekä villapuseroita, kevääksi mukaan välikausitakkeja sekä kevätkengät. En kauheasti mitään isompaa listaa rupea laatimaan, sillä en jaksa enää noita valmiiksi pakattuja tavaroita ottaa noista vakuumipusseista enää pois. Mukaan pääsivät myös tottakai kaikki tärkeät paperini, pieni polaroid-kuvakokoelma sekä Koreasta ostamani ihonhoitotuotteet.

But now onto what I packed to go with me. I packed clothes for every season. For winter I have winter jacket, winter boots, wool socks and sweaters, for spring I have mid-season jackets and shoes. I won't be making any longer of a list, because I'm too lazy to start opening the vacuum bags. I also took with me all of my important papers, a small polaroid picture collection and skincare products bought from Korea. 

Vielä ei kaikki kuitenkaan ole pakattu, vaan pitää vielä laittaa mukaan elektroniikat, loput vaatteet sekä muutama kirja. Niitä lukuunottamatta kaikki on siis jo valmista. Lentokin on jo varattu ja lähden nyt 25. syyskuuta, ja koulu alkaa vasta 28.päivä. Elokuun puolessavälissä siirryn vanhempieni luokse maalle joksikin aikaa, joten pakkaaminen oli hyvä aloittaa jo ajoissa.

I haven't quite packed everything yet, I still have to pack my electronics, the rest of my clothes and few books. Besides those everything is ready. I have already even bought my flight and I'm now leaving 25th of September and my school will be starting 28th. In the middle of August I will be moving in with my parents for a while, so I had to start packing quite early.  

Reissuni ensimmäisen osan voi löytää täältä.
Berliinin jälkeen hyppäsin yksinäni lentokoneeseen, jonka suuntana oli Brysseli. Vielä tuolloin olin niin innostunut, että kerrankin pääsen tutustumaan kaupunkiin ennen kuin muutan sinne (ja kuinkas sitten kävikään). Lauantaista maanantaihin ei tapahtunut mitään niinkään kirjoittamisen arvoista, joten jätin ne nyt tällä kertaa välistä.

My trip's first part you can find from here. 
After Berlin I jumped to an airplane that was headed to Brussels. Back then I was still so excited, that I got to for once go see the city before I moved there (and here's what ended up happening). From saturday to monday nothing worth writing happened, so I decided not to write about those this time. 

TIISTAI Ensimmäinen kuvani Brysselistä oli aivan järjettömän huono. Hotellini sijaitsi Brysselin mittakaavalla huonolla alueella ja päädyin vieläpä harhailemaan ympäriinsä aivan liian pitkään, joka ei kauheasti huvittanut kun oli ollut hereillä lähemmän 20 tuntia ja kun oli viettänyt lentokentällä aivan liian kauan odottaen että hotelliin pääsisi viimeinkin kirjautumaan. Kun viimeinkin pääsin hotellilleni, sulkeuduin huoneeseeni ja annoin itseni kerrankin vain levätä.

TUESDAY My first impression about Brussels was not good. My hotel was in a bad-ish area in Brussels and I even ended up wandering around for too long, which did not really make me happy after being awake for almost 20 hours and after spending too much time at the airport, waiting to check-in to a hotel. When I finally got to the hotel, I locked myself to my room and let my rest for once.

 

KESKIVIIKKO Sain itseni ylös sängystä jopa normaalia aikaisemmin, vaikkakin olin edelleen väsynyt. Olinhan saanut ensimmäistä kertaa elämässäni herätä siihen, kun naapurihuoneesta kuului vähän liiankin paljon asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Kiirehdin nopeasti ulos hotellista, koska miun ei just sillä hetkellä oikein tehnyt mieli yrittää keskustella vain ranskaa puhuvien siivojien kanssa. Ja koska ranskan kielen taitoni rajoittuvat Bonjour, hon hon baguetteen niin oli myöskin ehkä parempi.

WEDNESDAY I got myself up from the bed earlier than ever before, even though I was still so tired. Because I had gotten the "pleasure" to wake up to the fact that I heard way too much from the neighbouring room. Things I would have not wanted to hear. I quickly left the hotel, because I did not really feel like talking to the cleaner, who only spoke French. And as my french is mostly limited to Bonjour, hon hon baguette I think it was perhaps better that way. 

