Tulin viime maanantaina takaisin kaksi viikkoiselta reissultani ympäriämpäri ja tajusin vasta nyt, että voisin jopa kirjoittaa aiheesta tänne blogin puolelle. Täällä on ollut todellakin hiljaiseloa kun kirjoitettavaa ei ole löytynyt ja elämä on muutenkin kesän ajan ollut aikalailla tylsää ja arkista. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan taas tänne ruveta päivittelemään, koska oikeasti tykkään blogin kirjoittamisesta.

Last Monday I came back from my two week trip around everywhere and I only just now realized that I could actually write about that to here. It's been quite quiet here in the blog because there has not been that much to write about and life has been quite boring and mundane during this summer. I will try my best to start writing here again tho, because I really like writing a blog.




TORSTAI Matkani ensimmäinen pysäkki oli ihanan kesäinen Berliini, jonne saavuin väsyneempänä kuin koskaan. Lähdin Kuopiosta puolilta öin bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sainkin odotella lentokentällä peräti 5 tuntia ennen kuin edes pääsin lentokoneeseen, koska olin saapunut sen verran aikaisin. Unta en tietenkään saanut saati bussissa tai koneessa ja siinä vaiheessa kun pääsin Riikaan vaihtamaan lentoani olin niin väsynyt, että latviakin kuulosti jostain syystä suomelta. Onneksi perillä Tegelin lentokentällä kuitenkin sain nähdä ihanan ystäväni H:n, joka lensi Hollannista seurakseni Berliiniin. En usko että olisin selvinnyt yksinäni hotellille asti, koska olin niin väsynyt.

THURSDAY The first stop on my tip was a beautifully summery Berlin, where I arrived more tired than ever before. I left Kuopio around mdnight towards Helsinki-Vantaa airport by bus and I got to wait at the airport for 5 hours to get to my plane, because I had arrived way too early. I of course did not get any sleep on the bus nor in the plane and by the time I reached Riga for my transfer flight, I was so tired that Latvian started to sound like Finnish. And those languages are nothing alike! Thankfully at the Tegel airport I met with my lovely friend H, who flew from the Netherlands to keep me company in Berlin. I don't believe I would have survived all the way to the hotel by myself since I was so tired by then.  


PERJANTAI Seuraavana päivänä tavattiin sitten ystävämme T, joka on Berliinissä suorittamassa työharjoitteluaan, sekä muutama muu meidän koulusta siellä työharjoitteluuan suorittava. Suuntamme oli Zoo Berlin, jossa pääsin vihdoinkin tänä kesänä näkemään heidän uudet panda-asukkaansa. Viime kesänä en kerennyt, sillä jonot sinne olivat aivan kamalat siellä käydessäni. Pyörähdettiin myös akvaarion puolella ja löysin Nemon! Syötiin vielä hyvä, mutta kallis lounas eläintarhan sisällä ennenkuin minä suuntasin tapaamaan Berliinissä asuvaa ystävääni A:ta, johon tutustuin kun olimme molemmat vaihdossa Koreassa, ja muut suuntasivat yksille Biergartteniin.

FRIDAY The next day we met our friend T, who is doing her internship in Berlin, and a few other people from our university who are also doing their internships there. Our destination was Zoo Berlin, where I finally got to see their new pandas. Last summer I had no time to see them because the lines were like crazy when I visited. We also stopped by the aquarium and I found Nemo! After that we just ate a good, but expensive lunch inside the zoo before I headed out to meet my friend A who lives in Berlin and who I got to know when we both were exchange students in Korea, while the others went for a beer to a Biergartten.



Päädyttiin sitten lopulta A:n kanssa kiertelemään korealaisia ruokakauppoja, sillä minä halusin ostaa korealaisia riisikakkuja ja hän sojua. Suunnitelmana tämän jälkeen oli, että suuntaisimme metrolla tämän jälkeen erääseen korealaiseen ravintolaan syömään Sul Bingsua, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. A nimittäin bongasi korealaisesta ruokakaupasta poistuttuamme sovelluksella vuokrattavia polkupyöriä! Siitä saatiin sitten idea vain pyöräillä seuraavaan kohteeseemme. Totta puhuen olin ihan kauhuissani kun piti pyöräillä niin lähellä autotietä ja ratikkaa, mutta selvittiin hengissä perille. Onneksi. Ja pyörävuokrakin osottautui loppujen lopuksi ilmaiseksi, koska olimme ajaneet vain niin vähän aikaa.

