Pakkaaminen on yksi niistä epämukavista asioista vaihtoon lähtemisessä. Jo lähtiessäni neljäksi kuukaudeksi Koreaan minulla oli ongelmia. Arvatkaapa vaan ovatko nämä ongelmat yhtään vähentyneet nyt kun olen lähdössä kokonaiseksi vuodeksi pois. Koko elämän pakkaaminen yhteen matkalaukkuun ei ole todellakaan helppoa. Kaikkien tärkeiden tavaroiden saaminen mukaan tarkoitti sitä, että uusi, isompi matkalaukku oli hankittava. Joten minähän kävin ostamassa sellaisen. Kaupassa kiinnitin silmäni välittömästi ihanaan keltaiseen matkalaukkuun, ja sehän minulla sattuikin juuri lähtemään mukaan kaupasta lähtiessä.

Packing is one of those annoying things when going abroad. Even when leaving to Korea for four months I had trouble. Guess how much harder it's now that I'm leaving for a year. It isn't easy to pack your whole life to one suitcase. To get all of my most important things to come with me meant that I had to buy a new and bigger suitcase. So I went and bought one. At the store my eyes got locked to a lovely yellow suitcase, and that one ended up being the one I walked out of the store with. 

Pakkaaminen tarkoitti myös monista asioista luopumista, sillä sitä mitä en pakkaa, en myöskään oikeasti siinä tapauksessa tarvitse. Joten nyt miulla on kaksi ikea-kassia odottamassa olohuoneessa, että ne vietäisiin kierrättettäväksi tai hyväntekeväisyyteen. Hassua, että joka kerta kun lähden johonkin reissuun, hankkiudun todella paljosta tavarasta eroon. Koreaankin lähtiessä hankkiuduin jonkin verran tavaroista eroon, ja silti miulla nyt tuli vieläkin kaksi kassillista pelkästään vaatetta. Mutta reissussa kuitenkin tulee kerättyä lisää tavaraa mukaan, joten hyvä vaan tehdä jo valmiiksi vähän tilaa paluuta ajatellen.

Packing also meant that there were a lot of things that I had to give up, because what I don't pack, I don't actually need either. So now I have to Ikea bags waiting in my living room to be recycled or to be donated. Funny how everytime I leave, I get rid of so much stuff. Even when leaving for Korea I got rid of some stuff, but still I now have two bags just full of clothes. But abroad you happen to buy a lot of new stuff, so it's better to get some space available in advance. 

Mutta nyt siihen, mitä pakkasin mukaani. Pakkasin vaatetta vähän jokaiselle vuodenajalle. Talveksi mukaan talvitakki, talvikengät, villasukat sekä villapuseroita, kevääksi mukaan välikausitakkeja sekä kevätkengät. En kauheasti mitään isompaa listaa rupea laatimaan, sillä en jaksa enää noita valmiiksi pakattuja tavaroita ottaa noista vakuumipusseista enää pois. Mukaan pääsivät myös tottakai kaikki tärkeät paperini, pieni polaroid-kuvakokoelma sekä Koreasta ostamani ihonhoitotuotteet.

But now onto what I packed to go with me. I packed clothes for every season. For winter I have winter jacket, winter boots, wool socks and sweaters, for spring I have mid-season jackets and shoes. I won't be making any longer of a list, because I'm too lazy to start opening the vacuum bags. I also took with me all of my important papers, a small polaroid picture collection and skincare products bought from Korea. 

Vielä ei kaikki kuitenkaan ole pakattu, vaan pitää vielä laittaa mukaan elektroniikat, loput vaatteet sekä muutama kirja. Niitä lukuunottamatta kaikki on siis jo valmista. Lentokin on jo varattu ja lähden nyt 25. syyskuuta, ja koulu alkaa vasta 28.päivä. Elokuun puolessavälissä siirryn vanhempieni luokse maalle joksikin aikaa, joten pakkaaminen oli hyvä aloittaa jo ajoissa.

I haven't quite packed everything yet, I still have to pack my electronics, the rest of my clothes and few books. Besides those everything is ready. I have already even bought my flight and I'm now leaving 25th of September and my school will be starting 28th. In the middle of August I will be moving in with my parents for a while, so I had to start packing quite early.  

