3 kuukautta vaihtoa jäljellä ja pakostahan tässä rupeaa jo miettimään, että mitäs tämän jälkeen? Kesäksi tarkoitus olisi suunnata vihon viimeiseen harkkaan ennen valmistumista, ja olen täksikin harjoitteluksi hakenut Berliiniin, jossa olin viimeksi 2 vuotta sitten perusharjoittelussa.
Toivottavasti paikka sieltä tippuu ja pääsen kesän viettämään Berliiniin, jossa minulla onkin sitten onneksi yksi kaveri jo harkassa tällä hetkellä ja toinen kaveri asuu siellä. Ei ainakaan tule siellä siis olemaan ihan yhtä yksinäistä, mitä täällä Luxemburgissa on ollut.


Vaikka tunnunkin Berliinissä käyvän joka vuosi ainakin kerran (viime vuoden reissusta Berliiniin postaus löytyy täältä), niin silti tuntuu että lista siellä käytävistä paikoista vaan kasvaa kasvamistaan, eikä loppua vain näy. Nytkin kaverini on suositellut niin paljon paikkoja, mm. korealaista kanaravintolaa, että lista on varmaan kilometrin pituinen. Joten jos kesäksi Berliiniin pääsen, niin ainakaan vapaa-ajalla tekeminen ei lopu kesken.


Kunhan Berliinistä palaan noin elokuun puolessavälissä, niin sitten onkin elämän pelottavimman hetken aika; ammattikorkeakoulusta valmistuminen. Pelottaa jo valmiiksi, ja olenkin vähän väliä laittanut sähköpostia niin opolle kuin myös vaihdon vastuuopettajalleni, että onhan kaikki kunnossa, että pääsen syksyllä valmistumaan. Opparikin (tai noh, opparin kaltainen) on jo reilusti yli puolenvälin ja vain muutama vaihe sekä Maltalla käyminen siitä puuttuvat. Nyt kun valmistuminen alkaa olla jo näkyvissä, niin voin myös vastata menneisyyden minulle, että kyllä sinusta restonomi tulee!


Postauksessa näkyvät kuvat on kaikki yhtä lukuunottamatta, keskimmäinen otettu Bastognessa, Belgiassa, otettu Luxemburgissa.

Aloin viime viikolla huolehtimaan ihan liikaa siitä, että joutusin viettämään synttärini huhtikuussa ihan yksin Luxemburgissa. Mutta sitte päähän pilkahtikin aika mahtava idea, entäs jos matkustan jonnekin muualle yksin? Eihän se tietenkään paljon eroa, mutta sen sijaan, että viettäisin synttärini yksin tylsyydessä, voisin viettää synttärini yksin ja jännittävässä uudessa paikassa.
Joten rupesinkin tuumasta toimeen, kävin Skyscannerin huolella läpi ja katsoin youtubevideoita, ja sain matkasuunnitelman valmiiksi.

9 päivää Roomassa, Thessalonikissa sekä Ateenassa. Kaksi eri maata, kolme kaupunkia, yksi junamatka ja kolme lentoa. Suunnitelmana on nyt siis lentää ensin Roomaan, viettää siellä 4 päivää pääasiassa syöden ja nähtävyyksiä nähden. Rooman jälkeen on aika lentää Thessalonikiin 4 päiväksi nauttimaan merestä ja merellisestä ruuasta. Thessaloninkista siirtyisin junalla Ateenaan 3 päiväksi ja sen jälkeen palaisin takaisin Luxemburgiin.

Majoittuminen tottakai tapahtuis hostelleissa, ihan vaan rahaa säästääkseni ja ehkä myös tutkimusseuraa löytääkseni. Oon jo netistä jokaisesta kaupungista itelleni ettiny hostellit valmiiks arvosteluja lukemalla, mutta harkitsen vielä että jos viettäsinkin synttäriyöni joko hienossa hotellissa tai airbnbssä, mutta saa nähdä tuleeko budjetti riittämään siihen.

Mitään ei kuitenkaan vielä oo varattu, pitäs varmaan pikkuhiljaa niitä ensi kuussa ruveta varailemaan.. Pitää kuitenkin ensin odottaa, että onko silloin sattumoisin tulossa vierailijoita Suomesta.

