Nyt on tullut kuukausi täyteen Wiltzissä, Luxemburgissa. Alussa tuntui, että en koskaan selviäisi tähän asti, mutta täällä sitä vielä ollaan. Edelleen hengissä siis olen ja edelleen Luxemburgissa.
Jos totta puhutaan, tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Ystävien saaminen täällä ei ole yhtä helppoa, kuin Kuopiossa tai Seoulissa. Ei ole ollut tapahtumia, joissa tutustua omiin luokkalaisiin tai samassa koulussa opiskeleviin. Oli meillä welcoming drinks, mutta ei se ollut suunnattu millään tavalla sellaiseksi sosialisoitumistapahtumaksi, vaan enemmänkin juuri ryyppäjäisiksi. Kadotin itseasiassa huoneeni avaimen tuona tuomiokkaana perjantaiyönä..


Minulla ei niinkään ole kertaakaan iskenyt koti-ikävä, enemmänkin sellainen tunne että missaan niin paljon vain koska olen poissa. Tämän takia olen myös vähentänyt todella paljon viestittelyä Suomessa asuville kavereilleni, sillä kun en tiedä missaavani jotain niin se ei tunnu millään tavalla pahalta. Välillä täällä on tottakai myös vähän yksinäistä, kun vapaa-ajalla ei ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Uskoisin tilanteen kuitenkin olevan paranemaan päin, sillä olen ollut ekstrasosiaalinen koulussa ja yrittänyt parhaani mukaan ystävystyä ihmisten kanssa. Helppoa se ei kuitenkaan ole..


Tämän kuukauden aikana oon kerennyt tehä jo tosi paljon kaikenlaista. Olen käynyt jo kahdella eri ulkomaanreissulla, Trierissä ja Lontoossa, ja monia muita reissuja on jo suunnitteilla (ensi viikolla suuntaan itseasiassa Belgian Liègeen pariksi päiväksi ihan vain koska voin). Toivoisin, että olisin kaupunkiin päässyt tutustumaan vielä paremmin, sillä vaikka kuinka olen siellä käynyt niin tuntuu että en siltikään tunne kaupunkia sen paljon paremmin. Mutta onhan tässä vielä noin 7 kuukautta aikaa vaikka kuinka tutustua. Wiltziä en kauheammin myöskään ole tutkiskellut, sillä ei ole vielä tuntunut siltä että tätä kylää kauheammin tarvitsisi tutkiskella.
 

Ensi postauksessa kerroskelenkin itseasiassa reissustani Lontooseen ja BTSn keikastani siellä, stay tuned!

Noniin, nyt on taas tietokone käytössä entistä parempana vieläpä joten aika palata normaaliin postausaikatauluun. Eli postailen milloin sattuu, mutta postailen kuitenkin.
Tämän kuun alussa tylsistyin jatkuvaan Luxemburgissa oleskeluun ja päätin eräänä lauantaina ottaa suunnakseni Saksan, tarkemmin sanottuna Trierin. Tavoitteena oli, että pääsisin taas pitkästä aikaa harjoittelemaan kielitaitojani. Periaatteessa onnistuin tässä, sillä mikäli olin kaupassa tai tilasin jotain niin aina sain kommunikoitua kokonaan saksaksi. Olin itsekin hieman yllättynyt, että onnistuin kuin onnistuinkin siinä.

Okay, now I finally have a computer to use, even better than before, so it's time to return to my normal posting schedule. Meaning that I'll post irregularly, but I'll be posting anyways. 
At the beginning of this month I got bored with staying in Luxembourg and decided on one faithful Saturday to head towards Germany, more specifically towards Trier. My goal was to practice my language skills for the first time in a while. And technically I accomplished that, because if I was at a store or if I ordered something, I always communicated in german. Even I was surprised by that I was able to do that. 


Trier sijaitsee siis aika lähellä Luxemburgin rajaa ja noin 50 kilometrin päässä Luxemburgin kaupungista. Koska itse asun puolentoista tunnin junamatkan päässä pääkaupungista, aloitin matkani pari tuntia ennen junani lähtöä päärautatieasemalta. Aikainen aamu siis. Junamatkan Trieriin olin ostanut edellisenä iltana ja hinnaksi edestakaisin matkalla tuli vain vaivaiset 9,90 €. Ei siis mikään kauhean kallis päiväretki.