Reissuni ensimmäisen osan voi löytää täältä.
Berliinin jälkeen hyppäsin yksinäni lentokoneeseen, jonka suuntana oli Brysseli. Vielä tuolloin olin niin innostunut, että kerrankin pääsen tutustumaan kaupunkiin ennen kuin muutan sinne (ja kuinkas sitten kävikään). Lauantaista maanantaihin ei tapahtunut mitään niinkään kirjoittamisen arvoista, joten jätin ne nyt tällä kertaa välistä.

My trip's first part you can find from here. 
After Berlin I jumped to an airplane that was headed to Brussels. Back then I was still so excited, that I got to for once go see the city before I moved there (and here's what ended up happening). From saturday to monday nothing worth writing happened, so I decided not to write about those this time. 

TIISTAI Ensimmäinen kuvani Brysselistä oli aivan järjettömän huono. Hotellini sijaitsi Brysselin mittakaavalla huonolla alueella ja päädyin vieläpä harhailemaan ympäriinsä aivan liian pitkään, joka ei kauheasti huvittanut kun oli ollut hereillä lähemmän 20 tuntia ja kun oli viettänyt lentokentällä aivan liian kauan odottaen että hotelliin pääsisi viimeinkin kirjautumaan. Kun viimeinkin pääsin hotellilleni, sulkeuduin huoneeseeni ja annoin itseni kerrankin vain levätä.

TUESDAY My first impression about Brussels was not good. My hotel was in a bad-ish area in Brussels and I even ended up wandering around for too long, which did not really make me happy after being awake for almost 20 hours and after spending too much time at the airport, waiting to check-in to a hotel. When I finally got to the hotel, I locked myself to my room and let my rest for once.

 

KESKIVIIKKO Sain itseni ylös sängystä jopa normaalia aikaisemmin, vaikkakin olin edelleen väsynyt. Olinhan saanut ensimmäistä kertaa elämässäni herätä siihen, kun naapurihuoneesta kuului vähän liiankin paljon asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Kiirehdin nopeasti ulos hotellista, koska miun ei just sillä hetkellä oikein tehnyt mieli yrittää keskustella vain ranskaa puhuvien siivojien kanssa. Ja koska ranskan kielen taitoni rajoittuvat Bonjour, hon hon baguetteen niin oli myöskin ehkä parempi.

WEDNESDAY I got myself up from the bed earlier than ever before, even though I was still so tired. Because I had gotten the "pleasure" to wake up to the fact that I heard way too much from the neighbouring room. Things I would have not wanted to hear. I quickly left the hotel, because I did not really feel like talking to the cleaner, who only spoke French. And as my french is mostly limited to Bonjour, hon hon baguette I think it was perhaps better that way. 

Ensimmäisenä suuntasin kävellen kohti Manneken Pisiä, joka on siis pienenpieni pissaava poikapatsas. Onneksi olin etukäteen lukenut, että todella monet pettyvät kun he patsaan näkevät, sillä se on oikeastikkin pienenpienoinen. Aivan kuten nimikin kertoo. Manneken Pisin lähettyviltä löytyvät myös Tintin, hänen koiransa Milou sekä Kapteeni Haddock maalattuna seinälle. Olin aiemmin lukenut, että Brysselissä on myös Comic Street Strip, joka sillä hetkellä alkoi kyllä houkuttelemaan paljonkin. Kun Manneken Pis oli tsekattu, niin oli aika vihdoinkin syödä jotain. Belgialaiset vohvelit olivat tottakai vastaus tähän nälkään. Nam, vohveli jossa oli Nutellaa päällä oli niiin hyvää.

The first place I headed to was Manneken Pis, a tiny peeing boy statue. Thankfully I had read beforehand that a lot of people feel disappointed when they see the statue, since it really is tiny as heck. As the name says. Near Manneken Pis can also be found Tintin, his dog Snowy and Captain Haddock painted in a wall. I had before read that in Brussels there's also a Comic Street Strip and I must admit that at that moment it started to tempt me a lot. After I had checked Manneken Pis, it was finally time to eat something. Belgian waffles were the answerto my hunger this time. Yum, waffle that had Nutella on top was so good!