Tämän matkan lisäksi oon myös maaliskuun alussa suuntaamassa Maltalle, sillä loppupaperini perustuu sinne, ja tämähän on tottakai hyvä tekosyy suunnata sinne lomaviikolla ;)

Jälleen on vuosi vierähtänyt noin vain ohi. Tämä on nyt kolmas vuoteni, kun teen jonkinlaisen vuosikatsauksen vuoden lopussa, vuoden 2017 katsauksen löydät täältä ja vuoden 2016 katsauksen täältä. Ja mikä vuosi tää on ollukkaan! Kaikki ei oo aina mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja vuosi 2018 ei välttämättä ollu henkisesti tai fyysisesti mitenkää helpoin mahdollinen, mutta selvisin siitä ja sehän se on se tärkein asia!

Vuonna 2018 minä...

Lensin lentokoneella 13 kertaa
Näin 5 uutta maata, jotka ovat Hollanti, Belgia, Englanti, Luxemburg ja Ruotsi (tästä postaus tulossa joskus kunhan saan sen aikaiseksi kirjoitettua)
Kävin 9 uudessa kaupungissa
Kirjoitin 20 uutta blogipostausta (tämä mukaanlukien, on ollut näköjään vähän hidas vuosi)
Muutin 2 kertaa (kerran Kuopion sisäisesti ja yhteen ystäväni kanssa, toisen kerran Luxiin)
Koin koti-ikävää ensimmäistä kertaa elämässäni
Vietin aivan liian monta tuntia koulussa, ajattelen kuinka Hotel Management ei vaan ole miun ala ja että kyllä se Tourism Management on enemmän miun makuun
Harkitsin vaihtovuoden keskenjättämistä 3 kertaa 
Päätin jaksaa vaihtovuoden loppuun asti 3 kertaa
Vuoden toiveistani 11/13 toteutui (viittaan tällä siis tähän)
Sain vihdoinkin pysyvän ajokorttini
Värjäsin hiukset aivan liian monta kertaa ja viidellä eri värillä

Vuoden 2018 parhaat palat

Amsterdam
Maaliskuussa lähdin ensimmäistä kertaa kaveriporukalla ulkomaille, ja olin huolissani. En yhtään tiennyt, kuinka reissu tulisi menemään ja selviäisinkö edes reissusta hengissä. Loppujen lopuksi kuitenkin tajusin, että ei minulla ollut mitään pelättävää. Ystävistä tuli vain paljon läheisempiä ja Amsterdam oli aivan järjettömän kaunis (vaikka haju ei välttämättä ollut mitenkään parhaimmasta päästä).


Tukholma (postaus tästä tulossa jossain vaiheessa)
Loppukokeiden loputtua otin hieman omaa lomaa kolmeksi päiväksi ja suuntasin saksalaisen kaverini A:n mukana Tukholmaan. Hassua ajatella, että oon kuitenki asunu melkeen 20 vuotta ihan Ruotsin vieressä, mutta silti en oo koskaan käynytkään siellä. Nyt on kuitenkin sekin paikka nähty, ja vielä lisää tekisi mieli siellä seikkailla ja tutkailla. Rakastuin Tukholmaan ja olin niin onnellinen, kun kaupassa myytiin Fazerin sinistä. Kaveri A:nkin näkeminen oli aivan mahtavaa ja oli ihanaa päästä taas vaihtelemaan kuulumisia kasvokkain, koska viimeksi näimme kesällä miun pienellä minireissullani.

Tuntuu, että tässä vaiheessa vuosieni kohokohdat on oikeasti vaan lempimatkani, mutta onneksi nyt kuitenkin näin. Matkat kuitenkin on se asia, joka miulla jää parhaiten mieleen, varsinkin kun on hyvää seuraa.

Aioin kirjoittaa, kuinka elämä vuonna 2018 ei todellakaan ole ollut yhtä mielenkiintoinen kuin vuonna 2017, mutta sitten tajusin että kyllähän se on ollut. Olen vain antanut huonojen hetkien ja muistojen piilottaa ne hyvät ja ihanat muistot miulta. Välillä on ollut vaikeaa, varsinkin vaihdon alkaessa ei ole ollut niin helppoa, mutta olen kuitenkin päässyt matkustelemaan, näkemään lempiartistini livenä, saanut nauraa ja päässyt näkemään ystäviäni Korea-ajoilta. Vuoden 2018 aikana aloin olemaan ihan varma, että menen opiskelemaan maisterin Koreaan, mutta loppuvuodesta palatessani hetkeksi Suomeen aloin epäilemään asiaa.