Trier is located quite close to the border of Luxembourg and about 50 kilometres away for Luxembourg City. Because I myself live 1,5 hour train ride away from the capital, I started my trip a few hours before my train left from the main train station. So quite an early morning. The train ride to Trier I had bought a night before and the price for a round-trip was only 9,90 €. So not that expensive of a day trip. 


Kaupungin tutkimisen aloitin kävelemällä päärautatieasemalta Porta Nigralle, joka on roomalaisaikainen kaupunginportti. Se on itseasiassa yksi ainoista roomalaisaikaisista rakennuksista, joka on säilynyt tähän päivään. Syynä tähän on se, että keskiajalla portti muutettiin joksikin aikaa kirkoksi. Muut Trierissä olleet portit kuitenkin purettiin ja materiaali käytettiin uusiin rakennuksiin. Porta Nigralle olisi myös ymmärtääkseni päässyt ihan sinne ylös ja sisällekkin, mutta sen jätin tällä kertaa välistä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Olin saapunut paikalle oikeaan aikaan, sillä kaupungissa oli menneillään ymmärtääkseni sadonkerjuujuhlat, josta syystä portin läpi päästyäni oli minua vastassa niin orkesteri kuin myös iso kasa kaiken maailman kojuja. Mieleni olisi tehnyt maistella Trieriläistä viiniä, mutta tällä kertaa sai se jäädä välistä. Ehkä käyn ostamassa pullollisen sitä joku viikonloppu viedäkseni sen takaisin Suomeen.

I started the exploring by walking from the main train station to Porta Nigra, which is a roman times city gate. It is actually one of the only romans time buildings that has survived to the present time. The reason for that is that at one point in history the gate was turned into a church for a while. The other gates located in Trier were demolished and the materials were used for newer buildings. If I understood correctly I could've also gone up and even inside Porta Nigra as well, but I decided to skip it this time. Maybe next time then. I had arrived just in a right time, because there was a harvesting festival ,or something similar, going on. Which meant that as soon as I passed the gate was there an orchestra and stalls greeting me. I was kind of tempted to taste Trier's own wine, but this time it had to be skipped. Maybe I'll go buy a bottle of it one weekend to take back to Finland.


Jonkin aikaa seikkailtuani ympäriinsä, päädyin vahingossa kirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. En tietenkään kehdannut jäädä paikalle, sillä vaikka kuinka paljon tykkäänkin tutkia kirkkojen arkkitehtuuria, ei uskonnolliset tapahtumat ole oikein minun juttuni. Lopulta päädyin väsyttämään itseni aivan liian nopeasti ja lähdinkin kaksi tuntia etuajassa takaisin kohti Luxemburgia ja omaa pientä kylänpahastani (jonne viikonloppuisin saa matkustaa 1,5 tuntia ja viikkoisin vähän alle tunnin pääkaupungista).

After some time of exploring, I accidentally ended up to a church that had a mass going on. Of course I didn't dare to stay there, even though I do like to see churches architectures, I am not really a fan of religious happenings. In the end I ended up wearing myself out way too early and decided to leave 2 hours earlier than planned back towards Luxembourg and my own tiny town (where you have to travel 1,5 hours on weekends and less than an hour on weekdays from the capital).

Pahoitteluni blogin hiljaisuudesta. Tietokoneeni hajosi päästyäni Luxiin ja odottelen tällä hetkellä uutta konetta, joka tulee Suomesta toivottavasti ensi viikon aikana.

Sorry about the silence on the blog. My laptop broke as soon as I got to Luxembourg and I'm currently waiting for a new one to arrive from Finland, hopefully during next week.

Reissun aiemmat löytyvät täältä ja täältä. Vähän myöhässä tulee nyt kyllä tää viimeinen osa, mutta ei voi nyt tällä kertaa mitään.
Jätettyäni Brysselin taakseni suuntanani oli Köln, jossa vaihdossa tapaama ystäväni lupasi majoittaa miut ja esitellä miulle kaupunkiaan.