Syötyäni vohvelin ja käytettyäni hyväkseni vohvelipaikan wifiä, otin suunnakseni Grand Placen. Grand Place, tunnetaan myös Grote Marktina, on Brysselin keskusaukio ja ainakin minun vierailuhetkelläni se oli täynnä ihmisiä. Sieltä olisi voinut saada myös hevoskärrykyytejä ympäri kaupunkia, mutta itseäni ei oikein moinen huvittanut. Aukiolla oli myös jonkin verran esiintyjiä, josta syystä jäin aukion reunalle istuskelemaan ja kirjoittelemaan sekä töhertämään matkavihkoseeni.

After eating the waffle and using the waffle place's wifi, I headed towards Grand Place. Grand Place, also known as Grote Markt, is the central square of Brussels, and it was full of people the whole time I was there. If wanted, one could have taken a horse carriage rides around the city from there but I was not really in a mood for that. There were a few performers at the square, which is the reason I stayed to sit down at the side of  the square to write and doodle to my travel notebook.


Grand Placen jälkeen vain kiertelin ympäriämpäri, kunnes päätinkin yhtäkkiä kävellä Parlamentariumiin. Tietenkään kaikki ei mennyt täysin suunnitellusti, vaan jostain syystä omasta typeryydestäni yritin kävellä sisään Parlamentin ovista. Onneksi siellä kuitenkin on vartijat, jotka eivät minua tietenkään sisälle päästäneet. Kun vihdoinkin pääsin sisälle Parlamentariumiin, järkytyin kun sainkin selityksen opastuslaitteen käyttöön suomeksi. Hetki kesti ennen kuin osasin vastata takaisin järkytykseltäni. Parlamentarium olikin luultuani kiinnostavampi, joten sain tuhlattua siellä ihan mukavastikin aikaa. Parlamentariumin jälkeen kuitenkin aloin olemaan jo aika väsynyt, joten päätin kävellä Lidlin kautta takaisin hotellilleni. Huolimatta siitä, että hotellille olikin melkein viisi kilometriä. Tulipahan ainakin kuntoiltua.

After Grand Place I just wandered around, when all of a sudden I just decided to walk to Parlamentarium. Of course not everything went as planned, and for some stupid reason I tried to accidentally walk through the doors of European parliament. Thankfully they had guards, who of course didn't let me in. When I finally got inside, I was shocked when I got instructions for the guidemachine in finnish. It took me a while before I could answer back from my shock. Parlamentarium was more interesting than I could have imagined, so I spent a lot of time there. After Parlamentarium I started to however feel quite tired, so I decided to walk back to my hotel after getting food from Lidl. Not caring that it was close to 5 kilometres to my hotel. At least I got some exercise.

TORSTAI Torstaini vietin pääasiassa pakkaillessa valmiiksi sekä tutkiessani ympäristöäni ja yrittäessäni etsiä magneettia ja postikorttia kasvavaan magneetti- ja postikorttikokoelmaani.

THURSDAY My Thursday I spent mostly just packing everything ready and exploring my surroundings trying to look for a magnet and a postcard to my growing magnet and postcard collection.


PERJANTAI Oli aikani suunnata seuraavaan kohteeseeni iltapäivällä, joten kirjauduin ulos hotellistani aamusta ja vein matkalaukkuni säilöön juna-asemalle. Hetken aikaa juna-asemalla oltuani olin niin tylsistynyt kuin olla vain voi, joten päätinkin tehdä pienen ekstempore-reissun Atomiumille. Atomium oli paljon isompi, kuin mitä alunperin olin odottanut. Sää oli ihana ja minä olin nälkäinen, josta syystä suuntasin nopeasti läheiselle ranskis-kojulle. Nam, ensimmäiset belgialaiset ranskalaiset (tai siis belgianperunat) olivat niin hyviä. Jos käytte Brysselissä tai Belgiassa ylipäänsä, metsästäkää syötäväksenne belgianperunoita sekä belgialaisia vohveleita. Ette tule katumaan.

