Kuten olette saattaneet ehkä huomata en taaskaan melkein kuukauteen ole kirjoittanut kärpäsen kakkaakaan. Pahoittelen tätä kovasti, kirjoittaminen ei vain kauheasti ole innostanut ja on ollut paljon asioita mielen päällä. Nyt on kuitenkin mieli jo aika kevyenä ja lupaankin teille että ensi vuonna ihan tosissani kirjoitan paljon enemmän. Miulla on jo niin paljon kirjotusideoita ja en malta odottaa että pääsen kirjoittamaan niitä.
Mutta nyt kuitenkin miun on aika toivottaa teille hyvät joulut ja nähdään taas ensi vuoden puolella! Toivottavasti kaikkien joulu menee hyvin ja saatte viettää sen teille mieluisassa seurassa 😊.

Aika paljon asioita on tapahtunut sitten viime kirjoitukseni, vaikkei aikaa siitä ole edes kulunut viittä päivää enempää. Aloitetaan nyt kuitenkin viime viikon tiistaista, jolloin meillä oli meidän ensimmäiset keittiötunnit! ❤ Olin aamulla ihan hypessäni siitä, koska jes vihdoinkin pääsisin oppimaan kuinka kokataan! Joo ei se sitten niin loppujen lopuksi mennytkään.. Opettaja jakoi kaikille omat kokkailtavansa ja käski vain painua keittiön puolelle. Kaikilla meni miun mielestä tosi hyvin, mutta en kyllä omalta hätäilyltäni kauheammin mitään huomannut..


Sitten siirrytäänkin jo torstaihin, sillä keskiviikon kuulumisiani voi jo lukea edellisestä postauksestani. Torstaina mentiin sitten tosiaan luokkalaisten kanssa BowlD1neriin syömään ja keilaamaan. Tuntui hirveän aikuiselta kun oli pöytävarauskin jo ja kaikkea. Tilasin itselleni American Cheese & Baconin, joka ei totta puhuen kyllä ollut maultaan hirveän hääppöinen.. Hinnan perusteella olisi oikeasti voinut jo päätellä, että se olisi hyvää, mutta pettymys kuitenkin tuli. Onneksi ruoka ei pilannut iltaa, sillä seura oli kyllä mitä mahtavin. Syötyämme myö siirryttiin ihan siihen parin metrin päähän hohtokeilaradalle, josta olin etukäteen käynyt jo varaamassa meille radan. Saatiin koko rata ilmaiseksi, koska meidän oppilaskunnan kalenterista löytyy kuponki sitä varten 😄. Kengistä piti tietty maksaa, mutta sekin oli vain yhden euron että ei me paljoa menetetty.


Ja a tuosta ylhäältä tosiaan löytyy meidän "ruokajengi". Lisää porukkaa ilmestyi jossain vaiheessa, en itse tiedä milloin, koska olin aivan liian keskittynyt voittamaan keilaamisessa (ja lopulta päädyinkin sitten häviämään..). Keilaamisen jälkeen me suunnattiin Alkon kautta etkoilemaan erään luokkalaisen luokse. Oli totta puhuen kyllä aika hauskan näköistä kun me kaikki oltiin kasauduttu sinne aika pieneen olkkari/keittiöön, mutta hyvin me sinne onneksi mahduttiin. Kun kello alkoi lähestyä kymmentä minua alkoi jo vähän väsyttää ja jo hetken mietin että pitäisikö touhuilun sijaan sittenkin lähteä vain kotiin nukkumaan. En kuitenkaan lähtenyt, vaan lähdin reippaana talsimaan lumihankeen että päästiin baariin viettämään touhutorstaita ❤. Päädyinkin sitten olemaan siellä baarissa melkein pilkkuun asti, kun oli niin hauskaa etten huomannut lainkaan ajan kulumista. Siirryttiin sitten vähän hiljaisempaan baariin, jossa ei kylläkään viihdytty kauhean pitkään. Koska viimeinen bussi kohti kotia oli jo aikoja sitten mennyt tungin sitten itseni kaverille yöksi.