We ended up looking through some Korean supermarket, because I wanted to buy korean ricecakes and A wanted to get some soju. The plan after that was to head to a Korean restaurant to eat Sul Bingsu by subway, but the plans changed a little. Because A saw some bikes you can rent by an app outside the Korean supermarket! So from there we got an idea to just bike to our next destination. Truthfully speaking I was petrified because I had to bike so close to the driveway and the tram, but in the end we did survive to our destination. Thankfully. And the renting of the bikes ended up being free in the end, because we had only rode the bikes for such a short time.

Tuntuu hassulta myöntää tää, mutta miulla on edelleen ikävä takaisin Koreaan. Koko reissusta on jo menny jo melkeen puol vuotta mutt en siltikään oo yli tästä ikävästä. Joskus nään jotain miun ottamia kuvia tai viestittelen miun Koreasta saatujen ystävien kanssa ja se vaan iskee. Kauhea ikävä maahan jossa vietin vaan neljä kuukautta. Ymmärtäsin tän ikävän ihan täysin, jos oisin viettäny siellä vuoden tai jotain mutta neljä kuukautta on niin lyhyt aika.

Feels funny to admit this but I still miss back to Korea. It's been almost half a year since the whole trip but I'm still not over this yearning. Sometimes I see pictures I took or talk to my friends who I got from Korea and it just hits me. A horrible yearning to a country where I spent only 4 months. Iwould completely understand this missing if I had spent there a year or something but four months is such a short time. 


Joskus miun ikävä menee niinkin pitkälle että alan suunnittelemaan paluuta takasin Koreaan. Tällä hetkellä minnuu houkuttelis niin kovasti mennä sinne opiskelemaan maisterivaihe (tai siis näin suomalaisittain ylempi AMK), mutta se maksaa toisin kuin mitä Suomessa. Tietysti en katus maksaa siitä, koska se ois aivan mahtava kokemus ja pääsisin opiskelemaan tätä miun alaa vielä entistä enemmän.

Sometimes I miss Korea so much that I start planning my return to Korea. Right now I'm really tempted to go there to study for my Master's, but it costs money and in Finland I would get it completely free. Of course I wouldn't regret paying for that since it would be such an amazing experience and I would get to study my area of studies even more.
  

Mutta saa nähdä mitä tapahtuu, oon nyt kyllä kattonu että oisko siellä yliopistoissa ees tarjota matkailualaa ja on siellä peräti kolmessa Soulin yliopistossa sitä tarjota. Mutta vaan yks tai kaks niistä on enkkupolkuja.

But we shall see what happens, I've been looking if the universities there even offer Tourism Management and as many as three universities in Seoul offer it. But only one or two of them are offered in English.

Tutkiskelin pitkästä aikaa tietokoneeni kansioita ja satuin törmäämään erääseen listaan, jonka tein kun mietin lähtisinkö Belgiaan vai en. Ja siitä inspiroituneena päätin jakaa sen tänne teille. Kirjoitin koko listan piirrustuspöydälläni, koska listan käsin kirjoittaminen tuntui mielestäni näköjään silloin paremmalta. Ikävä kyllä lista oli liian iso kuvakooltaan laittaakseni sen kokonaisena, joten jouduin halkaisemaan sen kahtia.

I was looking aroung my computer's files and happened to run into a list that I made when I was thinking whether or not I should go to Belgium. And inspired by it I decided to share it with you in here. I wrote the whole list with my drawing tablet, because I felt like writing by hand at that moment for some reason. Unfortunately the list was a bit too big to be put as a whole so I had to split it in two.