FRIDAY It was time to head to my next destination in the afternoon, so I checked out of my hotel in the morning and took my luggage to safekeeping to the train station. After sitting for a while at the train station I was so bored, that I decided to make a spontaneous trip to the Atomium. Atomium was a lot bigger than I expected. The weather was lovely and I was hungry so I headed to the nearest stall that sold fries. Yum, my first belgian fries were so good. If you go to Brussels or Belgium in general, hunt down some belgian fries and belgian waffles to eat. You won't regret it. 

Atomiumia tarpeeksi kuvattuani ja puistoa ympäri seikkailtuani päätin suunnata takaisin juna-asemalle. Mutta aikaa junan lähtöön oli vielä lähemmän kolme tuntia ja odottaminen Bruxelles Midillä ei kauheasti houkuttanut. Joten ennen kuin päädyin takaisin juna-asemalle, juoksin ulos metrosta ja aloin suunnistamaan Cimetière d'Ixellesille eli Ixellesin hautausmaalle, sillä olin kuullut sen olevan kaunis. Ja kuulopuheet olivat olleet oikeassa, hautausmaa oli kaunis ja ihanan rauhallinen sekä tämän lisäksi minua suosi vielä täydellinen sääkin. Todellakin suosittelen vierailemaan Ixellesin hautausmaalla, mikäli vain yhtään kiinnostaa. Ikävä kyllä en itse tajunnut ottaa yhtään kuvaa hautausmaalta. Hautausmaalta suuntasin tutkimaan kaupungiosaa ja vaikka olin kerennyt siellä olla vain hetken, olin jo päättänyt että tähän kaupunginosaan tahtoisin muuttaa (noh, ei nyt sitten tällä kertaa mutta ehkä sitten joskus).

After photographing Atomium and wandering around the park for long enough, I headed back to the train station. But there was still three hours until my train would leave and the thought of waiting at the Bruxelles Midi did not really tempt me that much. So before I ended up to the train station, I ran out of the metro and started to find my way to Cimetière d'Ixelles, Ixelles cemetery, because I had heard that it was beautiful. And the rumours were right, the cemetery was beautiful and wonderfully peaceful and on top of that all, the weather was perfect. Unfortunately I didn't realize to take any pictures from the cemetery. I definitely recommend visiting the cemetery, if you are just even slightly interested. From the cemetery I headed to explore more of the Ixelles and even though I had only seen a little bit of it, I had already decided that it was the part of the city I wanted to move to (well, not this time then but maybe someday). 

Ixellesiä tarpeeksi tutkittuani huomasin kellon olevan jo todella paljon, ja lähdin suuntaamaan takaisin St.Gillesin ja juna-aseman suuntaan. Hetken juna-asemalla odoteltuani noudin vihdoinkin matkalaukkuni ja suuntasin Kölnin suuntaan menevään junaan. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

When I had explored Ixelles enough I realized that clock was already quite a lot, so I decided to head back towards St.Gilles and the train station. After waiting at the train station for a little while, I went to get my luggage and jumped to a train heading towards Cologne. But about that I'll tell more in the next post.

Tuntuu, että viimeiset kolme postausta oon alottanu tällä samalla anteeksipyynnöllä kun en oo kirjottanut taaskaan pitkään aikaan. Niin se alkaa tälläkin kertaa, anteeksi siis tästä epäaktiivisuudesta. Teen parhaani parantaakseni postaustahtiani. Ylihuomiseksi olen jo ajastanut miun minireissun toisen postauksen, joka olisi kylläkin pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten.
Mutta nyt itse asiaan.

I feel like the last three posts I have just started with this same old apology about how I'm sorry that I haven't written in a while (again). And that's how it is this time as well, I'm sorry about this inactivity. I'll do my best to write more often again. For the day after tomorrow I have already scheduled a post about my minitrip, that I should have written ages ago. 
But now to the issue in hand.

Kaikki on ihan sekasin. Eräänä aamuna sähköpostiini ilmestyi viesti kv-vastaavaltani, jossa luki jotakuinkin näin: "Hei Anni! Saimme tiedon koulultasi ulkomailla, että he joutuvat siirtämään kaikki opiskelijat Brysselin kampukselta Luxemburgissa olevassa kylässä olevalle kampukselle. Joten myös sinä sinne siirryt." Niin että mitä?
Googletin sen kampuksen sijainnin ja sain selville, että sen sijaan että menisin miljoonakaupunkiin, minut siirrettiinkin 5,000 ihmisen pikkukylään? Sillä hetkellä päässä ei oikeesti ollut mitään muuta kun voi vittu, joudun oikeesti jonnekkin keskelle ei mitään.