Seuraavana päivänä sitten skippasin ne pari tuntia mitä meillä koulussa olisi ollut. Keskipäivän aikoihin kuitenkin otin suunnakseni koulun toisen kampuksen ja kävin sieltä noutamassa koulun auton käyttöön. Me nimittäin tehtiin pienoinen road trip, koulutehtävän takia, Varkauteen. Hieman aluksi pelotti ajaa pitkästä aikaa vaihdekepillä ja vieläpä liukkailla teillä, mutta ihan hyvinhän se sitten loppujen lopuksi onneksi meni. Myöhemmin saatiin kylläkin tietää, että meillä oli ollut väärä auto käytössä.. Eipä tuo mitään, oli tuollakin ihan mukava ajaa, mutta koko autossa oli sattumoisin vain 4 paikkaa. Joten kaksi kulki sitten erillisellä autolla Varkauteen asti, joista toinen sitten jäi Varkauteen ja toinen tuli bussilla takaisin Kuopioon. Hirveän hyvin menee kaikki kyllä meidän koulussa. Mutta eipä tuo mitään, on tuohon koulun sekoiluun jo tässä kerennyt tottua.
Viikonlopuksi matkustinkin sitten käväisemään kotona


hyvää viikon jatkoa,

Tänä aamuna olla totta puhuen täysin paska olo. Donald Trump voitti USAn presidentinvaalit. Itketti, koska ajattelin vain niitä jotka tulevat itkemään itsensä uneen peläten tulevaisuutta. Pelkäsin, koska en voi olla täysin varma mitä se tuo mukanaan. Vaikuttaako se meihin, vai jäämmekö onneksemme ulos Trumpetin hulluudesta. Pelkään, että maailmanloppu tulee. Pelkään että vähemmistöjen asema huononee entisestään niin USAssa kuin täällä kotisuomessakin. Tekee jatkuvasti vain mieli itkeä ja olla jossain nurkassa peloissaan. Mutta nyt on aika lopettaa murheissa pyöriminen ja kirjoittaa talteen tämänhetkiset haaveeni. Tahdon tälläisellä hetkellä yrittää ajatella että tulevaisuus saattaisi olla jopa hyväkin. Joten tässä tulevat tämänhetkiset haaveeni.

Kissa
Jo jonkin aikaa olen haaveillut kissan hankkimisesta. Kissakuume on lähiaikoina vain noussut nousemistaan ja tekisi niin kovasti mieli hankkia kissakaveri. En usko kuitenkaan että se vielä lähiaikoina on mahdollista, sillä soluun en kissaa tahdo ottaa ja suunnitelmissa on tällä hetkellä muutama ulkomaanmatka.
Kesä Berliinissä
Vähän aikaa sitten sain tietää, että meillä on mahdollisuus pitää meidän työharjoittelu kesälläkin. Siitähän minä sitten innostuin ja isoksi haaveeksi nousi että pääsisin Berliiniin. Työharjottelua en nimittäin hirveän mielelläni välttämättä täällä Suomessa tahtoisi pitää. Toivottavasti pääsisin tämän haaveen jo tulevana kesänä toteuttamaan, sillä halu ulkomaillekkin tällä hetkellä on aivan jättimäinen.
Lyhyet hiukset 
Tämä haave saattaa jopa käydäkin toteen jos saan aikaiseksi joskus. Pari vuotta sitten kesällä miulla oli sellaiset pixie cut-tyyliset hiukset ja nyt tekisi kamalasti mieli hankkia ne takaisin. Mutta en sitten tiedä sopisivatko ne, sillä siitä viimeisimmästä pixie cutista on sen verran aikaa että hiusten sävy ja meikkaustyyli ovat aika reilusti muuttuneet.

Siinäpä noita nyt muutama. Tietenkin haaveenani on myös, että Donald Trump joutuisi vankilaan ennenkuin hänen presidenttiytensä alkaisi, mutta se alkaa tuntua todella epätodennäköiseltä. Järkyttävää että vaikka tuo hirviö raiskasi 15-vuotiaan tytön hän ei joudu siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Maailma on sairas paikka.


pysykää turvassa!