En noista plussista sen enempää selittele, sillä ne ovat mielestäni kyllä tarpeeksi selkeät. Ainakin itselleni. Mutta miinuksista selitän sen verran, että jokaiseen miinukseen löysin kyllä myös jonkinlaisen asian joka vähän niinkuin kumosi sen. Ensimmäisenä ja toisena oleviin miinuksiin, että missaisin paljon ollessani poissa ollessani ja että ystäväni valmistuisivat ja muuttaisivat pois kun olisin poissa. Mutta Suomi ei oikeasti ole niin kaukana Belgiasta ja voin aina vierailla ystävieni luona ja he minun luonaan. Vaikka ystäväni valmistuisivatkin ja muuttaisivat pois Kuopiosta, pystyisin siltikin kyllä heitä näkemään.

I won't explain anything more about the pros, because I think they are already quite understandable. At least for me. But about cons I'll explain a little bit. For every con I found a thing that revoked it. For the first and second cons I realized that Finland is not actually that far away from Belgium and I can always visit my friends and they can visit me. Even though my friends will graduate and move out of Kuopio, I'll still be able to see them. 

Yksinäisyydestä sen verran, että oli minulla Koreassakin todella usein yksinäistä. Mutta siihen ei auttanut mikään muu kuin vain lähteä jonnekkin ja sosiaalisoitua ihmisten kanssa paremmin. Tai vaikka kutsua puolituttu tyyppi mukaan lähtemään jonnekin. Laitoin koti-ikävän sulkuihin siitä syystä, että aiemmin koti-ikävä ei ole vaivannut minua niin paljoa, että kokisin sen huonona asiana. Mutta vuosi voi olla täysin eri asia, joten saa nähdä.
Olen jo ennestään hieman jäljessä opinnoistani Korean vaihdon takia, josta syystä tulenkin valmistumaan vasta syksyllä 2019. Aiemmin olisin voinut valmistua jo keväällä, mutta uskon että Belgia tulee kyllä olemaan niin sen arvoinen. 

A little bit about loneliness is that in South Korea I felt lonely quite often. But nothing else helped than to go somewhere and socialize with people a bit better. Or ask a semi-familiar person with you to somewhere. I put homesicknessto parenthesis because homesickness hasn't bothered me that much before that I would feel it has a bad thing. But a year is a completely different thing so we shall see. 
I'm already a bit behind on my studies because of my exchange in Korea, which is the reason I'll be graduating on fall 2019. Before I could've already graduated in spring, but I believe Belgium will definitely be worth it. 

Olen asunut nyt Kuopiossa periaatteessa puolitoista vuotta, mutta seitsemän kuukautta siitä ajasta olen ollut poissa Kuopiosta. Kirjoitin tämän kaltaisen postauksen aiemminkin (joka löytyy täältä), mutta nyt noin puolitoista vuotta jälkeenpäin ajatukseni Kuopiosta ovat muuttuneet.
Kun kirjoitin tuota aiempaa postausta, niin mainitsin usein että en tunne Kuopiota vielä täysin omakseni. Nyt asia on kuitenkin muuttunut. Kuopio tuntuu nykyään paljon enemmän omalta kuin koskaan aiemmin. Kuopio on enemmän koti kuin mikään muu paikka ikinä ennen on ollut.

I have now techinically lived in Kuopio for one and half year, but seven months out of that time I have not been in Kuopio. I wrote something similar to this before as well (sorry, the post is only available in finnish but you can check it out here), but now one and half year later my thoughts about Kuopio have changed. When I wrote the previous post I mentioned that I didn't feel like Kuopio was completely mine yet. Now that has changed. Kuopio feels a lot more like my own than before. Kuopio is more like a home than any place has been before. 


Mutta samaan aikaan inhoan ajatusta, että Kuopio on nyt kotini. Rakastan Kuopiota ja sen pieniä virheitä, mutta samanaikaisesti ajatus Kuopiosta kotinani ahdistaa. Suomen mittakaavalla Kuopio on ehkä isohko, mutta maailman mittakaavalla Kuopio on pieni kuin mikä.
Kirjoitin aiemmin, kuinka Kuopiossa kadulla kävellessä vastaan tulee vain tuntemattomia kasvoja ja kuinka nautin siitä. Nykyään asia on aivan toisinpäin. Suurin osa ihmisistä, jotka minua vastaan kadulla kävelevät, ovat minulle edes jollakin tavalla tuttuja.