Jatkuva paikasta toiseen siirtyminen alkaa pikkuhiljaa muuttumaan ehkä jopa hieman henkisesti raskaaksi, kun ei ole hetkeen ollut mitään pysyvämpää paikkaa tai pysyvyyttä ylipäänsä elämässä. Missaan niin paljon asioita ollessani poissa ja vaikka tiedän, että se on osa matkustaen elämistä, se ei silti tunnu enää niin mukavalta ja toivon aivan liian usein kuinka voisin olla osana ystävieni ja perheeni saavutuksia ja uusia elämäntilanteita.
Alkuvuodesta en vielä tiennyt, kuinka tulisinkaan päättymään yhtäkkiä kuukauden varoitusajalla Luxemburgiin Belgian sijaan ja en tiennyt, kuinka erilainen tämä vaihto tulisi olemaan edellisestäni.

Saa nähdä, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan. Tälle vuodelle miulla on jonkin verran suunnitelmia bloginkin suhteen, niin toivottavasti saan nyt edes vähän enemmän aikaiseksi kirjoitettua kuin vuonna 2018.

Kiitos kaikille, jotka olette tänne asti lukeneet ja hyvää uutta vuotta! Mitä kaikkea te teitte vuonna 2018 ja mitkä olivat lempireissunne? Kertokaa rohkeasti vain kommenteissa :)

Alotan kirjottamisen ja parin lauseen jälkeen en enää saa kirjotettuu yhtään enempää. Tuntuu kuin kaikki motivaatio kirjottaa ois vaan kadonnut. Rakastan kirjottamista ja oon jopa hieman riippuvainen siitä, mutta välillä tää on vaikeeta.
Kirjottamista ei helpota yhtään se, että elämässä ei kauheesti oo tällä hetkellä muuta kun koulunkäynti, ens viikolla olevat finalsit ja päivien laskeminen Suomessa vietettävään jouluun. Sopeutuminen tänne ei oo muuttunut yhtään helpommaksi ja vaikka koulussa löytyy ihmisiä joille jutella, ei vapaa-ajalta tälläsiä ihmisiä löydy. Tätä pientä yksinäisyyttä kuitenkin onneks helpottaa viikon päästä tapahtuva reissu Tukholmaan saksalaisen kaverin kanssa ja suomalaisten kavereiden tuleminen tännepäin maailmaa tammikuussa.
Miulla on edelleen luonnoksissa kirjotus kuukauden (vai kahden?) takaisesta Liègen reissusta, mutta en oo jotenkin saanu sitä vieläkään kirjotettua loppuun. Ehkä se vielä ilmestyy tänne ajallaan. Siihen asti yrittäkää, jos täällä ketään enää on edes jäljellä lukemassa, kestää miun epäsäännöllisen postaustahdin kanssa.

Postauksen kuvat on kuukauden takaisesta retkestä Viandenin kylään ja siellä sijaitsevaan linnaan.

Kun olin Koreassa ihmettelin kun kaikki kaverini jostain syystä fanittivat ihan täysillä korealaista ryhmää nimeltä BTS. Pidin heitä ehkä jopa vähän hulluina, mutta kuunneltuani heitä ymmärsin heidän hullaantumisensa. BTS, koreaksi 방탄소년단 [bangtan sonyeondan], on siis seitsemänhenkinen korealainen "yhtye", johon kuuluvat johtaja RM (Kim Namjoon), J-Hope (Jung Hoseok), Jin (Kim Seokjin), Jimin (Park Jimin), Suga (Min Yoongi), Jungkook (Jeon Jungkook) sekä V (Kim Taehyung).