Ensimmäisenä suuntasin kävellen kohti Manneken Pisiä, joka on siis pienenpieni pissaava poikapatsas. Onneksi olin etukäteen lukenut, että todella monet pettyvät kun he patsaan näkevät, sillä se on oikeastikkin pienenpienoinen. Aivan kuten nimikin kertoo. Manneken Pisin lähettyviltä löytyvät myös Tintin, hänen koiransa Milou sekä Kapteeni Haddock maalattuna seinälle. Olin aiemmin lukenut, että Brysselissä on myös Comic Street Strip, joka sillä hetkellä alkoi kyllä houkuttelemaan paljonkin. Kun Manneken Pis oli tsekattu, niin oli aika vihdoinkin syödä jotain. Belgialaiset vohvelit olivat tottakai vastaus tähän nälkään. Nam, vohveli jossa oli Nutellaa päällä oli niiin hyvää.

The first place I headed to was Manneken Pis, a tiny peeing boy statue. Thankfully I had read beforehand that a lot of people feel disappointed when they see the statue, since it really is tiny as heck. As the name says. Near Manneken Pis can also be found Tintin, his dog Snowy and Captain Haddock painted in a wall. I had before read that in Brussels there's also a Comic Street Strip and I must admit that at that moment it started to tempt me a lot. After I had checked Manneken Pis, it was finally time to eat something. Belgian waffles were the answerto my hunger this time. Yum, waffle that had Nutella on top was so good!


Syötyäni vohvelin ja käytettyäni hyväkseni vohvelipaikan wifiä, otin suunnakseni Grand Placen. Grand Place, tunnetaan myös Grote Marktina, on Brysselin keskusaukio ja ainakin minun vierailuhetkelläni se oli täynnä ihmisiä. Sieltä olisi voinut saada myös hevoskärrykyytejä ympäri kaupunkia, mutta itseäni ei oikein moinen huvittanut. Aukiolla oli myös jonkin verran esiintyjiä, josta syystä jäin aukion reunalle istuskelemaan ja kirjoittelemaan sekä töhertämään matkavihkoseeni.

After eating the waffle and using the waffle place's wifi, I headed towards Grand Place. Grand Place, also known as Grote Markt, is the central square of Brussels, and it was full of people the whole time I was there. If wanted, one could have taken a horse carriage rides around the city from there but I was not really in a mood for that. There were a few performers at the square, which is the reason I stayed to sit down at the side of  the square to write and doodle to my travel notebook.


Grand Placen jälkeen vain kiertelin ympäriämpäri, kunnes päätinkin yhtäkkiä kävellä Parlamentariumiin. Tietenkään kaikki ei mennyt täysin suunnitellusti, vaan jostain syystä omasta typeryydestäni yritin kävellä sisään Parlamentin ovista. Onneksi siellä kuitenkin on vartijat, jotka eivät minua tietenkään sisälle päästäneet. Kun vihdoinkin pääsin sisälle Parlamentariumiin, järkytyin kun sainkin selityksen opastuslaitteen käyttöön suomeksi. Hetki kesti ennen kuin osasin vastata takaisin järkytykseltäni. Parlamentarium olikin luultuani kiinnostavampi, joten sain tuhlattua siellä ihan mukavastikin aikaa. Parlamentariumin jälkeen kuitenkin aloin olemaan jo aika väsynyt, joten päätin kävellä Lidlin kautta takaisin hotellilleni. Huolimatta siitä, että hotellille olikin melkein viisi kilometriä. Tulipahan ainakin kuntoiltua.

After Grand Place I just wandered around, when all of a sudden I just decided to walk to Parlamentarium. Of course not everything went as planned, and for some stupid reason I tried to accidentally walk through the doors of European parliament. Thankfully they had guards, who of course didn't let me in. When I finally got inside, I was shocked when I got instructions for the guidemachine in finnish. It took me a while before I could answer back from my shock. Parlamentarium was more interesting than I could have imagined, so I spent a lot of time there. After Parlamentarium I started to however feel quite tired, so I decided to walk back to my hotel after getting food from Lidl. Not caring that it was close to 5 kilometres to my hotel. At least I got some exercise.

TORSTAI Torstaini vietin pääasiassa pakkaillessa valmiiksi sekä tutkiessani ympäristöäni ja yrittäessäni etsiä magneettia ja postikorttia kasvavaan magneetti- ja postikorttikokoelmaani.