But at the same time I hate the thought, that Kuopio is now my home. I love Kuopio and it's tiny flaws, but at the same time the thought of Kuopio as my gives me anxiety. In Finland's scale Kuopio is big-ish city, but in the world's scale it's tiny as heck. 
I wrote before how when I walk in the streets I only see unknown faces and I enjoy it. Now it's quite the opposite. Most of the people who I see in the streets, are somehow familiar to me.  


Osa vastaantulijoista ovat jopa kotipaikkakunnaltani tuttuja. Ja totta puhuen se ahdistaa hieman. Mutta arvattavissahan se oli, että näin tulisi ennen pitkää käymään. Tottakai opiskellessa tutustuu lisää ihmisiin, varsinkin jos hiemankaan käy opiskelijapippaloissa sun muissa.
Kun kirjoitin "Minun Kuopioni"- postauksen asuin edelleen Kuopaksen kämäisessä solussa kolmen tuntemattoman tyypin kanssa Männistössä. Ja nyt asun yhdessä yhden parhaimmista ystävistäni kanssa keskustassa. Asiat ovat muuttuneet ainakin asumisen suhteen paljonkin tuolloisesta kirjoituksestani.
Mutta älkää siis nyt käsittäkö väärin, rakastan Kuopiota ja pidän sitä kotikaupunkinani, mutta samanaikaisesti tuntuu kuin olisin ollut samassa paikassa jo liian pitkään.

Some of the people on the streets I know from my hometown. And honestly it makes me feel anxious a little bit. But itis no surprise that this would happen. When you study, you meet new people, especially if you go to student parties even a little. 
When I wrote my "Minun Kuopioni (My Kuopio)"-post I still lived in Kuopas' (student accomodation association) dorm apartment with three complete strangers in Männistö. Now I live with one of my best friends in the city centre. Things have changed a lot, at least in terms of housing, since that post. 
But don't get me wrong now, I love Kuopio and I think of it as my homecity, but at the same time it's starting to feel like I've been in the same place for far too long.  

Yön pikkutunteina, kaupungin hiljetessä, päähäni pilkahtaa liuta kysymyksiä. Miksi olen lähdössä taas? Eikö minulla ole muka kaikki hyvin täällä? Yritänkö muka paeta jotakin?
Tuntuu oudolta ajatella noin. Olen lähdössä koska on pakko lähteä. Minun on vain yksinkertaisesti pakko lähteä. Aina kevään tullen tunnen, kuinka kaukokaipuu alkaa hiljalleen luikerella takaisin päähäni. Se saa minut haluamaan uuteen ja tuntemattomaan. Tuttu ja turvallinen tuntuu liian arkipäiväiseltä ja arkipäiväinen ei vain yksinkertaisesti tunnu sopivan minulle. Vaikka minulla onkin kaikki täällä hyvin, varsinkin nyt paljon paremmin kuin ennen, silti tahdon lähteä. Välillä tuntuu kuin oikeasti pakenisinkin jotain, mutta oikeasti asia ei ole näin. En yritä paeta. Yritän vain saada kiinni sitä mikä minulta on pakenemassa. Yritän saada kiinni sitä tunnetta, jota tunnen kun pääsen uuteen, ennalta tuntemattomaan paikkaan.
Ennen Saksaa ja ennen Koreaa, minun äiti kysyi että yritänkö vaan paeta jotain täältä. Vastasin silloin että en. Ja nyt kun olen taas lähdössä, tällä kertaa Belgiaan, äitini ei enää edes kyseenalaista miksi olen lähdössä. Koska nyt hän ymmärtää, että minulla on paljon parempi olla seikkailemassa maailmalla kuin nyhjöttää samassa paikassa vuosi vuoden perään. 18 vuotta kuitenkin pysyin samoilla nurkilla, niin eiköhän se loppujen lopuksi jo ole tarpeeksi.
Tuntuu hirveän kliseiseltä sanoa "veri vaan vetää maailmalle", mutta minun tapauksessani tämä pitää täysin paikkansa.

