pienoisia uutisia edessäpäin. blogi ei enää tule jatkumaan tälläisenään, vaan tulee kokemaan toivottavasti positiivisen muutoksen. asiat tulevat muuttumaan ja ainakin blogin sisältö tulee olemaan aika lailla erilaista. tästä blogista nimittäin tulee opiskelijablogi! ai miksikö? koska mie pääsen savoniaan opiskelemaan restonomiksi! ja okei, ei tää blogi niin kauheasti tuu muuttumaan. halusin vaan jotenkin tehdä tästä ilmotuksesta hirmu jännittävän :'D. tuun vaan mitä luultavammin kirjoittamaan hieman vähemmän ja enemmän opiskelusta. koska nythän miusta tulee ihan kokopäivänen opiskelija ja opiskelu tulee olemaan aikalailla kokopäivästä työtä. tää on niin jännittävää! miusta tulee osa haalariväkeä, jota oon aina ihmeissäni Joensuussa katsonut! nyt kaikki saa katsoa minnuu ihan ihmeissään :D


oon oikeesti ihan innoissani tästä ihanasta ja tervetulleesta muutoksesta ja on niin vaikeeta kuvailla tätä tunnetta. aamulla kun heräsin tasan klo 6:00 ja tsekkasin opintopolun en voinut uskoa kun siellä vaan luki että miut on hyväksytty miun ekaan vaihtoehtoon. luulin että se koe meni ihan päin persettä, mutta ei se näköjään olekkaan sitten näköjään mennyt niin huonosti! heti kun hyväksyin opiskelupaikan menin takasin nukkumaan, koska on vapaapäivä ja en oo vähään aikaan saanut kunnolla nukuttua. tää jännittäminen on vieny miulta yöunet melkeen kokonaan.. nukuin sitten kuitenkin vielä muutaman tunnin ja herätessä olikin ihanan levännyt olo. laitoin tuossa pari tuntia sitten kanssa asuntohakemuksen kuopakselle, soluhuonetta olisin vailla. koska eihän miulla oo varaa yksiöön ja sielläkin on ne jonot melkeen vuoden pitusia.. enkä välttämättä kyllä olisikaan valmis muuttamaan vielä yksin, vaikka Espanjassa yksin asuinkin.



tietysti tuun myös kaipaamaan miun rakkaita ystäviä, jotka täällä pohjois-karjalassa on. mutta haaveiden eteen on joskus tehtävä uhrauksia. oon jo niin kauan halunnu pois pohjois-karjalasta ja jotenkin oon jo tottunut ajatukseen että miulla on ystäviä muuallakin kuin samassa kaupungissa. ja nyt pääsen ainakin uusia seikkailuja päin! tai siis syyskuussa pääsen. kun koulu alkaa. mutta mitä luultavammin tuun muuttamaan jo elokuun puolessa välissä, koska kuopashan tarjoaa asunnot alkamaan heinäkuusta alkaen. ja koska oon heinäkuun ja puolet elokuusta töissä niin en pääse ihan heti muuttamaan. onhan se tietty hieman ärsyttävää, että joutuu turhaan maksamaan puolestatoista kuukaudesta vuokraa, mutta onpahan sitten asunto siellä eikä tarvitse siitä sen enempää huolehtia.


oon jo oikeesti muuten suunnitellut sen soluhuoneen ihan lattiasta kattoon ja ikeankin sivuilla on jo oikein kunnollinen ostoslista että mitä kaikkea pitää ostaa :'D. miulla on aina tapana vähän ylisuunnitella kaikkea.. nytkin oon jo melkeen aikatauluttanut lokakuisen twenty one pilotsin keikan. ja se tosiaan on vasta lokakuussa. ja muutto on puolentoista kuukauden päästä. ehkä vaan suunnittelen kaiken nyt parin päivän sisällä ja asuntotarjouksen tullessa (jos sellanen siis tulee, mutta on kuopiossa ymmärtääkseni kuitenkin paremmat mahdollisuudet saaha asunto kuin joensuussa) suunnittelenkin jo sitten muuttopäivän ihan minuutista minuuttiin.