Huppista heijjaa, mennyt taas aika reilusti aikaa kun viimeksi kirjoittelin tännekin. Myönnettäköön että aikaa olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta kirjoittaminen ei vain yksinkertaisesti ole yhtään innostanut. On ollut paljon muuta ajateltavaa ja syksyn pimeydetkin ovat tuoneet jokavuotisen väsymyksen ja alakuloisuuden takaisin. Mutta en nyt aio tämän enempää tällä kertaa jaaritella syistä miksen ole kirjoittanut, aion kirjoittaa siitä miksi kirjoitan juuri nyt. Tuleehan tämä nyt kyllä reilun viikon myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pahoittelen jo etukäteen ruostuneita kirjoitustaitojani, tässä on ollut taukoa kirjoittamisesta jo melkein kaksi kuukautta :o



Kävin siis viime viikon tiistaina tervehtimässä Helsinkiä, jossa vietin tällä kertaa aikalailla tasan 24 tuntia. Ja että miksikö? Koska menin kuuntelemaan erästä aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa bändiä. Saatatte ehkä heistä olla kuulleetkin. Bändihän siis kantaa nimeä twenty one pilots. Nyt taitaa kyllä aika monella nimi soittaa edes jonkinlaista kelloa. Toivottavasti ainakin, nimittäin tämä bändi ansaitsee niin paljon mainetta ja kunniaa kuin mahdollista. Josh ja Tyler ovat aivan mahtavia ihmisiä ja he todellakin osaavat viihdyttää yleisöä. En oo koskaan hyppinyt, tanssinut, laulanut ja kirkunut niin paljoa kuin mitä siellä. Seuraavana päivänä jalat olivat kyllä mukavan kipeät ja äänikin oli aika käheänä. Mutta hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Ja oli aivan ihanaa viimeinkin nähdä ne kaksi ihanuutta muuallakin kuin netissä ja videoissa. Tein kuvista muuten my day -tyyliset just because I can ja jotta itsekin muistaisin kellonaikoja sun muuta.

Saavuin linja-autoasemalle puoli tuntia etuajassa, sillä olin liian laiskalla päällä kävelemään ja tulin yhdellä aamun ensimmäisistä busseista paikalle.


Matka lähti käyntiin 10 minuuttia myöhässä, mutta en edes huomannut sitä unenpöpperöisyydeltäni. Kuusi tuntia aivan liian kuumassa bussissa kuunnellen twenty one pilotsia ja katsellen netflixiä kului aivan liian hitaasti.


En yhtään muista mihin aikaan oltiin Mikkelissä, mutta sinne asti ajettiin melkein tyhjällä bussilla. Mikkelissä kyytiin hyppäsi iso kasa ihmisiä (joista muutamasta olen aivan varma että hekin tulivat sinne keikalle!) ja aloin tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä että valtasin tavaroideni kanssa kaksi penkkiä.


Bussi oli perillä Helsingissä jotain 12 aikoihin (piti ihan vielä tarkistaa koska en ollut täysin varma :'D) ja metsästin käsiini sieltä keikkakaverini. Kierreltiin puolitoista tuntia ympäri Kampin ostoskeskusta, hankittiin 24 tunnin ratikka/bussilippu ja metsästettiin meidän hostellia. Matkalla eksyttiin ja perille päästyä ärsytti kun check-in alkoikin vasta puolen tunnin päästä. Jätettiin kamat hostellille talteen ja painuttiin Starbucksiin, jossa sain pitkästä aikaa juoda kaipaamani Caramel Macchiaton. Tämän jälkeen palattiin takaisin hostellille, kirjauduttiin meidän huoneeseen ja levähdettiin hetken aikaa. Hetki muuttuikin sitten lopulta muutamaksi tunniksi.


Lepäilyhetken jälkeen suunnattiin taas kaupoille ja kun Helsingissä oltiin niin pitihän ne kaikki kaupat, joita meilläpäin ei ole, käydä läpi. Kaverini spottasi ikäväkseni Victoria's Secretin, jonne minutkin raahattiin mukaan ja siellä hän sitten viettikin ihan mukavan ajan.. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen kaverini tuli vihdoinkin ulos liikkeestä tyytyväinen ilme kasvoillaan sekä kauppakassi käsissään ja jatkoimme liikkeiden kiertelemistä. Mie yritin metsästää Punanaamiota että olisin saanut Halloween-asuuni täydennystä, mutta eihän sitä sitten meidän suunnistustaidoilla mistään löytynyt. Harmikseni en ostanut mitään muuta kuin Tigeristä sormikkaat, jotka olisi ihan hyvin voinut kyllä ostaa Kuopionkin Tigeristä. Kellon alkaessa lähentyä 18 me palattiin sitten kaupan kautta takaisin hostellille.


