Nyt on tullut kuukausi täyteen Wiltzissä, Luxemburgissa. Alussa tuntui, että en koskaan selviäisi tähän asti, mutta täällä sitä vielä ollaan. Edelleen hengissä siis olen ja edelleen Luxemburgissa.
Jos totta puhutaan, tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Ystävien saaminen täällä ei ole yhtä helppoa, kuin Kuopiossa tai Seoulissa. Ei ole ollut tapahtumia, joissa tutustua omiin luokkalaisiin tai samassa koulussa opiskeleviin. Oli meillä welcoming drinks, mutta ei se ollut suunnattu millään tavalla sellaiseksi sosialisoitumistapahtumaksi, vaan enemmänkin juuri ryyppäjäisiksi. Kadotin itseasiassa huoneeni avaimen tuona tuomiokkaana perjantaiyönä..


Minulla ei niinkään ole kertaakaan iskenyt koti-ikävä, enemmänkin sellainen tunne että missaan niin paljon vain koska olen poissa. Tämän takia olen myös vähentänyt todella paljon viestittelyä Suomessa asuville kavereilleni, sillä kun en tiedä missaavani jotain niin se ei tunnu millään tavalla pahalta. Välillä täällä on tottakai myös vähän yksinäistä, kun vapaa-ajalla ei ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Uskoisin tilanteen kuitenkin olevan paranemaan päin, sillä olen ollut ekstrasosiaalinen koulussa ja yrittänyt parhaani mukaan ystävystyä ihmisten kanssa. Helppoa se ei kuitenkaan ole..


Tämän kuukauden aikana oon kerennyt tehä jo tosi paljon kaikenlaista. Olen käynyt jo kahdella eri ulkomaanreissulla, Trierissä ja Lontoossa, ja monia muita reissuja on jo suunnitteilla (ensi viikolla suuntaan itseasiassa Belgian Liègeen pariksi päiväksi ihan vain koska voin). Toivoisin, että olisin kaupunkiin päässyt tutustumaan vielä paremmin, sillä vaikka kuinka olen siellä käynyt niin tuntuu että en siltikään tunne kaupunkia sen paljon paremmin. Mutta onhan tässä vielä noin 7 kuukautta aikaa vaikka kuinka tutustua. Wiltziä en kauheammin myöskään ole tutkiskellut, sillä ei ole vielä tuntunut siltä että tätä kylää kauheammin tarvitsisi tutkiskella.
 

Ensi postauksessa kerroskelenkin itseasiassa reissustani Lontooseen ja BTSn keikastani siellä, stay tuned!

Noniin, nyt on taas tietokone käytössä entistä parempana vieläpä joten aika palata normaaliin postausaikatauluun. Eli postailen milloin sattuu, mutta postailen kuitenkin.
Tämän kuun alussa tylsistyin jatkuvaan Luxemburgissa oleskeluun ja päätin eräänä lauantaina ottaa suunnakseni Saksan, tarkemmin sanottuna Trierin. Tavoitteena oli, että pääsisin taas pitkästä aikaa harjoittelemaan kielitaitojani. Periaatteessa onnistuin tässä, sillä mikäli olin kaupassa tai tilasin jotain niin aina sain kommunikoitua kokonaan saksaksi. Olin itsekin hieman yllättynyt, että onnistuin kuin onnistuinkin siinä.

Okay, now I finally have a computer to use, even better than before, so it's time to return to my normal posting schedule. Meaning that I'll post irregularly, but I'll be posting anyways. 
At the beginning of this month I got bored with staying in Luxembourg and decided on one faithful Saturday to head towards Germany, more specifically towards Trier. My goal was to practice my language skills for the first time in a while. And technically I accomplished that, because if I was at a store or if I ordered something, I always communicated in german. Even I was surprised by that I was able to do that. 


