Ihan ensiksi haluan pahoitella hiljaisuuttani täällä blogin puolella. Koulussa on ollut näin kevään kunniaksi ihan kunnolla kiirettä ja kirjoitettavaa ei ole ollut. Kesällä sitä asiaa kyllä sitten rupeaa tulemaan kunhan pääsen Saksaan.

Miulla on jonkin aikaa nyt ollut pientä alakuloisuutta, joka johtuu ihan vaan siitä että oon niin jumissa menneisyydessä. Ajattelen aivan liian usein entistä parasta ystävääni, jonka kanssa vielä vähän aikaa sitten oltiin kuin paita ja peppu. Nyt ei olla puhuttu yli puoleen vuoteen. Ajattelen peruskouluaikaisia kiusaajiani ja millaiset arvet he minulle jättivät. Ajattelen, kuinka jos he näkisivät minut nyt, eivät he enää kiusaisi minua pukeutumisestani, hiuksistani, hampaistani tai mistään muustakaan mistä he silloin aikoinaan jaksoivat aina muistuttaa. Ajattelen entisiä opettajiani ja mietin olisivatko he ylpeitä minusta nyt. Ajattelen lepoon laskettua ukkiani ja mietin mitä hän ajattelisi minusta nykyään. Ajattelen kuinka silloin joskus olin niin läheinen pikkusisarusteni kanssa ja nyt kun käyn kotona tuntuu kuin olisin näkymätön olio heidän älylaitteidensa takana. Ajattelen kuinka asiat olivat ennen paremmin, silloin joskus kun en jatkuvasti stressanut uusittavia tenttejä niin paljon etten edes pystynyt lukemaan niihin. Ajattelen, että entä jos olisinkin vain jäänyt kotiin.

Monet asiat menneisyydestä pyörivät päässäni nonstoppina ja niiden saaminen pois päästäni on erittäin vaikeaa. Elän vieläkin osittain menneisyydessä ja silti elämä vain jatkuu. Pelottaa, että jossain vaiheessa jään kokonaan pois kyydistä ja päädyn kokonaan menneisyyden haamujen syömäksi. Ymmärrän, että osa asioista pyörii päässäni koska mietin edelleen entä jos asia olisikin ollut toisin. En kadu päätöksiäni, mutta mietin olenko päättänyt oikein. Haluaisin vain palata aikaan, jolloin minun ei tarvinnut miettiä olinko valinnut oikein vai en.

Minun pitäisi jatkaa eteenpäin, mutten tiedä miten se on mahdollista. Olen niin jumissa menneisyydessä, että välillä nykyhetkessä on erittäin vaikea elää.

Sitä ajattelee että kun täyttää 20 on yhtäkkiä maagisesti aikuinen. Mikään ei kuitenkaan tunnu erilaiselta. Olen edelleen sama vanha minä. Tykkään edelleen lapsellisista asioista ja en vieläkään ymmärrä miten aikuisen tulisi käyttäytyä. Kun päivä vaihtui syntymäpäivääni ei pääni sisälle ilmestynyt mitään maagisia ilotulituksia ja en yhtäkkiä tiennyt kaikkea. Ajattelin aina, että kun täytän 20 en enää ole teini vaan yhtäkkiä olen ihan oikea aikuinen. Asia ei kuitenkaan näin ole. Vaikka ikäni ei enää ole teinipuolella (englanninkielen seventeen, eighteen, nineteen tyylisesti) en tunne muuttuneeni lainkaan. Totta puhuen jo jonkin aikaa olen pelännyt sitä numeroa. 20. Se on jo yksi viidesosa elämästä. Puolessa välissä neljääkymmentä. Pian minun odotetaan asettuvan aloilleni, hankkivan perheen, ostavan talon ja menevän naimisiin. Tulen tuottamaan pettymyksen. En ole valmis asettumaan vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Ehkä en edes sen jälkeen. Ehkä en koskaan tule asettumaan aloilleni.

Nyt puhutaan Netflixistä, elämän suolasta ja opiskelijoiden päivän pelastajasta. Tänään nimittäin kerron teille 5 Netflixistä löytyvää tv-sarjaa, jotka siun ois pitänyt katsoa jo eilen.

Black Mirror

Jessica Jones

Stranger Things

3 %

Riverdale

Mainitsinkin jo tuossa aiemmassa postauksessani hakeneeni kesäksi harjoitteluun Saksaan ja syksyksi vaihtoon Etelä-Koreaan. Ja nyt on tämän suurinpiirtein kuukauden sisään vähän väliä tipahdellut nyt tietoa siitä että pääsenkö vai enkö pääse. Arvatkaas kuinkas tässä nyt sitten kävikään? No mie pääsin molempiin! Eli tämä nyt tarkoittaa sitä, että mie tuun olemaan toukokuun lopusta alkaen yhteensä 7 kuukautta poissa Suomesta. 3 kuukautta vietän Berliinissä tehden harjoitteluani eräässä hotellissa ja elokuun lopussa siirrynkin sitten vähän kauemmas, Souliin. Sain tosiaan lopullisen tiedon Saksaan liittyen tuossa pari viikkoa sitten ja tiedon vaihdosta sain juurikin viime viikolla. Oli kyllä sillä hetkellä kirkumisessa pidättelyä. Tarttesin tosi paljon voimaa, että sain rauhallisesti sanottua vieressäni istuvalle pikkusiskolleni että joo mie näköjään lähen sitten Etelä-Koreaan 4 kuukaudeksi.