Hostellin edestä me hypättiin ratikkaan (on nyt sekin sitten tullut koettua!) ja suunnattiin jäähallille. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää että osataanko jäädä oikealla pysäkillä pois, mutta hyvin me sinne selvittiin. Jono oli siihen mennessä jo aivan järjettömän pitkä ja koska ovet avautui vasta klo 19 saatiin kyllä palella siellä ulkona jonkin aikaa. Onneksi kuitenkin tultiin ihan suhtkoht ajoissa, koska jono ylsi sitten seitsemää lähempänä jo jäähallin vieressä olevan jalkapallokentän loppua.


Kun alettiin lähestyä ovia, niin huomattiin mukavasti miten paljon aamusta asti odottaneet siellä olivat roskanneet. Maassa lojui kaikkea täysistä juomapulloista hampurilaisiin ja hampurilaisista viltteihin. Hyi, olisivat kyllä vähän voineet miettiäkin ja yrittää edes vähän siivota jälkiään. Mutta kai sen ihan ymmärtää että jos on jo edellisenä päivänä tullut jonottamaan että kun ovet viimeinkin avataan niin sinne sisälle ihan oikeasti rynnätään. Tässä vaiheessa kyllä rupesin iloitsemaan siitä että en ollut siellä permannolla. Oma katsomopaikkani olikin sitten pelättyä parempi ja ihan hyvinhän sieltä kuuli ja näki.


Päästiin vihdoinkin sisään ja pienen etsinnän jälkeen paikatkin löytyivät. Lämppäri Bry alkoi jo aloitella vaikka todella suuri osa ihmisistä ei ollut vielä edes päässyt sisään. Kävin jonottamassa vähän ennen alkua itselleni fanipaidan ja nopeasti vaihtamassa. Ostin vähän liian pienen koon omasta mielestäni, mutta kyllä sitä silti kehtaa pitää päällään. Lopulta keikka alkoi ja aloin hyperventiloimaan. En tiiä mikä ihme miulle oikein tuli mutta suurinpiirtein itkin ja hymyilin hulluna siellä sekä en meinannut pysyä penkilläni. Olin vaan todella onnellinen, että kaikkien näiden vuosien jälkeen vihdoinkin näin Joshin ja Tylerin. Ne oli, ja on edelleen, ihan oikeasti olemassa eikä ne ollutkaan mitään keksittyjä hahmoja jotka olivat vain mielikuvitukseni tuotetta.

Lämppärinähän siis toimi iki-ihana irlantilainen youtubettaja Bry, josta olin kyllä aiemmin kuullut, mutta jonka biisejä en ollut aiemmin kuullut. Hän kuitenkin osoittautui yllättävän hyväksi laulajaksi ja sai yleisön nauramaan välirepliikeillään. Miusta Bry oli kyllä täydellinen valinta lämppäriksi tuonne.




Eräässä kohdassa Josh ja Tyler juoksivat nopeasti keskelle jäähallia rakennetulle lavalle. He olivat vaan parin metrin päässä minusta ja sen kyllä huomasi kirkumisestani.


Herkkien biisien kohdalla koko katsomo ja lattia valaistuivat puhelimien salamoilla. Ikäväkseni taisin olla omassa katsomo-osiossani yksi ainoista jotka valoa heiluttelivat, mutta ei se minua haitannut.




Tylerhän pyöri sitten yhdessä vaiheessa hamsteripallossa ympäri yleisöä. Silloin olin kyllä ihan hieman kateellinen permantopaikan omistaville. Tuon esityksen jälkeen joku oli kylläkin kai satuttanut kätensä siinä, sillä turvamiehet kiiruhtivat nopeasti apuun.




Ja tosiaan siinä yhdessä vaiheessa kun pojat tulivat siihen melkein meidän edessä olevalle lavalla, Tyler kiipesi tuollaiseen järjettömän korkeaan torniin. Pidätin kokoajan pelosta hengitystä, koska pelotti että mitäs jos Tyler tippuukin sieltä. Onneksi mitään pahaa ei tapahtunut ja Tyler selvisi täysin kunnossa takaisin alas.

Keikan lopussa näytöillä näkyi twenty one pilotsin logo ja olo muuttui haikeaksi. En halunnut sen olevan ohi. En tahtonut lähteä. Tahdoin vain pysyä siellä ikuisesti ja kuunnella sankareitani. Oli surullista ajatella että en välttämättä enää pitkään aikaan tule näkemään heitä livenä.