Trip's earlier parts you can find here and here. This last part is coming quite late, but I couldn't really help it this time.
After leaving Brussels behind my next destination was Cologne, where a friend I met during my exchange promised to accommodate me and show her city to me.  


PERJANTAI (edellisessä postauksessa alkupäivä)
Saavuin Kölnin juna-asemalle matkustettuani pari tuntia Brysselistä. Etsin hetken aikaa ystävääni ihmismäärän joukosta, kunnes bongasin hänet ja suurinpiirtei juoksin tervehtimään häntä. Hän näytti miulle nopeesti Kölnin tuomiokirkon ja suunnattiin sitten hänen kämpilleen, koska olin jo tarpeeks väsyny. Illasta sitten pidettiin vaan leffailtaa ja vaihdeltiin kuulumisia.

FRIDAY (you can find the beginning of the day from the previous post)
I arrived to the Cologne central train station after traveling few hours from Brussels. I looked for my friend from the big crowd of people for few minutes before I finally spotted her and almost ran to greet her. She quickly showed me Cologne Cathedral and we headed to her apartment, because I was already way too exchausted. In the evening we had a movie night and exchanged latest news about our lifes.  


LAUANTAI
Aamupäivästä katsomassa Kölnin tuomiokirkko paremmin sekä sen läheisyydessä oleva silta, joka oli täynnä rakastavaisten lukkoja. Ystäväni myös näytti minulle osan vanhasta kaupungista, ennen kuin päätimme ottaa suunnaksemme Düsseldorfin. Periaatteessa ainut syy miksi olimme menossa Düsseldorfiin, oli että sieltä löytyy sattumoisin korealainen ruokakauppa. Joten tottakai ensimmäisinä suuntasimmekin sitten sinne. Matkalla kuitenkin ihana ystävämme Koreasta soitti meille ja saimme vaihtaa hänen kanssaan pitkästä aikaa kuulumisia ♥.

SATURDAY
In the morning we went to see the Cologne Cathedral better and also saw the bridge near it, that was filled with lovers' locks. My friend also showed me a tiny part of the old town, before we decided to head to Düsseldorf. Technically the only reason we were even going to Düsseldorf was because there was a Korean supermarket. So of course our first destination was that. On the way there our lovely friend, who lives in Korea, called us and we got to talk to her for the first time in a while ♥.






Vietimme siellä ruokakaupassa aika pitkän ajan, sillä minä yritin etsiä kaikkialta bananamilkiä (ja en ikävä kyllä löytänyt). Kaupasta poistuttuamme ystäväni vinkkasi minulle, että lähettyvillä olisi aivan mahtava bubble tea - kahvila, jonne suuntasimmekin sitten seuraavaksi. Viimeksi kun olen bubble teatä päässyt juomaan oli Koreassa, koska Suomesta en ole löytänyt ainakaan omasta kaupuingistani paikkaa, josta sitä saisi. Paikka olikin todella suosittu, joten saimme sitten jonotella siellä ihan mukavan verran aikaa. Onneksi siellä soi sentään hyvä musiikki ja puhelimiakin pääsi odotellessa latailemaan.  Jos jotakuta kiinnostaa, niin paikan nimi on siis Teamate.

We ended up spending quite a long time at the supermarket, because I was trying to find bananamilk from everywhere (and unfortunately I did not find it). After we finally left the store, my friend told me that there was a bubble tea-café nearby, so we decided to head there next. The last time I've had bubble tea was in Korea, because I haven't found it anywhere in Finland or in my city. The place was quite popular, so we had to queue quite a while. Thankfully they were playing good music and we were able to charge our phones while waiting. If anyone's interested, the place is called Teamate. 




Kun olimme viimeinkin saaneet puhelimemme ladattua ja janomme tyydytettyä, päätimme hieman ekstemporena lähteäkin seikkailemaan Altstadtiin eli vanhaan kaupunkiin. Ja koska jalkapallon MM-kilpailut olivat vielä silloin käynnissä ja taisipa vielä olla Saksan pelikin sinä päivänä, joten ravintolat ja kahvilat olivat täynnä ihmisiä katsomassa jalkapalloa. Myös ikävän paljon liian humalaisia ihmisiä oli liikenteessä.. 