In the small hours of the night, when the city quiets down, questions pop into my mind. Why am I leaving again? Is everything not good for me here? Am I trying to escape something?
Feels weird to think that way. I'm leaving, because I have to leave. I just simple have to leave. Whenever the spring arrives, I can feel how the wanderlust starts seeking back into my head. It makes me want to go to a new and unknown. Familiar and safe feels too mundane and mundane just simply does not go well with me. Even though I have everything good here, especially now more than before, I still want toleave. Sometimes I do feel like I'm escaping something, but really that's not the reality. I'm not trying to escape. I'm just trying catch what is escaping from me. I'm trying to catch that feeling, that I get when I get to go to a new and previously unknown place. 
Before Germany and before Korea, my mom asked if I'm trying to escape something from here. Back then I answered no. And now that I'm leaving again, this time to Belgium, she doesn't question it anymore. Because this time she understands, she understands that it's better for me to be exploring the world than to just stay in the same place year after year. After all I did stay in the same place for 18 years, so I think that's already enough. 
Feels like a cliché to say "blood pulls to the world", but in my case that is completely true. 

Kävin itsenäisen opiskelun viikolla (=hiihtolomalla) kaveriporukan kanssa pienellä 5 päivän reissulla Amsterdamissa tervehtimässä kaveriamme, joka on siellä vaihdossa sekä vähän tutustumassa meille jokaiselle uuteen kaupunkiin. Lähdettiin Kuopiosta viideltä aamulla lauantaina suuntanamme Helsinki-Vantaan lentokenttä. Edellisenä yönä unet olivat jääneet vähiin niin minulla kuin myös muillakin matkatovereillamme. Omaa ihanaa untani häiriköivät ulkona humalassa huutavat miehet, joiden huutaminen kuului seitsemänteen kerrokseen asti. Ihanaa asua keskustassa...

During my independent study week (=winter holiday) me and my friends went on a tiny 5 day trip to Amsterdam to see our friend, who's doing her exchange there and to see a new city. We left Kuopio at five in the Saturday morning, headed to the Helsinki-Vantaa airport. The previous night none of us had had the pleasure to sleep that well. In my case I have drunken men to thank for that, who yelled outside so loud that I could hear it all the way to the seventh floor. I love living in downtown..

Päästiin kuitenkin turvallisesti perille lentokentälle ja suunnattiin turvatarkastuksen jälkeen matkatavaroittemme kanssa nappaamaan jotain syötävää. Tietenkin tyypilliseen tapaan kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja meidän lento myöhästyi. Loppujen lopuksi se ei onneks kuitenkaan ollut puoltatuntia pidempään myöhässä ja päästiin vihdoinkin lentokoneeseen ja suuntaamaan Amsterdamin Schipholin lentokentälle.

However we got safely to the airport and headed to eat something with our hand luggage after the security check. Of course in a typical manner, the flight was late. In the end it was thankfully only half an hour late though and we finally got to the airplane and started heading towards Amsterdam's Schiphol airport. 

Lentokentällä meitä olikin vastassa ihana ystävämme, joka auttoi meitä pääsemään junalla meidän hotellille De Pijpin alueelle. Hotelli ei ollut päärautatieasemalta onneksi kauhean kaukana, mutta ihmisten määrä ja pilven haju alkoi kyllä käymään meidän väsyneen matkaseurueen hermoille. Onneksi päästiin hotellille kuitenkin aika nopeasti ja ei kauheasti eksyttykään, koska meillä oli ihana ja luotettava Google Maps meidän oppaana.

At the airport our lovely friend was waiting for us to help us get to our hotel at the De Pijp are by train. The hotel wasn't thankfully too far away from the Centraal Station, but the crowds of people and the smell of weed started to get on our tired travel group's nerves. Fortunately we got to the hotel quite fast and didn't get lost that much either, but only because we had our wonderful and trustworthy Google Maps as our guide.