Joten kun kuulin, että BTS on vihdoinkin tulossa Euroopan kiertueelle niin arvaatkaa vaan ostinko liput. No tottakai! Maksoi ihan liikaa, mutta niin sen arvosta. Ilman ongelmia ei tietenkään lippuja ostettu, koska olin ekana menossa Amsterdamin keikalle, joka olisi ollut viikonloppuna. Mutta arvatkaas vaan sainko lippua, kun keikkapäivä sattui vielä Jiminin syntymäpäivällekin vielä. Jäin ilman lippua ja kiirehdin nopeasti katsomaan, josko saisin lipun vaikka jommallekummalle Berliinin keikalle. Nekin loppuunmyyty. Pariisi? Loppuunmyyty. Kaikki liput loppuunmyyty sekunneissa. Toivo keikkalipuista alkoi pikkuhiljaa hiipua ja epätoivo ottaa valtaa. Kunnes tajusin, että Lontoon keikoille lipunmyynti alkaa tunnin myöhemmin kuin muille Euroopan keikkapäiville! 
Joten tasan siihen aikaan, kun lipunmyynti alkoi, päivitin sivun ja pääsin jonoon. Jonotin jotain 10 minuuttia ihan paniikissa, ajatellen että nyt olen menettänyt sen yhden mahdollisuuden BTSn nähdä livenä. Mutta onni onneks potkas! Pääsin ostamaan lipun istumapaikalle 10.10. olevalle keikalle! 


Seuraavat kuukaudet ennen keikkaa kulkikin sitten aivan liian hitaasti ja sitten vihdoinkin se päivä koitti! Otin junan ja bussin Wiltzistä lentokentällä aikaisin aamusta ja suuntasin Lontooseen! Tunti ja 20 minuuttia myöhemmin laskeuduin Heathrown lentokentälle ja sain matkustaa kaksi tuntia hotellilleni Canning Towniin, vain yhden metropysäkin päähän o2-areenasta. Koska en koskaan ennen ole käynyt Lontoossa saatikaan Englannissa, niin olin ehkä hieman paniikissa että millanen paikka se oikeen oon ja ymmärränkö yhtään mitään mitä ihmiset sanoo miulle. Mutta hyvin selvisin, sain hotelliinkin helposti kirjauduttua ja ruokakaupassakin yllättävän helppo asioida. 


Hankittuani hieman ruokaa ja karkkia - enimmäkseen karkkia - aloin vihdoinkin valmistautua keikalle. Pakkelia vaan naamaan ja hiukset kuntoon. Vaikka olinkin liikenteessä yksin, niin tapasin areenalla sitten erään twitteristä löytyneen suomalaisen ARMYn (BTSn fanien nimi) ja suunnattiin hänen kanssaa ostamaan miulle armybomb keikkaa varten ja hengailtiin hetken aikaa siellä areenan pihalla. Joillakin ihmisillä oli oikeesti aivan mahtavia asuja! Ja oli myös jotenkin niin ihanan raikastavaa vihdoinki puhua suomea pitkästä aikaa, koska täällä Luxissa en tunne ketään suomalaista..


Mutta anyways, jonkin aikaa pihalla ja areenan sisällä aikaa vietettyämme ja Starbucksissa käytyämme, suuntasimme porteista sisään. Turvatarkastus oli totta puhuen aika simppeli, koska se oli vaan että ne kahto taskulampun kanssa reppuun sisälle, käveltiin metallintunnistimista läpi ja that's it. Jälleen vietettiin hetken aikaa istuskellen, ennenkuin keikka alkoi olla jo lähellä ja meidän tiet erkani kun itse suuntasin korkeimmalle mahdolliselle tasolle ja hänen istumapaikkansa oli vähän alempana. Miun istumapaikalla törmäsinkin sitten kahteen italialaiseen, miun ikäseen, tyttöön joiden kanssa sainkin sitten jutella niitä ja näitä ennenku keikka alko. 


Keikka oli ihan järjettömän ihana, kiljuin niin paljon että unohdin hengittää, nauroin ja itkin. Olin oikeesti niin onnellinen, koska näiden ihmisten musiikki on vaikuttanut miun elämään enemmän kun mitä suostun myöntämään. Ikävä kyllä Jungkook oli vahingoittanu jalkansa jotenki ja ei päässyt tanssimaan. Tää ei kuitenkaa tullu yllätyksenä, koska tää oli jo ekana Lontoon päivänä tiedossa. Tuli jotenkin surullinen olo, kun Jungkook pyyteli anteeks että hän ei pysty esiintymään. Mutta onneks ihmiset tajus ruveta hokemaan it's okay koreaks. 