When we had finally charged our phones and nourished ourselves, we decided a bit spontaneously to go look around Altstadt, the old town. And because the football (soccer for americans) world championships were still going on then, and also I think it was one of Germany's games as well, the restaurants and cafés were full of people watching football. Also unfortunately many drunk people were on the streets..




SUNNUNTAI
Sunnuntaille meillä ei ollut kauheasti mitään isompaa suunniteltuna, joten ystäväni päätti viedä minut tällä kertaa Kölnin vanhaan kaupunkiin. Kölnin vanha kaupunki oli tottakai paljon pienempi kuin mitä Düsseldorfissa, mutta ei se ollut yhtään sen vähemmän hienompi. Vanhat kaupungit on jokaisessa kaupungissa aivan ihania ♥. Sunnuntaina emme sen enempää kauheasti tehneetkään, ja ikävä kyllä sunnuntai oli myös reissuni viimeinen päivä ja palasin Suomeen heti seuraavana aamuna.

SUNDAY
For sunday we had nothing especially planned out, so my friend just decided to take me to Cologne's old town. It was a lot smaller than the one in Düsseldorf, but it still wasn't any less gorgeous. Old town in every city are just so lovely ♥. That's pretty much all we did that day and unfortunately it was also my last day of the trip. The next day I returned back to Finland. 

Pakkaaminen on yksi niistä epämukavista asioista vaihtoon lähtemisessä. Jo lähtiessäni neljäksi kuukaudeksi Koreaan minulla oli ongelmia. Arvatkaapa vaan ovatko nämä ongelmat yhtään vähentyneet nyt kun olen lähdössä kokonaiseksi vuodeksi pois. Koko elämän pakkaaminen yhteen matkalaukkuun ei ole todellakaan helppoa. Kaikkien tärkeiden tavaroiden saaminen mukaan tarkoitti sitä, että uusi, isompi matkalaukku oli hankittava. Joten minähän kävin ostamassa sellaisen. Kaupassa kiinnitin silmäni välittömästi ihanaan keltaiseen matkalaukkuun, ja sehän minulla sattuikin juuri lähtemään mukaan kaupasta lähtiessä.

Packing is one of those annoying things when going abroad. Even when leaving to Korea for four months I had trouble. Guess how much harder it's now that I'm leaving for a year. It isn't easy to pack your whole life to one suitcase. To get all of my most important things to come with me meant that I had to buy a new and bigger suitcase. So I went and bought one. At the store my eyes got locked to a lovely yellow suitcase, and that one ended up being the one I walked out of the store with. 

Pakkaaminen tarkoitti myös monista asioista luopumista, sillä sitä mitä en pakkaa, en myöskään oikeasti siinä tapauksessa tarvitse. Joten nyt miulla on kaksi ikea-kassia odottamassa olohuoneessa, että ne vietäisiin kierrättettäväksi tai hyväntekeväisyyteen. Hassua, että joka kerta kun lähden johonkin reissuun, hankkiudun todella paljosta tavarasta eroon. Koreaankin lähtiessä hankkiuduin jonkin verran tavaroista eroon, ja silti miulla nyt tuli vieläkin kaksi kassillista pelkästään vaatetta. Mutta reissussa kuitenkin tulee kerättyä lisää tavaraa mukaan, joten hyvä vaan tehdä jo valmiiksi vähän tilaa paluuta ajatellen.

Packing also meant that there were a lot of things that I had to give up, because what I don't pack, I don't actually need either. So now I have to Ikea bags waiting in my living room to be recycled or to be donated. Funny how everytime I leave, I get rid of so much stuff. Even when leaving for Korea I got rid of some stuff, but still I now have two bags just full of clothes. But abroad you happen to buy a lot of new stuff, so it's better to get some space available in advance. 