Everything is a mess. This one morning I got a message to my email from my international coordinator that said kind of something like this: "Hey Anni! We got an information from your school abroad, that they have to move all the students from the campus in Brussels to the campus in Luxembourgish town. So you're also being transferred there." Wait what?
I googled the location of the campus and found out, that instead of going to metropolis, I was transferred to a town with 5,000 people? At that moment nothing else was in my mind than, Oh fuck I have to to a town in a middle of nowhere. 

Päädyin lopulta soittamaan molemmille vanhemmilleni ja viesteillä ilmoittamaan asiasta ystävilleni, ennenkuin vihdoinkin sain rauhoituttua. C'mon ei tää niin paha voi olla, Luxemburg on minimaalinen maa, sieltä on helppo karata jos haluaa. Vaikka kaikilla junilla meneekin yli tunti lähteä maasta ja vaikka Luxemburg City on yli tunnin junamatkan päässä ja vaikka sinne ei kuljekkaan suoria junayhteyksiä, kuten ei myöskään minnekkään muualle. Okei, saatan edelleenkin hieman panikoida. Mutta kyllä mie siitä selviän, sentään siellä ei ole alle 1,000 ihmistä ja sentään nyt miun ei tarttee etsiä asuntoa kun voin asua heidän asuntolassaan. Mie tuun selviämään Luxemburgissa ihan yhtä hyvin mitä olisin tullut selviämään Belgiassa. Ja sitä paitsi, mie en oo koskaan vielä käynyt Luxemburgissa.

In the end I ended up calling both of my parents and informing all of my friends about it, before I got to calm down. C'mon, it can't be that bad! Luxembourg is a tiny tiny country, it's easy to escape the country if I wish to. Even though it takes more than an hour to leave the country by train and even though Luxembourg City is over an hour train ride away and even though there are no direct train rides, just like to anywhere else either. Okay, I might be still panicking a little bit. But I'll survive from it, at least there are not less than 1,000 people and at least now I don't have to search for an apartment since I can just move to their students' residence. I will survive Luxembourg as well as I would have survived in Belgium. And besides, I've never been to Luxembourg before.

Tulin viime maanantaina takaisin kaksi viikkoiselta reissultani ympäriämpäri ja tajusin vasta nyt, että voisin jopa kirjoittaa aiheesta tänne blogin puolelle. Täällä on ollut todellakin hiljaiseloa kun kirjoitettavaa ei ole löytynyt ja elämä on muutenkin kesän ajan ollut aikalailla tylsää ja arkista. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan taas tänne ruveta päivittelemään, koska oikeasti tykkään blogin kirjoittamisesta.

Last Monday I came back from my two week trip around everywhere and I only just now realized that I could actually write about that to here. It's been quite quiet here in the blog because there has not been that much to write about and life has been quite boring and mundane during this summer. I will try my best to start writing here again tho, because I really like writing a blog.




TORSTAI Matkani ensimmäinen pysäkki oli ihanan kesäinen Berliini, jonne saavuin väsyneempänä kuin koskaan. Lähdin Kuopiosta puolilta öin bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sainkin odotella lentokentällä peräti 5 tuntia ennen kuin edes pääsin lentokoneeseen, koska olin saapunut sen verran aikaisin. Unta en tietenkään saanut saati bussissa tai koneessa ja siinä vaiheessa kun pääsin Riikaan vaihtamaan lentoani olin niin väsynyt, että latviakin kuulosti jostain syystä suomelta. Onneksi perillä Tegelin lentokentällä kuitenkin sain nähdä ihanan ystäväni H:n, joka lensi Hollannista seurakseni Berliiniin. En usko että olisin selvinnyt yksinäni hotellille asti, koska olin niin väsynyt.