tälläisiä ilouutisia tällä kertaa,

oon viimeiset pari päivää vaan kokoajan rampannut opintopolussa, ja nyt on totta puhuen aikamoinen helpotus kun opetushallitus oli laittanut ne kiinni (vaikkakin olisivat vähän aikaisemmin kyllä voineet laittaa, sillä nyt jotkut ovat jo saaneet tiedon ja saanut varaslähdön asuntojen hakemiseen). kokoajan on pitänyt tarkkailla keskustelupalstoja jos joku olisi jo saanut restonomejen tuloksia. totta puhuen minnuu jännittää aivan kauheasti! onneksi perjantaina on vapaata, niin ei tarttee koko päivää töissä olla sitten ihan hermorauniona.

ei ole taas tultu kauheasti kirjoiteltua. mutta miulla on ihan oikea syykin sille! oon ollu nimittäi jatkuvasti töissä ja niinäkin harvoina vapaapäivinä mitä miulla on ollu oon vaan nukkunu. pahoitteluni teille jotka tätä edes vaivaudutte lukemaan. kirjoitin aiemmin että tulen heinäkuussa kirjoittelemaan enemmän, ja niin tulenkin. miun kesätöiden piti vaan olla tää kesäkuu, mutta pomopa soittikin sitten yhtenä päivänä ja kysyi että jospas haluaisin vielä heinäkuulle jatkaa. ja miehän suostuin, koska raha ei oo koskaan pahaksi.

ja varsinkin jos nyt pääsisin kouluun niin rahalle tulisi ihan oikeasti tarvetta että saan vuokrat, koulukirjat ja muut maksettua sitten eikä tarvitse niin paljoa rahatilanteesta sitten huolehtia. mie oon nyt joka ikinen päivä käynyt tarkistamassa opintopolun että jokos olisi tullut tulokset, mutta siellä vieläkin lukee että opiskelijavalinta on kesken. alkaa hieman kyllä jo tämä kärsivällisyys loppua, kun kuitenkin osa yliopistoon hakeneista on jo saanut tietää. ja varmaan kerkeävät kaikki opiskelija-asunnot sitten mennä ennenkuin saan edes tiedon opiskelupaikasta..

 tämä siis jos edes pääsen mihinkään kouluun. aina välillä tulee sellainen tunne että kyllä minä sinne pääsen, mutta sitten välillä tulee aina aivan kauhea paniikki. muistan vain kaikki väärät vastaukset siitä kokeesta ja kuinka huonosti se ryhmähaastattelu omasta mielestäni meni. jännitin sitä aivan liian paljon ja kemia ryhmässämme jossa meidät haastateltiin ei ollut kauhean hyvä. mutta se on toivottavasti ihan ymmärrettävää. toivotaan että ne haastattelijat ymmärsivät että me kaikki oltiin kauhean jännittyneitä siinä tilanteessa.

pakko kai vain yrittää saada ajatukset pois koko jutusta ja yrittää keskittyä vain töihin. ensi perjantaina sitten loppuu onneksi tämä ikuiselta jatkuva odottaminen. tai ainakin toivottavasti. vaikkei kyllä haittaisikaan jos ne ammattikorkeat päättäisivätkin julkaista opiskelijavalinnat ihan pikkuriikkisen aikaisemmin. pääsisin sitten ainakin suunnittelemaan loppuvuottani, eikä enää tarvitsisi miettiä että pitääkö miun etsiä työpaikka vai pitääkö etsiä asunto uudesta kaupungista ja valmistautua ammattikorkeaopiskelijan arkeen. odotella joudun nyt kuitenkin vielä vähän aikaa.