Mutta nyt siihen, mitä pakkasin mukaani. Pakkasin vaatetta vähän jokaiselle vuodenajalle. Talveksi mukaan talvitakki, talvikengät, villasukat sekä villapuseroita, kevääksi mukaan välikausitakkeja sekä kevätkengät. En kauheasti mitään isompaa listaa rupea laatimaan, sillä en jaksa enää noita valmiiksi pakattuja tavaroita ottaa noista vakuumipusseista enää pois. Mukaan pääsivät myös tottakai kaikki tärkeät paperini, pieni polaroid-kuvakokoelma sekä Koreasta ostamani ihonhoitotuotteet.

But now onto what I packed to go with me. I packed clothes for every season. For winter I have winter jacket, winter boots, wool socks and sweaters, for spring I have mid-season jackets and shoes. I won't be making any longer of a list, because I'm too lazy to start opening the vacuum bags. I also took with me all of my important papers, a small polaroid picture collection and skincare products bought from Korea. 

Vielä ei kaikki kuitenkaan ole pakattu, vaan pitää vielä laittaa mukaan elektroniikat, loput vaatteet sekä muutama kirja. Niitä lukuunottamatta kaikki on siis jo valmista. Lentokin on jo varattu ja lähden nyt 25. syyskuuta, ja koulu alkaa vasta 28.päivä. Elokuun puolessavälissä siirryn vanhempieni luokse maalle joksikin aikaa, joten pakkaaminen oli hyvä aloittaa jo ajoissa.

I haven't quite packed everything yet, I still have to pack my electronics, the rest of my clothes and few books. Besides those everything is ready. I have already even bought my flight and I'm now leaving 25th of September and my school will be starting 28th. In the middle of August I will be moving in with my parents for a while, so I had to start packing quite early.  

Reissuni ensimmäisen osan voi löytää täältä.
Berliinin jälkeen hyppäsin yksinäni lentokoneeseen, jonka suuntana oli Brysseli. Vielä tuolloin olin niin innostunut, että kerrankin pääsen tutustumaan kaupunkiin ennen kuin muutan sinne (ja kuinkas sitten kävikään). Lauantaista maanantaihin ei tapahtunut mitään niinkään kirjoittamisen arvoista, joten jätin ne nyt tällä kertaa välistä.

My trip's first part you can find from here. 
After Berlin I jumped to an airplane that was headed to Brussels. Back then I was still so excited, that I got to for once go see the city before I moved there (and here's what ended up happening). From saturday to monday nothing worth writing happened, so I decided not to write about those this time. 

TIISTAI Ensimmäinen kuvani Brysselistä oli aivan järjettömän huono. Hotellini sijaitsi Brysselin mittakaavalla huonolla alueella ja päädyin vieläpä harhailemaan ympäriinsä aivan liian pitkään, joka ei kauheasti huvittanut kun oli ollut hereillä lähemmän 20 tuntia ja kun oli viettänyt lentokentällä aivan liian kauan odottaen että hotelliin pääsisi viimeinkin kirjautumaan. Kun viimeinkin pääsin hotellilleni, sulkeuduin huoneeseeni ja annoin itseni kerrankin vain levätä.

TUESDAY My first impression about Brussels was not good. My hotel was in a bad-ish area in Brussels and I even ended up wandering around for too long, which did not really make me happy after being awake for almost 20 hours and after spending too much time at the airport, waiting to check-in to a hotel. When I finally got to the hotel, I locked myself to my room and let my rest for once.

 

KESKIVIIKKO Sain itseni ylös sängystä jopa normaalia aikaisemmin, vaikkakin olin edelleen väsynyt. Olinhan saanut ensimmäistä kertaa elämässäni herätä siihen, kun naapurihuoneesta kuului vähän liiankin paljon asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Kiirehdin nopeasti ulos hotellista, koska miun ei just sillä hetkellä oikein tehnyt mieli yrittää keskustella vain ranskaa puhuvien siivojien kanssa. Ja koska ranskan kielen taitoni rajoittuvat Bonjour, hon hon baguetteen niin oli myöskin ehkä parempi.

WEDNESDAY I got myself up from the bed earlier than ever before, even though I was still so tired. Because I had gotten the "pleasure" to wake up to the fact that I heard way too much from the neighbouring room. Things I would have not wanted to hear. I quickly left the hotel, because I did not really feel like talking to the cleaner, who only spoke French. And as my french is mostly limited to Bonjour, hon hon baguette I think it was perhaps better that way. 