THURSDAY The first stop on my tip was a beautifully summery Berlin, where I arrived more tired than ever before. I left Kuopio around mdnight towards Helsinki-Vantaa airport by bus and I got to wait at the airport for 5 hours to get to my plane, because I had arrived way too early. I of course did not get any sleep on the bus nor in the plane and by the time I reached Riga for my transfer flight, I was so tired that Latvian started to sound like Finnish. And those languages are nothing alike! Thankfully at the Tegel airport I met with my lovely friend H, who flew from the Netherlands to keep me company in Berlin. I don't believe I would have survived all the way to the hotel by myself since I was so tired by then.  


PERJANTAI Seuraavana päivänä tavattiin sitten ystävämme T, joka on Berliinissä suorittamassa työharjoitteluaan, sekä muutama muu meidän koulusta siellä työharjoitteluuan suorittava. Suuntamme oli Zoo Berlin, jossa pääsin vihdoinkin tänä kesänä näkemään heidän uudet panda-asukkaansa. Viime kesänä en kerennyt, sillä jonot sinne olivat aivan kamalat siellä käydessäni. Pyörähdettiin myös akvaarion puolella ja löysin Nemon! Syötiin vielä hyvä, mutta kallis lounas eläintarhan sisällä ennenkuin minä suuntasin tapaamaan Berliinissä asuvaa ystävääni A:ta, johon tutustuin kun olimme molemmat vaihdossa Koreassa, ja muut suuntasivat yksille Biergartteniin.

FRIDAY The next day we met our friend T, who is doing her internship in Berlin, and a few other people from our university who are also doing their internships there. Our destination was Zoo Berlin, where I finally got to see their new pandas. Last summer I had no time to see them because the lines were like crazy when I visited. We also stopped by the aquarium and I found Nemo! After that we just ate a good, but expensive lunch inside the zoo before I headed out to meet my friend A who lives in Berlin and who I got to know when we both were exchange students in Korea, while the others went for a beer to a Biergartten.



Päädyttiin sitten lopulta A:n kanssa kiertelemään korealaisia ruokakauppoja, sillä minä halusin ostaa korealaisia riisikakkuja ja hän sojua. Suunnitelmana tämän jälkeen oli, että suuntaisimme metrolla tämän jälkeen erääseen korealaiseen ravintolaan syömään Sul Bingsua, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. A nimittäin bongasi korealaisesta ruokakaupasta poistuttuamme sovelluksella vuokrattavia polkupyöriä! Siitä saatiin sitten idea vain pyöräillä seuraavaan kohteeseemme. Totta puhuen olin ihan kauhuissani kun piti pyöräillä niin lähellä autotietä ja ratikkaa, mutta selvittiin hengissä perille. Onneksi. Ja pyörävuokrakin osottautui loppujen lopuksi ilmaiseksi, koska olimme ajaneet vain niin vähän aikaa.

We ended up looking through some Korean supermarket, because I wanted to buy korean ricecakes and A wanted to get some soju. The plan after that was to head to a Korean restaurant to eat Sul Bingsu by subway, but the plans changed a little. Because A saw some bikes you can rent by an app outside the Korean supermarket! So from there we got an idea to just bike to our next destination. Truthfully speaking I was petrified because I had to bike so close to the driveway and the tram, but in the end we did survive to our destination. Thankfully. And the renting of the bikes ended up being free in the end, because we had only rode the bikes for such a short time.

Tuntuu hassulta myöntää tää, mutta miulla on edelleen ikävä takaisin Koreaan. Koko reissusta on jo menny jo melkeen puol vuotta mutt en siltikään oo yli tästä ikävästä. Joskus nään jotain miun ottamia kuvia tai viestittelen miun Koreasta saatujen ystävien kanssa ja se vaan iskee. Kauhea ikävä maahan jossa vietin vaan neljä kuukautta. Ymmärtäsin tän ikävän ihan täysin, jos oisin viettäny siellä vuoden tai jotain mutta neljä kuukautta on niin lyhyt aika.

Feels funny to admit this but I still miss back to Korea. It's been almost half a year since the whole trip but I'm still not over this yearning. Sometimes I see pictures I took or talk to my friends who I got from Korea and it just hits me. A horrible yearning to a country where I spent only 4 months. Iwould completely understand this missing if I had spent there a year or something but four months is such a short time. 