Olo oli lähtiessä haikea, mutta onnellinen. Olin vihdoinkin päässyt todistamaan tätä ihmettä jota myöskin twenty one pilotsiksi kutsutaan ja olin yksinkertaisesti onneni kukkuloilla. En tiennyt kuinka pystyisin jatkamaan elämää samaan malliin ja olin yksinkertaisesti sanaton.
Matkustettiin sitten lopulta ratikalla keskustaan rauhoittumaan ja nappaamaan pientä purtavaa mäkkäristä ja 24 tuntia auki olevasta S-Marketista (voisiko tälläinen tulla kiitos Kuopioonkin?). Käveltiin mykistyneinä takaisin hostellille, syötiin, kelattiin mitä oli tapahtunut ja painuttiin pehkuihin.
Seuraavana päivänä kierreltiinkin sitten taas jonkin aikaa ympäriinsä ja painuttiin takaisin koteihimme. Mahtava reissu ja niin sen kaiken vaivan arvoinen.

hyvää illanjatkoa,

Tällä kertaa onkin jotain vähän erilaista, jaan nimittäin teille aivan ihanan mukikakun reseptin. Makeannälän iskiessä on mukikakku tosi nopea tehdä ja maistuu aivan mahtavalle. Löysin joskus aikoinaan tämän reseptin netistä ja muokkasin sen omanlaisekseni ja paremman makuiseksi.



Tarvitset:

Oon aina ollu kauheen pelokas ihminen, joka murehtii kaikesta aivan liian paljon etukäteen. Niin tein myös tänä aamuna ollessani matkalla kouluun. Kouluun, jossa olin aiemmin käynyt vain suorittamassa pääsykokeet. Onneks löysin perille oikeaan luokkaan (ja rakennukseen) ja koulu sai alkaa. Tai siis eihän se koulu vielä periaatteessa alkanut, vaan orientoituminen alkoi. Paljon infoa, paljon tutustumista ja paaaaljon puhumista sekä kuuntelemista. Kierreltiin vähän ympäriämpäri kampusta, tutustuttiin muihin luokkalaisiin vähäsen (ja miun luokka muuten vaikuttaa aivan mahtavalta verrattuna siihen millasta meillä oli amiksessa) ja tehtiin kielten lähtötasotestit. Miksi. Englanti meni omasta mielestä suhtkoht hyvin, mutta ruotsi... se nyt meni ihan metsiin. Joten ens keväänä mitä luultavammin on sitten itellä eessä vähän enemmän ruotsintunteja..
Mutta ei siitä minnuu voi syyttää, opiskelin ruotsia viimeks amiksen ykkösellä ja silloinkin olin ihan surkea. Ei miun päähän vaan tunnu mahtuvan kahta kieltä enempää. Ja ihan vain näin meidän kesken.. ei se ruotsin opetus meijjän amiksessa kauhean hyvää ollut.

Ja tosiaan tuossa aiemmin mainitsinkin tuon miten meijjän luokka vaikuttaa aivan mahtavalta. Annapas kun kerron teille jotakin meidän amisluokan ryhmähengestä; it did not exist. Mutta tietysti syynä on voinut olla se, että me kaikki oltiin tosi kakaroita ekana vuotena ja toisena vuotena oli jo liian myöhäistä. Tietty oli miullakin osani tähän asiaan, kun olin aina vaan tuppisuuna ja en saanut rohkaistuttua puhumaan luokkalaisilleni. Selvisin kuitenkin silti, vaikka kouluun meneminen olikin aika vaikeaa. Tällä kertaa en kuitenkaan halua näin käyvän, tällä kertaa aion mennä mukavuusalueeni ulkopuolella ja jutella muille. Ja niin mie myös tänään tein, rohkaistuin ja juttelin ihmisille. Aluks se tuntu vaikealta ja suomen kieli ei oikein toiminut, mutta kyllä se siitä parani. Päivän loppuun mennessä olin nauranut ja jutellut ihmisten kanssa. Aamuinen murehtiminen ja pelko oli pelkkä muisto vain päivän loppuun mennessä. Miulla on hyvä olla ja en malta odottaa kouluun menemistä huomenna (outoa, tiedän). Ostin jopa pääsylipun huomisen bileisiin! Ja aion ihan oikeasti jopa mennä sinne! Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi.

Ciao