THURSDAY My Thursday I spent mostly just packing everything ready and exploring my surroundings trying to look for a magnet and a postcard to my growing magnet and postcard collection.


PERJANTAI Oli aikani suunnata seuraavaan kohteeseeni iltapäivällä, joten kirjauduin ulos hotellistani aamusta ja vein matkalaukkuni säilöön juna-asemalle. Hetken aikaa juna-asemalla oltuani olin niin tylsistynyt kuin olla vain voi, joten päätinkin tehdä pienen ekstempore-reissun Atomiumille. Atomium oli paljon isompi, kuin mitä alunperin olin odottanut. Sää oli ihana ja minä olin nälkäinen, josta syystä suuntasin nopeasti läheiselle ranskis-kojulle. Nam, ensimmäiset belgialaiset ranskalaiset (tai siis belgianperunat) olivat niin hyviä. Jos käytte Brysselissä tai Belgiassa ylipäänsä, metsästäkää syötäväksenne belgianperunoita sekä belgialaisia vohveleita. Ette tule katumaan.

FRIDAY It was time to head to my next destination in the afternoon, so I checked out of my hotel in the morning and took my luggage to safekeeping to the train station. After sitting for a while at the train station I was so bored, that I decided to make a spontaneous trip to the Atomium. Atomium was a lot bigger than I expected. The weather was lovely and I was hungry so I headed to the nearest stall that sold fries. Yum, my first belgian fries were so good. If you go to Brussels or Belgium in general, hunt down some belgian fries and belgian waffles to eat. You won't regret it. 

Atomiumia tarpeeksi kuvattuani ja puistoa ympäri seikkailtuani päätin suunnata takaisin juna-asemalle. Mutta aikaa junan lähtöön oli vielä lähemmän kolme tuntia ja odottaminen Bruxelles Midillä ei kauheasti houkuttanut. Joten ennen kuin päädyin takaisin juna-asemalle, juoksin ulos metrosta ja aloin suunnistamaan Cimetière d'Ixellesille eli Ixellesin hautausmaalle, sillä olin kuullut sen olevan kaunis. Ja kuulopuheet olivat olleet oikeassa, hautausmaa oli kaunis ja ihanan rauhallinen sekä tämän lisäksi minua suosi vielä täydellinen sääkin. Todellakin suosittelen vierailemaan Ixellesin hautausmaalla, mikäli vain yhtään kiinnostaa. Ikävä kyllä en itse tajunnut ottaa yhtään kuvaa hautausmaalta. Hautausmaalta suuntasin tutkimaan kaupungiosaa ja vaikka olin kerennyt siellä olla vain hetken, olin jo päättänyt että tähän kaupunginosaan tahtoisin muuttaa (noh, ei nyt sitten tällä kertaa mutta ehkä sitten joskus).

After photographing Atomium and wandering around the park for long enough, I headed back to the train station. But there was still three hours until my train would leave and the thought of waiting at the Bruxelles Midi did not really tempt me that much. So before I ended up to the train station, I ran out of the metro and started to find my way to Cimetière d'Ixelles, Ixelles cemetery, because I had heard that it was beautiful. And the rumours were right, the cemetery was beautiful and wonderfully peaceful and on top of that all, the weather was perfect. Unfortunately I didn't realize to take any pictures from the cemetery. I definitely recommend visiting the cemetery, if you are just even slightly interested. From the cemetery I headed to explore more of the Ixelles and even though I had only seen a little bit of it, I had already decided that it was the part of the city I wanted to move to (well, not this time then but maybe someday). 

Ixellesiä tarpeeksi tutkittuani huomasin kellon olevan jo todella paljon, ja lähdin suuntaamaan takaisin St.Gillesin ja juna-aseman suuntaan. Hetken juna-asemalla odoteltuani noudin vihdoinkin matkalaukkuni ja suuntasin Kölnin suuntaan menevään junaan. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

When I had explored Ixelles enough I realized that clock was already quite a lot, so I decided to head back towards St.Gilles and the train station. After waiting at the train station for a little while, I went to get my luggage and jumped to a train heading towards Cologne. But about that I'll tell more in the next post.