Keikan loputtuu tuli vähän sellanen, apua pyörryn kohta-olotila. Onneks kuitenkin selvisin pyörtymättä ja matkalla metroon, törmäsinkin sitten yhteen brittiläiseen tyttöön jolta oli loppunu akku puhelimestaan ja sen piti saada yhteys kyytiinsä, joten lainasin hetkeks miun powerbankkii ennenkun suuntasin jonottamaan puoleks tunniks metroon. Metro oli oikeesti ihan täpötäynnä ja se oli ihan järjetöntä, mutta onneks tarttes kestää vaan yhen pysäkin ajan.


Seuraavana päivänä suuntasinkin aamuviideltä jo takasin kohti Luxemburgia, vaikka kuinka olis tehny mieli vielä jäädä Lontooseen kuuntelemaan enkkua ja seikkailemaan, mutta se saa jäädä seuraavan vuoden puolella olevalle Lontoon reissulle sitten. 

P.S. Ikävä kyllä tätä postausta kasaan laittaessani tajusin, että en saanut yhtään hyvää kuvaa Vstä, Jungkookista, Jinistä tai J-Hopesta, joten heitä ei noissa kuvissa näy D: Fanitan kuitenkin heistä jokaista aivan yhtä paljon, joten surettaa vähän..

Nyt on tullut kuukausi täyteen Wiltzissä, Luxemburgissa. Alussa tuntui, että en koskaan selviäisi tähän asti, mutta täällä sitä vielä ollaan. Edelleen hengissä siis olen ja edelleen Luxemburgissa.
Jos totta puhutaan, tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Ystävien saaminen täällä ei ole yhtä helppoa, kuin Kuopiossa tai Seoulissa. Ei ole ollut tapahtumia, joissa tutustua omiin luokkalaisiin tai samassa koulussa opiskeleviin. Oli meillä welcoming drinks, mutta ei se ollut suunnattu millään tavalla sellaiseksi sosialisoitumistapahtumaksi, vaan enemmänkin juuri ryyppäjäisiksi. Kadotin itseasiassa huoneeni avaimen tuona tuomiokkaana perjantaiyönä..


Minulla ei niinkään ole kertaakaan iskenyt koti-ikävä, enemmänkin sellainen tunne että missaan niin paljon vain koska olen poissa. Tämän takia olen myös vähentänyt todella paljon viestittelyä Suomessa asuville kavereilleni, sillä kun en tiedä missaavani jotain niin se ei tunnu millään tavalla pahalta. Välillä täällä on tottakai myös vähän yksinäistä, kun vapaa-ajalla ei ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Uskoisin tilanteen kuitenkin olevan paranemaan päin, sillä olen ollut ekstrasosiaalinen koulussa ja yrittänyt parhaani mukaan ystävystyä ihmisten kanssa. Helppoa se ei kuitenkaan ole..


Tämän kuukauden aikana oon kerennyt tehä jo tosi paljon kaikenlaista. Olen käynyt jo kahdella eri ulkomaanreissulla, Trierissä ja Lontoossa, ja monia muita reissuja on jo suunnitteilla (ensi viikolla suuntaan itseasiassa Belgian Liègeen pariksi päiväksi ihan vain koska voin). Toivoisin, että olisin kaupunkiin päässyt tutustumaan vielä paremmin, sillä vaikka kuinka olen siellä käynyt niin tuntuu että en siltikään tunne kaupunkia sen paljon paremmin. Mutta onhan tässä vielä noin 7 kuukautta aikaa vaikka kuinka tutustua. Wiltziä en kauheammin myöskään ole tutkiskellut, sillä ei ole vielä tuntunut siltä että tätä kylää kauheammin tarvitsisi tutkiskella.
 

Ensi postauksessa kerroskelenkin itseasiassa reissustani Lontooseen ja BTSn keikastani siellä, stay tuned!

Noniin, nyt on taas tietokone käytössä entistä parempana vieläpä joten aika palata normaaliin postausaikatauluun. Eli postailen milloin sattuu, mutta postailen kuitenkin.
Tämän kuun alussa tylsistyin jatkuvaan Luxemburgissa oleskeluun ja päätin eräänä lauantaina ottaa suunnakseni Saksan, tarkemmin sanottuna Trierin. Tavoitteena oli, että pääsisin taas pitkästä aikaa harjoittelemaan kielitaitojani. Periaatteessa onnistuin tässä, sillä mikäli olin kaupassa tai tilasin jotain niin aina sain kommunikoitua kokonaan saksaksi. Olin itsekin hieman yllättynyt, että onnistuin kuin onnistuinkin siinä.