ääh, tartteen jostain vertaistukea tän odottamisen kanssa.. stressaan tästä enemmän kuin mistään muusta oon stressanu pitkään aikaan.. okei, ehkä on parempi jos vaihdan puheenaihetta etten aiheuta muillekin hakeneille ihan kamalaa stressiä :'D. onko kukaan tätä lukevista samassa tilanteessa kuin mie? ois kiva joltakulta saada vertaistukea tähän odottamiseen.

 meidän kollikissa muuten karkasi pari viikkoa sitten ja nyt ainakun nään jossain kissan meinaan oikeasti napata sen vain mukaani ja viedä kotiin. pakko saada jostain kissa, jota voi silitellä. kissa-addiktin ei ole hyvä olla ilman kissaa liian pitkään. toivotaan nyt kuitenkin että se meidän kissa löytäisi takaisin kotiin. tai sitten on mahdollista että joku noista kissataloista on kidnapannut sen itselleen. kun täällä maalla on siis muutama sellainen "kissatalo", jossa on vaan aivan kamalasti kissoja ja ne talon omistajat eivät taida edes tietää mitkä niistä kissoista on niiden ja mitkä jonkun toisen. tässä meidänkin lähellä on ainakin kaksi eri kissataloa, toisessa on ymmärtääkseni aika hyvä olla, mutta toisessa ne kissat ei edes usein saa ruokaa ja se talo on ihan kamalassa kunnossa. noille pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain.


ihan muuten vaan tälläinen pieni muistutus, joka on taas ajankohtainen. älkää ottako kesäkissaa, jos otatte kissan niin pitäkää siitä huoli älkääkä hylätkö sitä heti kesän loputtua. kissakin ansaitsee rakastavan kodin, aivan kuten koiratkin.

meni nyt ihan kamalan sekavaksi jutteluksi asiasta toiseen,

taas on viikko siitä kun viimeksi kirjoitin, syytän tällä kertaa taas töitä.. noh, ensi kuussa tulee sitten reilummin.
olin yhtenä iltana makaamassa sängyssä odottamassa että uni valtaisi kehoni, kun sain aivan mahtavan postausidean. entäs jos laitan kaikki vanhat selfiet mitä olen ottanut? aivan mahtava idea siis (huomatkaa tässä kohti sarkasmi). koska olen luotu nolaamaan itseni on aika näyttää teille miltä olen vuosien varrella näyttänyt. älkää juosko kirkuen pakoon. teitä on varoitettu.



alta löytyy eräs kappale, johon olen jostain syystä tykästynyt aika paljon

moimoi,








mites muuten te harvat ihmiset, jotka tämän tulette lukemaan, kuinka paljon te ootte muuttunu vuosien varrella?

kävinpäs tänään aamupäivästä tekemässä valintakokeen Savonian restonomi-puolelle Kuopiossa. jännitys aamulla oli suuri, koska haluan sinne kouluun ihan tosissani. on kyllä pettymys suuri jos en pääse. mutta ei se yllätyskään olisi kun tuntui että koko koe meni ihan persiilleen. samoin tuntui myös menevän ryhmähaastattelu. en ole yhtään hyvä vieraiden ihmisten kanssa tuollaisissa stressaavissa tilanteissa ja pelottaa että nyt ne haastattelijat sai sellaisen kuvan että jaahas ei tuo Anni varmaan nyt tänne kouluun ihan tosissaan halua.