Ensimmäisenä suuntasin kävellen kohti Manneken Pisiä, joka on siis pienenpieni pissaava poikapatsas. Onneksi olin etukäteen lukenut, että todella monet pettyvät kun he patsaan näkevät, sillä se on oikeastikkin pienenpienoinen. Aivan kuten nimikin kertoo. Manneken Pisin lähettyviltä löytyvät myös Tintin, hänen koiransa Milou sekä Kapteeni Haddock maalattuna seinälle. Olin aiemmin lukenut, että Brysselissä on myös Comic Street Strip, joka sillä hetkellä alkoi kyllä houkuttelemaan paljonkin. Kun Manneken Pis oli tsekattu, niin oli aika vihdoinkin syödä jotain. Belgialaiset vohvelit olivat tottakai vastaus tähän nälkään. Nam, vohveli jossa oli Nutellaa päällä oli niiin hyvää.

The first place I headed to was Manneken Pis, a tiny peeing boy statue. Thankfully I had read beforehand that a lot of people feel disappointed when they see the statue, since it really is tiny as heck. As the name says. Near Manneken Pis can also be found Tintin, his dog Snowy and Captain Haddock painted in a wall. I had before read that in Brussels there's also a Comic Street Strip and I must admit that at that moment it started to tempt me a lot. After I had checked Manneken Pis, it was finally time to eat something. Belgian waffles were the answerto my hunger this time. Yum, waffle that had Nutella on top was so good!


Syötyäni vohvelin ja käytettyäni hyväkseni vohvelipaikan wifiä, otin suunnakseni Grand Placen. Grand Place, tunnetaan myös Grote Marktina, on Brysselin keskusaukio ja ainakin minun vierailuhetkelläni se oli täynnä ihmisiä. Sieltä olisi voinut saada myös hevoskärrykyytejä ympäri kaupunkia, mutta itseäni ei oikein moinen huvittanut. Aukiolla oli myös jonkin verran esiintyjiä, josta syystä jäin aukion reunalle istuskelemaan ja kirjoittelemaan sekä töhertämään matkavihkoseeni.

After eating the waffle and using the waffle place's wifi, I headed towards Grand Place. Grand Place, also known as Grote Markt, is the central square of Brussels, and it was full of people the whole time I was there. If wanted, one could have taken a horse carriage rides around the city from there but I was not really in a mood for that. There were a few performers at the square, which is the reason I stayed to sit down at the side of  the square to write and doodle to my travel notebook.


Grand Placen jälkeen vain kiertelin ympäriämpäri, kunnes päätinkin yhtäkkiä kävellä Parlamentariumiin. Tietenkään kaikki ei mennyt täysin suunnitellusti, vaan jostain syystä omasta typeryydestäni yritin kävellä sisään Parlamentin ovista. Onneksi siellä kuitenkin on vartijat, jotka eivät minua tietenkään sisälle päästäneet. Kun vihdoinkin pääsin sisälle Parlamentariumiin, järkytyin kun sainkin selityksen opastuslaitteen käyttöön suomeksi. Hetki kesti ennen kuin osasin vastata takaisin järkytykseltäni. Parlamentarium olikin luultuani kiinnostavampi, joten sain tuhlattua siellä ihan mukavastikin aikaa. Parlamentariumin jälkeen kuitenkin aloin olemaan jo aika väsynyt, joten päätin kävellä Lidlin kautta takaisin hotellilleni. Huolimatta siitä, että hotellille olikin melkein viisi kilometriä. Tulipahan ainakin kuntoiltua.

After Grand Place I just wandered around, when all of a sudden I just decided to walk to Parlamentarium. Of course not everything went as planned, and for some stupid reason I tried to accidentally walk through the doors of European parliament. Thankfully they had guards, who of course didn't let me in. When I finally got inside, I was shocked when I got instructions for the guidemachine in finnish. It took me a while before I could answer back from my shock. Parlamentarium was more interesting than I could have imagined, so I spent a lot of time there. After Parlamentarium I started to however feel quite tired, so I decided to walk back to my hotel after getting food from Lidl. Not caring that it was close to 5 kilometres to my hotel. At least I got some exercise.