Okay, now I finally have a computer to use, even better than before, so it's time to return to my normal posting schedule. Meaning that I'll post irregularly, but I'll be posting anyways. 
At the beginning of this month I got bored with staying in Luxembourg and decided on one faithful Saturday to head towards Germany, more specifically towards Trier. My goal was to practice my language skills for the first time in a while. And technically I accomplished that, because if I was at a store or if I ordered something, I always communicated in german. Even I was surprised by that I was able to do that. 


Trier sijaitsee siis aika lähellä Luxemburgin rajaa ja noin 50 kilometrin päässä Luxemburgin kaupungista. Koska itse asun puolentoista tunnin junamatkan päässä pääkaupungista, aloitin matkani pari tuntia ennen junani lähtöä päärautatieasemalta. Aikainen aamu siis. Junamatkan Trieriin olin ostanut edellisenä iltana ja hinnaksi edestakaisin matkalla tuli vain vaivaiset 9,90 €. Ei siis mikään kauhean kallis päiväretki.

Trier is located quite close to the border of Luxembourg and about 50 kilometres away for Luxembourg City. Because I myself live 1,5 hour train ride away from the capital, I started my trip a few hours before my train left from the main train station. So quite an early morning. The train ride to Trier I had bought a night before and the price for a round-trip was only 9,90 €. So not that expensive of a day trip. 


Kaupungin tutkimisen aloitin kävelemällä päärautatieasemalta Porta Nigralle, joka on roomalaisaikainen kaupunginportti. Se on itseasiassa yksi ainoista roomalaisaikaisista rakennuksista, joka on säilynyt tähän päivään. Syynä tähän on se, että keskiajalla portti muutettiin joksikin aikaa kirkoksi. Muut Trierissä olleet portit kuitenkin purettiin ja materiaali käytettiin uusiin rakennuksiin. Porta Nigralle olisi myös ymmärtääkseni päässyt ihan sinne ylös ja sisällekkin, mutta sen jätin tällä kertaa välistä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Olin saapunut paikalle oikeaan aikaan, sillä kaupungissa oli menneillään ymmärtääkseni sadonkerjuujuhlat, josta syystä portin läpi päästyäni oli minua vastassa niin orkesteri kuin myös iso kasa kaiken maailman kojuja. Mieleni olisi tehnyt maistella Trieriläistä viiniä, mutta tällä kertaa sai se jäädä välistä. Ehkä käyn ostamassa pullollisen sitä joku viikonloppu viedäkseni sen takaisin Suomeen.

I started the exploring by walking from the main train station to Porta Nigra, which is a roman times city gate. It is actually one of the only romans time buildings that has survived to the present time. The reason for that is that at one point in history the gate was turned into a church for a while. The other gates located in Trier were demolished and the materials were used for newer buildings. If I understood correctly I could've also gone up and even inside Porta Nigra as well, but I decided to skip it this time. Maybe next time then. I had arrived just in a right time, because there was a harvesting festival ,or something similar, going on. Which meant that as soon as I passed the gate was there an orchestra and stalls greeting me. I was kind of tempted to taste Trier's own wine, but this time it had to be skipped. Maybe I'll go buy a bottle of it one weekend to take back to Finland.


Jonkin aikaa seikkailtuani ympäriinsä, päädyin vahingossa kirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. En tietenkään kehdannut jäädä paikalle, sillä vaikka kuinka paljon tykkäänkin tutkia kirkkojen arkkitehtuuria, ei uskonnolliset tapahtumat ole oikein minun juttuni. Lopulta päädyin väsyttämään itseni aivan liian nopeasti ja lähdinkin kaksi tuntia etuajassa takaisin kohti Luxemburgia ja omaa pientä kylänpahastani (jonne viikonloppuisin saa matkustaa 1,5 tuntia ja viikkoisin vähän alle tunnin pääkaupungista).

After some time of exploring, I accidentally ended up to a church that had a mass going on. Of course I didn't dare to stay there, even though I do like to see churches architectures, I am not really a fan of religious happenings. In the end I ended up wearing myself out way too early and decided to leave 2 hours earlier than planned back towards Luxembourg and my own tiny town (where you have to travel 1,5 hours on weekends and less than an hour on weekdays from the capital).