Hotellilla levättiin jonkin aikaa, kunnes nälkä ja tylsyys pakottivat meidät ylös sängyistä. Suunnattiin siis etsimään ruokaa ja vähän tutkimaan meidän ympäristöä. Päädyttiin vaan loppujen lopuks sitten ostamaan ruokaa ruokakaupasta ja syötiin nopeasti hotellilla ennen kun suunnattiin takaisin tutkimaan ympäristöä. Löydettiin itsemme sitten eräänlaiselta baarikadulta, jossa käytiin paikallisessa baarissa nappaamassa oluet. Tässä vaiheessa väsymys alkoi lamauttamaan osaa meidän seurueesta, joten suunnattiin takaisin hotellille. Muutamalla meidän seurueesta oli kuitenkin vielä kiinnostusta lähteä tutkimaan yöelämää vähän tarkemmin, mutta itse en siihen seuraan enää millään jaksanut liittyä.

At the hotel we rested for a while until hunger and boredom forced us to get out of our beds. So we headed to find food and to explore our surroundings. In the end we just ended up buying foor from the grocery store and ate quickly at the hotel before heading back to explore more. We found ourselves from some kind of a bar street, where we grabbed beers from a local bar. At this point fatigue started to overpower people from our group, so we headed back to the hotel. Few people from the group however wanted to go explore the night life a bit more, but I was too tired to join them. 

Seuraavina päivinä käytiin syömässä todella paljon erilaisissa ravintoloissa, muunmuassa korealaisessa ravintolassa sekä burgerijointissa, ja seikkailtiin ympäriämpäri Amsterdamia. Ei kauheasti käyty missään turistinähtävyyksissä iamsterdam-kylttiä ja punaisten lyhtyjen aluetta lukuunottamatta. Alasta kiinnostuneina käytiin myös tsekkaamassa meidän hotellin vieressä ollut Heineken Experience, joka kyllä oikeasti oli aikamoinen kokemus, vieläpä mahtava sellainen. Suosittelen käymään, mikäli sellaisesta on hiemankaan kiinnostunut. Reissun aikana käytiin myös kissamuseossa, joka oli loppujen lopuksi ikävä kyllä aikamoinen pettymys. Tarttui sieltä kuitenkin mukaan yksi kissa-aiheinen juliste, jonka ripustan meidän olkkarin seinälle kunhan aikaiseksi joskus saan.

In the following days we went to eat to various restaurants, korean restaurant and burgerjoint amongst other places, and ventured around Amsterdam. We didn't really go to that many tourist sights besides iamsterdam-sign and red light district. And since we all have quite similar area of interest, we also went to check out Heineken Experience that was right next to our hotel, and it truly was quite an experience, a really mighty one if I may add. I definitely recommend visiting if you're even a little bit of interested. During the trip we also visited the cat museum, which was unfortunately quite a disappointment in the end. I did find a cat themed poster from there, which I'll put to our living room wall as soon as I have the time. 



Hauska juttu tässä reissussa muuten oli se, että kolme päivää viidestä vietettiin tatuointistudiossa nimeltään Amsterdam Ink Your Skin. Tämä johtui siitä, että meillä tapahtui eräänlainen ketjureaktio. Ensin Kaveri 1 sai idean käydä ottamassa itselleen kuudennen tatuoinnin, jolloin Kaveri 2 ja 3 myös innostuivat ajatuksesta ja kun Kaveri 1 meni ottamaan tatuoinnin, päätti Kaveri 5 myöskin ottaa itselleen tatuoinnin. Ja näin me sitten vietettiin yli puolet reissustamme tatuointistudiossa. Mutta en valita, miun kavereiden tatuoinneista tuli ihan älyttömän hienoja ja sain mahdollisuuden ekaa kertaa elämässäni vaan hengailla tatuointistudiolla ja nähdä miten kaikki toimii.

The funny thing about this trip was btw the fact that we spent three days out of five at tattoo parlour called Amsterdam Ink Your Skin. This was because a kind of an chain reaction happened. First Friend 1 had an idea to get herself a sixth tattoo, when Friend 2 and 3 also got excited about it and when Friend 1 went to get her tattoo, Friend 4 decided to get a tattoo for himself as well. And so we spent over half of our trip at a tattoo parlour. But I'm not complaining, the tattoos my friends got ended up being really amazing and I had the chance to hang out at a tattoo parlour and to see how everything goes for the first time ever. 