TORSTAI Torstaini vietin pääasiassa pakkaillessa valmiiksi sekä tutkiessani ympäristöäni ja yrittäessäni etsiä magneettia ja postikorttia kasvavaan magneetti- ja postikorttikokoelmaani.

THURSDAY My Thursday I spent mostly just packing everything ready and exploring my surroundings trying to look for a magnet and a postcard to my growing magnet and postcard collection.


PERJANTAI Oli aikani suunnata seuraavaan kohteeseeni iltapäivällä, joten kirjauduin ulos hotellistani aamusta ja vein matkalaukkuni säilöön juna-asemalle. Hetken aikaa juna-asemalla oltuani olin niin tylsistynyt kuin olla vain voi, joten päätinkin tehdä pienen ekstempore-reissun Atomiumille. Atomium oli paljon isompi, kuin mitä alunperin olin odottanut. Sää oli ihana ja minä olin nälkäinen, josta syystä suuntasin nopeasti läheiselle ranskis-kojulle. Nam, ensimmäiset belgialaiset ranskalaiset (tai siis belgianperunat) olivat niin hyviä. Jos käytte Brysselissä tai Belgiassa ylipäänsä, metsästäkää syötäväksenne belgianperunoita sekä belgialaisia vohveleita. Ette tule katumaan.

FRIDAY It was time to head to my next destination in the afternoon, so I checked out of my hotel in the morning and took my luggage to safekeeping to the train station. After sitting for a while at the train station I was so bored, that I decided to make a spontaneous trip to the Atomium. Atomium was a lot bigger than I expected. The weather was lovely and I was hungry so I headed to the nearest stall that sold fries. Yum, my first belgian fries were so good. If you go to Brussels or Belgium in general, hunt down some belgian fries and belgian waffles to eat. You won't regret it. 

Atomiumia tarpeeksi kuvattuani ja puistoa ympäri seikkailtuani päätin suunnata takaisin juna-asemalle. Mutta aikaa junan lähtöön oli vielä lähemmän kolme tuntia ja odottaminen Bruxelles Midillä ei kauheasti houkuttanut. Joten ennen kuin päädyin takaisin juna-asemalle, juoksin ulos metrosta ja aloin suunnistamaan Cimetière d'Ixellesille eli Ixellesin hautausmaalle, sillä olin kuullut sen olevan kaunis. Ja kuulopuheet olivat olleet oikeassa, hautausmaa oli kaunis ja ihanan rauhallinen sekä tämän lisäksi minua suosi vielä täydellinen sääkin. Todellakin suosittelen vierailemaan Ixellesin hautausmaalla, mikäli vain yhtään kiinnostaa. Ikävä kyllä en itse tajunnut ottaa yhtään kuvaa hautausmaalta. Hautausmaalta suuntasin tutkimaan kaupungiosaa ja vaikka olin kerennyt siellä olla vain hetken, olin jo päättänyt että tähän kaupunginosaan tahtoisin muuttaa (noh, ei nyt sitten tällä kertaa mutta ehkä sitten joskus).

After photographing Atomium and wandering around the park for long enough, I headed back to the train station. But there was still three hours until my train would leave and the thought of waiting at the Bruxelles Midi did not really tempt me that much. So before I ended up to the train station, I ran out of the metro and started to find my way to Cimetière d'Ixelles, Ixelles cemetery, because I had heard that it was beautiful. And the rumours were right, the cemetery was beautiful and wonderfully peaceful and on top of that all, the weather was perfect. Unfortunately I didn't realize to take any pictures from the cemetery. I definitely recommend visiting the cemetery, if you are just even slightly interested. From the cemetery I headed to explore more of the Ixelles and even though I had only seen a little bit of it, I had already decided that it was the part of the city I wanted to move to (well, not this time then but maybe someday). 