en yhtään tiedä missä olen ensi syksynä ja se on todella pelottava ajatus. olen aina ollut sellainen ihminen, että asiat pitää olla aikataulutettu ja järjestetty jo kuukausia ennen etten sitten rupea panikoimaan kun en tiedä mitä pitää tehdä ja minne pitää mennä. heinäkuun ensimmäinen päivä kuitenkin selvinnee pääsenkö tuonne Kuopioon. oli miulla kyllä muitakin vaihtoehtoja (kaikki tietysti juurikin restonomipuolelta) vähän ympäri Suomea, että ei haittaisi vaikka johonkin niistä pääsisin (vaikkakaan Rovaniemi ei tällä hetkellä kauheasti innostaisi kun se on niin kaukana Joensuusta). kuitenkin tuo Kuopio olisi se ykkönen. aiemmin vielä epäröin että entäs jos en tykkääkään siitä koulusta, mutta kyllä nyt tänään vaan vahvistui se halu sinne mennä. ne tutorit, mitkä siellä oli meitä valintakokeelaisia neuvomassa, oli aivan älyttömän ystävällisiä (mikä oli jostain syystä yllätys, koska muualla tutorit on vain neuvoneet sitä ja tätä ja sitten jättäneet meidät yksin.)! juttelivatkin meidän jännityneiden kanssa ja toivoivat että ensi syksynä sitten nähtäisiin. ja toivottavasti ihan oikeasti nähtäisiinkin.
tää meni nyt tälläseks ihme höpöttelyks tällä kertaa, mutta eipä tuo nyt mitään varmaan haittaa.




p.s. anteeksi ettei ole melkein viikkoon tullut kirjoiteltua, olen tosiaan aloittanut nyt kesätyöt niin niitten kanssa on ollut ihan mukavan kiireistä ja siinä välissä on vielä pitänyt harjoitella tuohon pääsykokeeseen.

ensi kertaan ☺,

hip hei ja hurraa, minä valmistuin! nyt on virallisesti merkonomin paperit taskussa ja valmiina uusiin haasteisiin. opiskelu merkonomiksi oli yllättävän helppoa, ainakin viimeisen vuoden osalta. olin ottanut valinnaiseni ykkösellä niin, että koko kolmosluokka oli pelkkää nettikurssia tai työssäoppimista. koululla en tänä lukuvuonna käynyt kuin ehkä nelisen kertaa. vielä viime vuoden puolella oli aivan kamala paniikki yritystoiminnan nettikurssista ja sen lopputyöstä, mutta loppujen lopuksi se meni hyvin ja kolmonenhan siitä vielä napsahti (asteikolla 1-3 siis)!

muuten ei tänä lukuvuonna kauheaa raatamista ole ollut. on ollut pelkkää lepäilyä ja työssäoppimista. mutta ei työssäoppiminenkaan kauhean raskasta ollut, oli kuitenkin molemmissa työpaikoissa aivan mahtavaa porukkaa ja hyvä ilmapiiri. toisessa työssäoppimispaikassa oli myös todella hyvä ilma, koska aurinkoa ja lämpöä riitti. senhän siis suoritin Fuengirolan auringon alla.

eniten tykkäsin tuossa koulutuksessa niistä tunneista, joissa jotenkin käsiteltiin numeroita. kirjanpito ja matematiikka olivat lemppareitani. ikävä kyllä kirjanpito loppui toisena vuotena, sillä valitsin asiakkuuksien hoidon enkä kirjanpitoa.. kyllä mielessä kävi että entäs jos vaihtaisin, mutta en sitten koskaan saanut aikaiseksi niin tehtyä. mutta ihan hyvä vain niin. merkonomin tutkinto sai minut paljon avoimemmaksi ja enemmän ulos kuorestani.



aloittaessani tuon tutkinnon olin todella ujo ja en uskaltanut jutella vieraille ihmisille edes asiakaspalvelutehtävissä. nyt olen enemmän ulospäinsuuntautunut ja uskallan asiakkaidenkin kanssa jutella niitä ja näitä. vaikka en tälle alalle ainakaan suunnittele jääväni, olivat nuo kolme vuotta silti sen arvoisia.

hasta luego,

otsikon viisauden on muuten sanonut Eudora Welty, Pulitzer-palkinnon voittanut kirjailija. tällä kertaa en nyt kummempia jää kirjoittelemaan, vaan annan kuvien puhua sanojen puolesta. kuvat on otettu muutamana eri päivänä ja minusta otetut kuvat on ottanut ihana pikkusiskoni.













nähdään ensi kerralla,