Joskus miun ikävä menee niinkin pitkälle että alan suunnittelemaan paluuta takasin Koreaan. Tällä hetkellä minnuu houkuttelis niin kovasti mennä sinne opiskelemaan maisterivaihe (tai siis näin suomalaisittain ylempi AMK), mutta se maksaa toisin kuin mitä Suomessa. Tietysti en katus maksaa siitä, koska se ois aivan mahtava kokemus ja pääsisin opiskelemaan tätä miun alaa vielä entistä enemmän.

Sometimes I miss Korea so much that I start planning my return to Korea. Right now I'm really tempted to go there to study for my Master's, but it costs money and in Finland I would get it completely free. Of course I wouldn't regret paying for that since it would be such an amazing experience and I would get to study my area of studies even more.
  

Mutta saa nähdä mitä tapahtuu, oon nyt kyllä kattonu että oisko siellä yliopistoissa ees tarjota matkailualaa ja on siellä peräti kolmessa Soulin yliopistossa sitä tarjota. Mutta vaan yks tai kaks niistä on enkkupolkuja.

But we shall see what happens, I've been looking if the universities there even offer Tourism Management and as many as three universities in Seoul offer it. But only one or two of them are offered in English.

Tutkiskelin pitkästä aikaa tietokoneeni kansioita ja satuin törmäämään erääseen listaan, jonka tein kun mietin lähtisinkö Belgiaan vai en. Ja siitä inspiroituneena päätin jakaa sen tänne teille. Kirjoitin koko listan piirrustuspöydälläni, koska listan käsin kirjoittaminen tuntui mielestäni näköjään silloin paremmalta. Ikävä kyllä lista oli liian iso kuvakooltaan laittaakseni sen kokonaisena, joten jouduin halkaisemaan sen kahtia.

I was looking aroung my computer's files and happened to run into a list that I made when I was thinking whether or not I should go to Belgium. And inspired by it I decided to share it with you in here. I wrote the whole list with my drawing tablet, because I felt like writing by hand at that moment for some reason. Unfortunately the list was a bit too big to be put as a whole so I had to split it in two.



En noista plussista sen enempää selittele, sillä ne ovat mielestäni kyllä tarpeeksi selkeät. Ainakin itselleni. Mutta miinuksista selitän sen verran, että jokaiseen miinukseen löysin kyllä myös jonkinlaisen asian joka vähän niinkuin kumosi sen. Ensimmäisenä ja toisena oleviin miinuksiin, että missaisin paljon ollessani poissa ollessani ja että ystäväni valmistuisivat ja muuttaisivat pois kun olisin poissa. Mutta Suomi ei oikeasti ole niin kaukana Belgiasta ja voin aina vierailla ystävieni luona ja he minun luonaan. Vaikka ystäväni valmistuisivatkin ja muuttaisivat pois Kuopiosta, pystyisin siltikin kyllä heitä näkemään.

I won't explain anything more about the pros, because I think they are already quite understandable. At least for me. But about cons I'll explain a little bit. For every con I found a thing that revoked it. For the first and second cons I realized that Finland is not actually that far away from Belgium and I can always visit my friends and they can visit me. Even though my friends will graduate and move out of Kuopio, I'll still be able to see them. 

Yksinäisyydestä sen verran, että oli minulla Koreassakin todella usein yksinäistä. Mutta siihen ei auttanut mikään muu kuin vain lähteä jonnekkin ja sosiaalisoitua ihmisten kanssa paremmin. Tai vaikka kutsua puolituttu tyyppi mukaan lähtemään jonnekin. Laitoin koti-ikävän sulkuihin siitä syystä, että aiemmin koti-ikävä ei ole vaivannut minua niin paljoa, että kokisin sen huonona asiana. Mutta vuosi voi olla täysin eri asia, joten saa nähdä.
Olen jo ennestään hieman jäljessä opinnoistani Korean vaihdon takia, josta syystä tulenkin valmistumaan vasta syksyllä 2019. Aiemmin olisin voinut valmistua jo keväällä, mutta uskon että Belgia tulee kyllä olemaan niin sen arvoinen. 