Tuntuu, että viimeiset kolme postausta oon alottanu tällä samalla anteeksipyynnöllä kun en oo kirjottanut taaskaan pitkään aikaan. Niin se alkaa tälläkin kertaa, anteeksi siis tästä epäaktiivisuudesta. Teen parhaani parantaakseni postaustahtiani. Ylihuomiseksi olen jo ajastanut miun minireissun toisen postauksen, joka olisi kylläkin pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten.
Mutta nyt itse asiaan.

I feel like the last three posts I have just started with this same old apology about how I'm sorry that I haven't written in a while (again). And that's how it is this time as well, I'm sorry about this inactivity. I'll do my best to write more often again. For the day after tomorrow I have already scheduled a post about my minitrip, that I should have written ages ago. 
But now to the issue in hand.

Kaikki on ihan sekasin. Eräänä aamuna sähköpostiini ilmestyi viesti kv-vastaavaltani, jossa luki jotakuinkin näin: "Hei Anni! Saimme tiedon koulultasi ulkomailla, että he joutuvat siirtämään kaikki opiskelijat Brysselin kampukselta Luxemburgissa olevassa kylässä olevalle kampukselle. Joten myös sinä sinne siirryt." Niin että mitä?
Googletin sen kampuksen sijainnin ja sain selville, että sen sijaan että menisin miljoonakaupunkiin, minut siirrettiinkin 5,000 ihmisen pikkukylään? Sillä hetkellä päässä ei oikeesti ollut mitään muuta kun voi vittu, joudun oikeesti jonnekkin keskelle ei mitään.

Everything is a mess. This one morning I got a message to my email from my international coordinator that said kind of something like this: "Hey Anni! We got an information from your school abroad, that they have to move all the students from the campus in Brussels to the campus in Luxembourgish town. So you're also being transferred there." Wait what?
I googled the location of the campus and found out, that instead of going to metropolis, I was transferred to a town with 5,000 people? At that moment nothing else was in my mind than, Oh fuck I have to to a town in a middle of nowhere. 

Päädyin lopulta soittamaan molemmille vanhemmilleni ja viesteillä ilmoittamaan asiasta ystävilleni, ennenkuin vihdoinkin sain rauhoituttua. C'mon ei tää niin paha voi olla, Luxemburg on minimaalinen maa, sieltä on helppo karata jos haluaa. Vaikka kaikilla junilla meneekin yli tunti lähteä maasta ja vaikka Luxemburg City on yli tunnin junamatkan päässä ja vaikka sinne ei kuljekkaan suoria junayhteyksiä, kuten ei myöskään minnekkään muualle. Okei, saatan edelleenkin hieman panikoida. Mutta kyllä mie siitä selviän, sentään siellä ei ole alle 1,000 ihmistä ja sentään nyt miun ei tarttee etsiä asuntoa kun voin asua heidän asuntolassaan. Mie tuun selviämään Luxemburgissa ihan yhtä hyvin mitä olisin tullut selviämään Belgiassa. Ja sitä paitsi, mie en oo koskaan vielä käynyt Luxemburgissa.

In the end I ended up calling both of my parents and informing all of my friends about it, before I got to calm down. C'mon, it can't be that bad! Luxembourg is a tiny tiny country, it's easy to escape the country if I wish to. Even though it takes more than an hour to leave the country by train and even though Luxembourg City is over an hour train ride away and even though there are no direct train rides, just like to anywhere else either. Okay, I might be still panicking a little bit. But I'll survive from it, at least there are not less than 1,000 people and at least now I don't have to search for an apartment since I can just move to their students' residence. I will survive Luxembourg as well as I would have survived in Belgium. And besides, I've never been to Luxembourg before.

Tulin viime maanantaina takaisin kaksi viikkoiselta reissultani ympäriämpäri ja tajusin vasta nyt, että voisin jopa kirjoittaa aiheesta tänne blogin puolelle. Täällä on ollut todellakin hiljaiseloa kun kirjoitettavaa ei ole löytynyt ja elämä on muutenkin kesän ajan ollut aikalailla tylsää ja arkista. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan taas tänne ruveta päivittelemään, koska oikeasti tykkään blogin kirjoittamisesta.

Last Monday I came back from my two week trip around everywhere and I only just now realized that I could actually write about that to here. It's been quite quiet here in the blog because there has not been that much to write about and life has been quite boring and mundane during this summer. I will try my best to start writing here again tho, because I really like writing a blog.




