hip hei ja hurraa, minä valmistuin! nyt on virallisesti merkonomin paperit taskussa ja valmiina uusiin haasteisiin. opiskelu merkonomiksi oli yllättävän helppoa, ainakin viimeisen vuoden osalta. olin ottanut valinnaiseni ykkösellä niin, että koko kolmosluokka oli pelkkää nettikurssia tai työssäoppimista. koululla en tänä lukuvuonna käynyt kuin ehkä nelisen kertaa. vielä viime vuoden puolella oli aivan kamala paniikki yritystoiminnan nettikurssista ja sen lopputyöstä, mutta loppujen lopuksi se meni hyvin ja kolmonenhan siitä vielä napsahti (asteikolla 1-3 siis)!

muuten ei tänä lukuvuonna kauheaa raatamista ole ollut. on ollut pelkkää lepäilyä ja työssäoppimista. mutta ei työssäoppiminenkaan kauhean raskasta ollut, oli kuitenkin molemmissa työpaikoissa aivan mahtavaa porukkaa ja hyvä ilmapiiri. toisessa työssäoppimispaikassa oli myös todella hyvä ilma, koska aurinkoa ja lämpöä riitti. senhän siis suoritin Fuengirolan auringon alla.

eniten tykkäsin tuossa koulutuksessa niistä tunneista, joissa jotenkin käsiteltiin numeroita. kirjanpito ja matematiikka olivat lemppareitani. ikävä kyllä kirjanpito loppui toisena vuotena, sillä valitsin asiakkuuksien hoidon enkä kirjanpitoa.. kyllä mielessä kävi että entäs jos vaihtaisin, mutta en sitten koskaan saanut aikaiseksi niin tehtyä. mutta ihan hyvä vain niin. merkonomin tutkinto sai minut paljon avoimemmaksi ja enemmän ulos kuorestani.



aloittaessani tuon tutkinnon olin todella ujo ja en uskaltanut jutella vieraille ihmisille edes asiakaspalvelutehtävissä. nyt olen enemmän ulospäinsuuntautunut ja uskallan asiakkaidenkin kanssa jutella niitä ja näitä. vaikka en tälle alalle ainakaan suunnittele jääväni, olivat nuo kolme vuotta silti sen arvoisia.

hasta luego,

otsikon viisauden on muuten sanonut Eudora Welty, Pulitzer-palkinnon voittanut kirjailija. tällä kertaa en nyt kummempia jää kirjoittelemaan, vaan annan kuvien puhua sanojen puolesta. kuvat on otettu muutamana eri päivänä ja minusta otetut kuvat on ottanut ihana pikkusiskoni.













nähdään ensi kerralla,

olen nähnyt monen muun blogin tehneen tälläisiä summer bucket listejä, niin ajattelin nyt sellaisen itsekkin väsäillä tänne. Tällä kertaa en kauheasti kuvia laita postaukseen, mutta seuraavassa tulee olemaan sitten senkin puolesta.



Eli without further ado, tänä kesänä tahdon..
...uida paljon
en tainnut viime kesänä uida kuin ehkä muutaman kerran, mutta tänä kesänä aion uida aina kun vain mahdollista.
...ottaa toooosi paljon valokuvia
kesä on aina omasta mielestäni parasta aikaa ottaa valokuvia, sillä kaikki on niin kaunista ja värikästä eikä ulkona ole epämukavaa kuvata.
...rentoutua
...käydä lenkillä useammin
olen luvannut tehdä tämän joka ikinen kesä, mutta tähän mennessä en ole vielä onnistunut. yleensä vain laiskottelen koko kesän ja ennen kuin huomaankaan on loma jo ohi.
...seikkailla suomessa
...muuttaa
okei, tämä ei aivan välttämättä tule toteutumaan. päätösvalta on täysin ammattikorkeilla mikäli he minut päästäisivät oppilaakseen ensi lukuvuodelle. Kuopio olisi se unelmakohde, mutta ei haittaisikaan vaikka pääsisin Porvooseen, Lahteen tai Rovaniemelle.
...mökkeillä
...nähdä kavereita
...ruskettua
...olla paljon ulkona
...pitää hauskaa
...nauttia rakkaiden ihmisten seurasta
...käydä asuntoautoilemassa