A little bit about loneliness is that in South Korea I felt lonely quite often. But nothing else helped than to go somewhere and socialize with people a bit better. Or ask a semi-familiar person with you to somewhere. I put homesicknessto parenthesis because homesickness hasn't bothered me that much before that I would feel it has a bad thing. But a year is a completely different thing so we shall see. 
I'm already a bit behind on my studies because of my exchange in Korea, which is the reason I'll be graduating on fall 2019. Before I could've already graduated in spring, but I believe Belgium will definitely be worth it. 

Olen asunut nyt Kuopiossa periaatteessa puolitoista vuotta, mutta seitsemän kuukautta siitä ajasta olen ollut poissa Kuopiosta. Kirjoitin tämän kaltaisen postauksen aiemminkin (joka löytyy täältä), mutta nyt noin puolitoista vuotta jälkeenpäin ajatukseni Kuopiosta ovat muuttuneet.
Kun kirjoitin tuota aiempaa postausta, niin mainitsin usein että en tunne Kuopiota vielä täysin omakseni. Nyt asia on kuitenkin muuttunut. Kuopio tuntuu nykyään paljon enemmän omalta kuin koskaan aiemmin. Kuopio on enemmän koti kuin mikään muu paikka ikinä ennen on ollut.

I have now techinically lived in Kuopio for one and half year, but seven months out of that time I have not been in Kuopio. I wrote something similar to this before as well (sorry, the post is only available in finnish but you can check it out here), but now one and half year later my thoughts about Kuopio have changed. When I wrote the previous post I mentioned that I didn't feel like Kuopio was completely mine yet. Now that has changed. Kuopio feels a lot more like my own than before. Kuopio is more like a home than any place has been before. 


Mutta samaan aikaan inhoan ajatusta, että Kuopio on nyt kotini. Rakastan Kuopiota ja sen pieniä virheitä, mutta samanaikaisesti ajatus Kuopiosta kotinani ahdistaa. Suomen mittakaavalla Kuopio on ehkä isohko, mutta maailman mittakaavalla Kuopio on pieni kuin mikä.
Kirjoitin aiemmin, kuinka Kuopiossa kadulla kävellessä vastaan tulee vain tuntemattomia kasvoja ja kuinka nautin siitä. Nykyään asia on aivan toisinpäin. Suurin osa ihmisistä, jotka minua vastaan kadulla kävelevät, ovat minulle edes jollakin tavalla tuttuja.

But at the same time I hate the thought, that Kuopio is now my home. I love Kuopio and it's tiny flaws, but at the same time the thought of Kuopio as my gives me anxiety. In Finland's scale Kuopio is big-ish city, but in the world's scale it's tiny as heck. 
I wrote before how when I walk in the streets I only see unknown faces and I enjoy it. Now it's quite the opposite. Most of the people who I see in the streets, are somehow familiar to me.  


Osa vastaantulijoista ovat jopa kotipaikkakunnaltani tuttuja. Ja totta puhuen se ahdistaa hieman. Mutta arvattavissahan se oli, että näin tulisi ennen pitkää käymään. Tottakai opiskellessa tutustuu lisää ihmisiin, varsinkin jos hiemankaan käy opiskelijapippaloissa sun muissa.
Kun kirjoitin "Minun Kuopioni"- postauksen asuin edelleen Kuopaksen kämäisessä solussa kolmen tuntemattoman tyypin kanssa Männistössä. Ja nyt asun yhdessä yhden parhaimmista ystävistäni kanssa keskustassa. Asiat ovat muuttuneet ainakin asumisen suhteen paljonkin tuolloisesta kirjoituksestani.
Mutta älkää siis nyt käsittäkö väärin, rakastan Kuopiota ja pidän sitä kotikaupunkinani, mutta samanaikaisesti tuntuu kuin olisin ollut samassa paikassa jo liian pitkään.

Some of the people on the streets I know from my hometown. And honestly it makes me feel anxious a little bit. But itis no surprise that this would happen. When you study, you meet new people, especially if you go to student parties even a little. 
When I wrote my "Minun Kuopioni (My Kuopio)"-post I still lived in Kuopas' (student accomodation association) dorm apartment with three complete strangers in Männistö. Now I live with one of my best friends in the city centre. Things have changed a lot, at least in terms of housing, since that post. 
But don't get me wrong now, I love Kuopio and I think of it as my homecity, but at the same time it's starting to feel like I've been in the same place for far too long.