Kaikessa laajuudessaan matka oli aivan mahtava ja Amsterdam oli todella kaunis kaupunki. Vaikka välillä pilven haju tuntui leijailevan kokoajan ilmassa, niin kaikki ne rakennukset kyllä korvasivat sitä kauneudellaan. Aion tulevaisuudessa vielä joskus vierailla uudestaan Amsterdamissa, koska tuntuu että en nyt vielä päässyt näkemään ihan kaikkea vaikka aika paljon jo näinkin. Ens kerralla haluaisin myös päästä kanaaliajelulle ja ehkä myös seikkailla Amsterdamin ulkopuolella.

All in all the trip was amazing and Amsterdam was a really beautiful city. Even though sometimes the smell of weed felt like it was in the air all the time, the buildings compensated with their beautifulness. In the future I'm planning on visiting Amsterdam again, because it feels like I still have so much to see there. Next time I also want to go to a canal cruise and maybe explore outside of Amsterdam as well. 

Pssst. Ajattelin taas ruveta kirjoittamaan sekä englanniksi ja suomeksi, koska se tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Psst. I decided to start writing in English and Finnish again, because that's what feels good right now

Hassu juttu tapahtui. Hain taas kerran vaihtoon. Tällä kertaa vuodeksi ja Brysseliin, Belgiaan. Okei periaatteessa se ei oo opiskelijavaihto vaan niin sanottu kaksoistutkinto, josta oon aina sillontällön täällä blogissa maininnut.

A funny thing happened. I applied for another student exchange. This time for a year and to Brussels, Belgium. Okay technically it's not student exchange, it's the double degree I've been talking about from time to time. 

Tää kaikki tapahtu aika äkkiä. Tossa yhtenä päivänä sain tietää, että kaksoistutkinnon saadakseen pitää aloittaa siellä koulussa jo syksyllä. Ja sitä seuraavana päivänä haku vaihtoon ois loppunu. Joten tein mitä jokainen aikuinen ihminen tekisi ison päätöksen edessä, soitin miun äitille ja miun iskälle ja kysyin neuvoa kavereiltani. Ja kaikki ne sano samaa asiaa; tee niin miltä itestäs tuntuu. Ne ei oikeen sillä hetkellä tuntuneet olevaan ollenkaan avuks.

It all kind of happened so quick. The other day I found out that to get the double degree you have to start studying at the school already on the fall. And the next day the applying for the double degree would have ended. So I did what every grown-up does when they have to make a big decision, I called my mom, I called my dad and asked some advice from my friends. And all of them said the same thing; do what you feel like doing. At that time they honestly felt like no help at all. 

Mutta mie mietin asiaa muutaman tunnin (okei periaatteessa mie ajattelin asiaa vaan jotain puoltuntia). Ja sitten jotakin vähän niinku naksahti miun päässä ja rupesin kirjottamaan miun vaihtopapereita valmiiks. Tunti myöhemmin olin hakenu kaksoistutkintoon.

But I thought about it for few hours (okay technically I only thought about for like half an hour). And then something kind of snapped in my head and I started to write my papers ready. An hour later I had applied for the double degree.

Myöhemmin samana päivänä tajusin, etten oikeesti ollut ajatellut asiaa ollenkaan läpi, mutta sillon oli jo myöhästä. Mutta älkää nyt ymmärtäkö, en kadu tätä päätöstä yhtään. Ainut asia on vaan että olin hakenu ja päässyt tuutoriks vaihtareille ja nyt miun piti peruuttaa se koko juttu. Mie olin aika innoissani siitä mutta nyt sen sijaan lähdenkin (toivottavasti) mahtavalle seikkailulle Belgiaan asti.

Later that day I realized that I had really not thought about it through but it was already too late. But don't get me wrong, I don't regret my decision at all. The only thing is that I had applied and gotten accepted to be a buddy for exchange students so now I had to cancel it. I was quite excited about it but now instead I (hopefully) get to go on a great adventure all the way to Belgium.

En oo vielä kuullut mitään takasin meidän AMK:n kv-vaihdon vastaavalta ja alan jo pelkäämään pahinta, mutta pidetään peukkuja pystyssä.

I still haven't heard anything back from our university's international coordinator and I'm starting to fear the worst, but fingers crossed.