Trier sijaitsee siis aika lähellä Luxemburgin rajaa ja noin 50 kilometrin päässä Luxemburgin kaupungista. Koska itse asun puolentoista tunnin junamatkan päässä pääkaupungista, aloitin matkani pari tuntia ennen junani lähtöä päärautatieasemalta. Aikainen aamu siis. Junamatkan Trieriin olin ostanut edellisenä iltana ja hinnaksi edestakaisin matkalla tuli vain vaivaiset 9,90 €. Ei siis mikään kauhean kallis päiväretki.

Trier is located quite close to the border of Luxembourg and about 50 kilometres away for Luxembourg City. Because I myself live 1,5 hour train ride away from the capital, I started my trip a few hours before my train left from the main train station. So quite an early morning. The train ride to Trier I had bought a night before and the price for a round-trip was only 9,90 €. So not that expensive of a day trip. 


Kaupungin tutkimisen aloitin kävelemällä päärautatieasemalta Porta Nigralle, joka on roomalaisaikainen kaupunginportti. Se on itseasiassa yksi ainoista roomalaisaikaisista rakennuksista, joka on säilynyt tähän päivään. Syynä tähän on se, että keskiajalla portti muutettiin joksikin aikaa kirkoksi. Muut Trierissä olleet portit kuitenkin purettiin ja materiaali käytettiin uusiin rakennuksiin. Porta Nigralle olisi myös ymmärtääkseni päässyt ihan sinne ylös ja sisällekkin, mutta sen jätin tällä kertaa välistä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Olin saapunut paikalle oikeaan aikaan, sillä kaupungissa oli menneillään ymmärtääkseni sadonkerjuujuhlat, josta syystä portin läpi päästyäni oli minua vastassa niin orkesteri kuin myös iso kasa kaiken maailman kojuja. Mieleni olisi tehnyt maistella Trieriläistä viiniä, mutta tällä kertaa sai se jäädä välistä. Ehkä käyn ostamassa pullollisen sitä joku viikonloppu viedäkseni sen takaisin Suomeen.

I started the exploring by walking from the main train station to Porta Nigra, which is a roman times city gate. It is actually one of the only romans time buildings that has survived to the present time. The reason for that is that at one point in history the gate was turned into a church for a while. The other gates located in Trier were demolished and the materials were used for newer buildings. If I understood correctly I could've also gone up and even inside Porta Nigra as well, but I decided to skip it this time. Maybe next time then. I had arrived just in a right time, because there was a harvesting festival ,or something similar, going on. Which meant that as soon as I passed the gate was there an orchestra and stalls greeting me. I was kind of tempted to taste Trier's own wine, but this time it had to be skipped. Maybe I'll go buy a bottle of it one weekend to take back to Finland.


Jonkin aikaa seikkailtuani ympäriinsä, päädyin vahingossa kirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. En tietenkään kehdannut jäädä paikalle, sillä vaikka kuinka paljon tykkäänkin tutkia kirkkojen arkkitehtuuria, ei uskonnolliset tapahtumat ole oikein minun juttuni. Lopulta päädyin väsyttämään itseni aivan liian nopeasti ja lähdinkin kaksi tuntia etuajassa takaisin kohti Luxemburgia ja omaa pientä kylänpahastani (jonne viikonloppuisin saa matkustaa 1,5 tuntia ja viikkoisin vähän alle tunnin pääkaupungista).

After some time of exploring, I accidentally ended up to a church that had a mass going on. Of course I didn't dare to stay there, even though I do like to see churches architectures, I am not really a fan of religious happenings. In the end I ended up wearing myself out way too early and decided to leave 2 hours earlier than planned back towards Luxembourg and my own tiny town (where you have to travel 1,5 hours on weekends and less than an hour on weekdays from the capital).

Pahoitteluni blogin hiljaisuudesta. Tietokoneeni hajosi päästyäni Luxiin ja odottelen tällä hetkellä uutta konetta, joka tulee Suomesta toivottavasti ensi viikon aikana.

Sorry about the silence on the blog. My laptop broke as soon as I got to Luxembourg and I'm currently waiting for a new one to arrive from Finland, hopefully during next week.