Nyt on tullut kuukausi täyteen Wiltzissä, Luxemburgissa. Alussa tuntui, että en koskaan selviäisi tähän asti, mutta täällä sitä vielä ollaan. Edelleen hengissä siis olen ja edelleen Luxemburgissa.
Jos totta puhutaan, tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Ystävien saaminen täällä ei ole yhtä helppoa, kuin Kuopiossa tai Seoulissa. Ei ole ollut tapahtumia, joissa tutustua omiin luokkalaisiin tai samassa koulussa opiskeleviin. Oli meillä welcoming drinks, mutta ei se ollut suunnattu millään tavalla sellaiseksi sosialisoitumistapahtumaksi, vaan enemmänkin juuri ryyppäjäisiksi. Kadotin itseasiassa huoneeni avaimen tuona tuomiokkaana perjantaiyönä..


Minulla ei niinkään ole kertaakaan iskenyt koti-ikävä, enemmänkin sellainen tunne että missaan niin paljon vain koska olen poissa. Tämän takia olen myös vähentänyt todella paljon viestittelyä Suomessa asuville kavereilleni, sillä kun en tiedä missaavani jotain niin se ei tunnu millään tavalla pahalta. Välillä täällä on tottakai myös vähän yksinäistä, kun vapaa-ajalla ei ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Uskoisin tilanteen kuitenkin olevan paranemaan päin, sillä olen ollut ekstrasosiaalinen koulussa ja yrittänyt parhaani mukaan ystävystyä ihmisten kanssa. Helppoa se ei kuitenkaan ole..


Tämän kuukauden aikana oon kerennyt tehä jo tosi paljon kaikenlaista. Olen käynyt jo kahdella eri ulkomaanreissulla, Trierissä ja Lontoossa, ja monia muita reissuja on jo suunnitteilla (ensi viikolla suuntaan itseasiassa Belgian Liègeen pariksi päiväksi ihan vain koska voin). Toivoisin, että olisin kaupunkiin päässyt tutustumaan vielä paremmin, sillä vaikka kuinka olen siellä käynyt niin tuntuu että en siltikään tunne kaupunkia sen paljon paremmin. Mutta onhan tässä vielä noin 7 kuukautta aikaa vaikka kuinka tutustua. Wiltziä en kauheammin myöskään ole tutkiskellut, sillä ei ole vielä tuntunut siltä että tätä kylää kauheammin tarvitsisi tutkiskella.
 

Ensi postauksessa kerroskelenkin itseasiassa reissustani Lontooseen ja BTSn keikastani siellä, stay tuned!