TORSTAI Matkani ensimmäinen pysäkki oli ihanan kesäinen Berliini, jonne saavuin väsyneempänä kuin koskaan. Lähdin Kuopiosta puolilta öin bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sainkin odotella lentokentällä peräti 5 tuntia ennen kuin edes pääsin lentokoneeseen, koska olin saapunut sen verran aikaisin. Unta en tietenkään saanut saati bussissa tai koneessa ja siinä vaiheessa kun pääsin Riikaan vaihtamaan lentoani olin niin väsynyt, että latviakin kuulosti jostain syystä suomelta. Onneksi perillä Tegelin lentokentällä kuitenkin sain nähdä ihanan ystäväni H:n, joka lensi Hollannista seurakseni Berliiniin. En usko että olisin selvinnyt yksinäni hotellille asti, koska olin niin väsynyt.

THURSDAY The first stop on my tip was a beautifully summery Berlin, where I arrived more tired than ever before. I left Kuopio around mdnight towards Helsinki-Vantaa airport by bus and I got to wait at the airport for 5 hours to get to my plane, because I had arrived way too early. I of course did not get any sleep on the bus nor in the plane and by the time I reached Riga for my transfer flight, I was so tired that Latvian started to sound like Finnish. And those languages are nothing alike! Thankfully at the Tegel airport I met with my lovely friend H, who flew from the Netherlands to keep me company in Berlin. I don't believe I would have survived all the way to the hotel by myself since I was so tired by then.  


PERJANTAI Seuraavana päivänä tavattiin sitten ystävämme T, joka on Berliinissä suorittamassa työharjoitteluaan, sekä muutama muu meidän koulusta siellä työharjoitteluuan suorittava. Suuntamme oli Zoo Berlin, jossa pääsin vihdoinkin tänä kesänä näkemään heidän uudet panda-asukkaansa. Viime kesänä en kerennyt, sillä jonot sinne olivat aivan kamalat siellä käydessäni. Pyörähdettiin myös akvaarion puolella ja löysin Nemon! Syötiin vielä hyvä, mutta kallis lounas eläintarhan sisällä ennenkuin minä suuntasin tapaamaan Berliinissä asuvaa ystävääni A:ta, johon tutustuin kun olimme molemmat vaihdossa Koreassa, ja muut suuntasivat yksille Biergartteniin.

FRIDAY The next day we met our friend T, who is doing her internship in Berlin, and a few other people from our university who are also doing their internships there. Our destination was Zoo Berlin, where I finally got to see their new pandas. Last summer I had no time to see them because the lines were like crazy when I visited. We also stopped by the aquarium and I found Nemo! After that we just ate a good, but expensive lunch inside the zoo before I headed out to meet my friend A who lives in Berlin and who I got to know when we both were exchange students in Korea, while the others went for a beer to a Biergartten.



Päädyttiin sitten lopulta A:n kanssa kiertelemään korealaisia ruokakauppoja, sillä minä halusin ostaa korealaisia riisikakkuja ja hän sojua. Suunnitelmana tämän jälkeen oli, että suuntaisimme metrolla tämän jälkeen erääseen korealaiseen ravintolaan syömään Sul Bingsua, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. A nimittäin bongasi korealaisesta ruokakaupasta poistuttuamme sovelluksella vuokrattavia polkupyöriä! Siitä saatiin sitten idea vain pyöräillä seuraavaan kohteeseemme. Totta puhuen olin ihan kauhuissani kun piti pyöräillä niin lähellä autotietä ja ratikkaa, mutta selvittiin hengissä perille. Onneksi. Ja pyörävuokrakin osottautui loppujen lopuksi ilmaiseksi, koska olimme ajaneet vain niin vähän aikaa.

We ended up looking through some Korean supermarket, because I wanted to buy korean ricecakes and A wanted to get some soju. The plan after that was to head to a Korean restaurant to eat Sul Bingsu by subway, but the plans changed a little. Because A saw some bikes you can rent by an app outside the Korean supermarket! So from there we got an idea to just bike to our next destination. Truthfully speaking I was petrified because I had to bike so close to the driveway and the tram, but in the end we did survive to our destination. Thankfully. And the renting of the bikes ended up being free in the end, because we had only rode the bikes for such a short time.