siinäpä kaikki tältä erää ja ensi kertaan,

aloitetaan niistä perusasioista, koska niistä on aina helpointa aloittaa. iältäni olen 19, jota ihmeen monet ihmiset eivät usko. olen ikuinen lapsi ja kieltäydyn kasvamasta aikuiseksi. vielä kahdeksankymppisenäkin tulen jekuttelemaan pikkusisaruksiani ja nauramaan kaikista typerimmille vitseille. tottakai aikuiseksi kasvamisessa olisi omat hyvät puolensa, mutta minulle kelpaa että esitän vain aina välillä aikuista. valmistun nyt 31.5 muuten merkonomiksi, mutta teen melkein heti alanvaihdoksen ja menen (toivottavasti) opiskelemaan restonomiksi. nyt varmaan ihmettelette että no mitäs järkeä oli lähteä opiskelemaan merkonomiksi jos et kuitenkaan alalle enää jää? no katsokaas kun 16-vuotias minä oli tyhmä ja ei tiennyt yhtään mitä tehdä elämällään. joten hän haki sitten fiksuna vanhempiensa haluamalle alalle.

tässä on muuten pärstäni, sillä en halua olla vain joku kasvoton kirjoittaja. tahdon että ihmiset näkevät kasvoni lukiessaan. okei, tuo kuulosti jo hieman karmivalta. älkää kuvitelko kasvojani kun luette, saatte vielä painajaisia. poikkesin muuten taas aiheesta, minunhan piti esitellä itseäni. niin, mihin jäinkään? asun maalla, keskellä ei mitään. meillä on hevosia, koiria, kissa sekä lauma apinoita (eli siis kolme pikkusisarustani). Fuengirolassa ollessani pomoni sanoi minua maalaisjuntiksi, mutta olen eri mieltä. olen ehkä kasvanut ja elänyt maalla, mutta sydämeni halajaa jättimäisiin kaupunkeihin. ehkä haaveeni pian toteutuukin, mikäli pääsen johonkin niistä kuudesta ammattikorkeasta joihin hain. ja tietenkin jokainen niistä on vähän isommassa kaupungissa.
oho, onpa tästä nyt tullut pitkä jaarittelu. anteeksi jos sain teidät nukahtamaan. lopetan nyt kuitenkin ennen kuin tylsistytän teidät ihan kuoliaaksi.
mitä mieltä muuten olette, pitäisikö minun mieluummin kirjoittaa murteellani?

arrividerci,

kirjoitin blogia aiemmin ollessani työssäoppimassa Espanjan Fuengirolassa kahden kuukauden ajan. blogin nimi oli matkaikävä ja nykyään se on täysin yksityinen. enkä edes kirjoittanut koko matkani ajalta vaan unohtelin aina kirjoittaa. tykkäsin bloggaamisesta kuitenkin sen verran että laitoin nyt kasaan tämän blogin. elämänkaipuu. pelkkä blogin nimi varmasti kertoo minusta jo jonkin verran. tahdon elämältäni aina enemmän ja tahdon elämäni olevan täynnä jännitystä sekä seikkailuja. en halua jatkuvasti ajatella että "tätäkö tämä nyt sitten on? onko elämän oikeasti tarkoitus olla tälläistä?". tahdon jokaisen päivän olevan uusi seikkailu ja kun tämä ei aina onnistu hukutan itseni fantasian maailmaan. kirjat, elokuvat sekä tv-sarjat ovat keinoni paeta tylsää päivää ja kuvitella olevani jossain muualla. tahdon tämän blogin olevan paikka, jossa voin vapaasti ilmaista itseäni ja olla täysin oma itseni. tahdon vain olla minä. ja osa minää on näköjään että en laita isoja alkukirjaimia. isot alkukirjaimet tuntuvat niin asiallisilta. mutta nyt muutama kuva julistamaan kevättä ja kevään tuomaa luonnon henkiinheräämistä.







ensi kertaan,