Ixellesiä tarpeeksi tutkittuani huomasin kellon olevan jo todella paljon, ja lähdin suuntaamaan takaisin St.Gillesin ja juna-aseman suuntaan. Hetken juna-asemalla odoteltuani noudin vihdoinkin matkalaukkuni ja suuntasin Kölnin suuntaan menevään junaan. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

When I had explored Ixelles enough I realized that clock was already quite a lot, so I decided to head back towards St.Gilles and the train station. After waiting at the train station for a little while, I went to get my luggage and jumped to a train heading towards Cologne. But about that I'll tell more in the next post.

Tuntuu, että viimeiset kolme postausta oon alottanu tällä samalla anteeksipyynnöllä kun en oo kirjottanut taaskaan pitkään aikaan. Niin se alkaa tälläkin kertaa, anteeksi siis tästä epäaktiivisuudesta. Teen parhaani parantaakseni postaustahtiani. Ylihuomiseksi olen jo ajastanut miun minireissun toisen postauksen, joka olisi kylläkin pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten.
Mutta nyt itse asiaan.

I feel like the last three posts I have just started with this same old apology about how I'm sorry that I haven't written in a while (again). And that's how it is this time as well, I'm sorry about this inactivity. I'll do my best to write more often again. For the day after tomorrow I have already scheduled a post about my minitrip, that I should have written ages ago. 
But now to the issue in hand.

Kaikki on ihan sekasin. Eräänä aamuna sähköpostiini ilmestyi viesti kv-vastaavaltani, jossa luki jotakuinkin näin: "Hei Anni! Saimme tiedon koulultasi ulkomailla, että he joutuvat siirtämään kaikki opiskelijat Brysselin kampukselta Luxemburgissa olevassa kylässä olevalle kampukselle. Joten myös sinä sinne siirryt." Niin että mitä?
Googletin sen kampuksen sijainnin ja sain selville, että sen sijaan että menisin miljoonakaupunkiin, minut siirrettiinkin 5,000 ihmisen pikkukylään? Sillä hetkellä päässä ei oikeesti ollut mitään muuta kun voi vittu, joudun oikeesti jonnekkin keskelle ei mitään.

Everything is a mess. This one morning I got a message to my email from my international coordinator that said kind of something like this: "Hey Anni! We got an information from your school abroad, that they have to move all the students from the campus in Brussels to the campus in Luxembourgish town. So you're also being transferred there." Wait what?
I googled the location of the campus and found out, that instead of going to metropolis, I was transferred to a town with 5,000 people? At that moment nothing else was in my mind than, Oh fuck I have to to a town in a middle of nowhere. 

Päädyin lopulta soittamaan molemmille vanhemmilleni ja viesteillä ilmoittamaan asiasta ystävilleni, ennenkuin vihdoinkin sain rauhoituttua. C'mon ei tää niin paha voi olla, Luxemburg on minimaalinen maa, sieltä on helppo karata jos haluaa. Vaikka kaikilla junilla meneekin yli tunti lähteä maasta ja vaikka Luxemburg City on yli tunnin junamatkan päässä ja vaikka sinne ei kuljekkaan suoria junayhteyksiä, kuten ei myöskään minnekkään muualle. Okei, saatan edelleenkin hieman panikoida. Mutta kyllä mie siitä selviän, sentään siellä ei ole alle 1,000 ihmistä ja sentään nyt miun ei tarttee etsiä asuntoa kun voin asua heidän asuntolassaan. Mie tuun selviämään Luxemburgissa ihan yhtä hyvin mitä olisin tullut selviämään Belgiassa. Ja sitä paitsi, mie en oo koskaan vielä käynyt Luxemburgissa.

In the end I ended up calling both of my parents and informing all of my friends about it, before I got to calm down. C'mon, it can't be that bad! Luxembourg is a tiny tiny country, it's easy to escape the country if I wish to. Even though it takes more than an hour to leave the country by train and even though Luxembourg City is over an hour train ride away and even though there are no direct train rides, just like to anywhere else either. Okay, I might be still panicking a little bit. But I'll survive from it, at least there are not less than 1,000 people and at least now I don't have to search for an apartment since I can just move to their students' residence. I will survive Luxembourg as well as I would have survived in Belgium. And besides, I've never been to Luxembourg before.