En osaa vielä oikein kunnolla ehkä käsitellä tätä kaikkea, josta syystä myöskään en ole millään tavalla vielä edes aloittanut jännittämään. Tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa se jännityskin kyllä vielä iskee. En vielä pari kuukautta sitten olisi voinut uskoakaan, että pian olisinkin lähdössä yli puoleksi vuodeksi pois täältä. Itseasiassa pari kuukautta sitten en edes ollut suunnitellut mitään tälläistä. Kaikki vaan tuli sellasena hetken ajatuksena. Saksaan liittyen tuli sähköpostia kv-opettajalta ja ihan noin vain päätin että menen. Jo samana päivänä lähetin tarvittavat asiakirjat takasin sille opelle ja jäin vaan odottelemaan tietoa siitä pääsinkö. Ei miulla mitään muutakaan ollut kesäksi, joten ihan samahan se on mennä sitten harjoittelu suorittamaan ulkomaille.
Vaihtoon lähteminen oli sitten vielä enemmän sellainen hetken mielijohde, koska tuli vaan sähköpostissa muistutus että vaihto loppuu parin päivän päästä ja mie vaan päätin että nyt haen. Nyt tai ei koskaan. Olisinhan mie tietty voinut keväällekin hakea, mutta ei sillä niin väliä.
Aluks en ees ollut hakemassa Etelä-Koreaan vaan Skotlantiin, mutta sitten yhtäkkiä vaan vaihdoinkin mieleni ja hain Etelä-Koreaan.

En enää edes ymmärrä näitä miun mielenjohteita. Niitä vaan tulee ja sitten ennenkuin huomaankaan oon jo toteuttamassa niitä. Mutta ei se haittaa, nytkin näiden hetken ideoiden ansiosta oon pääsemässä tämän vuoden aikana kahteen täysin uuteen maahan ja pääsen kokemaan niin paljon uusia asioita. Ja nyt kun menen tuonne niin vaikka menisikin huonosti, niin voinpahan ainakin sanoa että tein sen. Nyt pitää kyllä koputtaa puuta ettei nuo oikeasti mene huonosti..

See 'ya later alligator!

Eilen istuin kuus tuntia bussissa erittäin krapulaisena ihan vaan että pääsin isolle kirkolle. Mutta kyllä se kärsimys oli niin sen arvosta! Jaa mikskö mie Helsinkiin tulin? No Matkamessujen takia tietenkin! Oikeesti Matkamessut on jokaisen matkailusta haaveilevan ihmisen wet dream. Jos joskus saatte mahdollisuuden mennä niin suosittelen oikein lämpimästi!
Mutta kyllä me siis täällä muutakin tehdään kuin käydään Matkamessuilla, tänäänkin käytiin reissukaverini kanssa Korkeasaaressa ihailemassa söpöjä elukoita.


Tein pikkusen videon Korkeasaaren reissusta Snapchattini pohjalta ihan vaan koska halusin yrittää videon tekemistä. Parannettavaahan tuossa on, mutta kukaan ei ole täydellinen :'D.

Korkeasaaresta suunnattiin sitten ekaks Senaatintorille bussilla ja siitä ratikalla Messukeskukselle. En yhtään arvannu että siellä tulis olemaan niin jumalattoman paljon ihmisiä, mutta kyllä siellä vaan oli. Se ihmismäärä oli ihan järjetön! Mutta niin siis tosiaan napattiin meidän rannekkeet siitä sisäänkäynniltä ja suunnattiin suoraan TUI Inspiration Stagelle kun mulla oli siellä esiintyminen. No ei nyt sentään.. Maybe someday? Mentiin siis katsomaan "Himotuimmat lomat 2017"-ohjelmaa, jossa oli juontajana Lorenz Backman ja joku tyyppi TUIlta. Ajattelin että siellä esiteltäs niitä kohteita ihan kunnolla, mutta ne mainostikin vaan TUIn kilpailua (johon olen tietysti osallistunut jo) ja piti pientä visailua josta voitti rantakasseja. En tiennyt yhtään niistä vastauksista joten voitot jäi saamatta.

Siitä suunnattiin sitten kuuntelemaan "Pikavuoro maailman ympäri"-ohjelmaa ja kiinnostuin siitä kyllä aika kovasti. Mikä tää juttu sitten oikeen on? Se on siis Salon Tilausmatkojen järjestämä bussikyyti eri maihin. Ymmärsin tän aluks niin että se kyyti on aina Suomi-Bangkok mutta nyt tutkittuani heidän blogiaan sain kuitenkin selville että niitä reissuja on myös tehty vähän muuallekin. Ensi toukokuussa on myös tulossa reissu Helsinki-Sotsi. Olisi kyllä aika kiintoisaa mennä jos en vaan vihaisi bussimatkailua niin paljon..


Kun tuo ohjelma loppui me kiiruhdettiin takaisin TUI Inspiration Stagelle kuuntelemaan vuorostaan #matkastoori finaalia, joka oli Arman Alizadin juontama. Ne tarinat mitä siinä kuuli oli jokainen omanlaatusiaan ja niitä oli ihan älyttömän hulvatonta kuunnella. Sekin tarina mikä voitti video-osuudessa oli ihan uskomaton. Miten voi yhdellä reissulla mennä niin paljon pieleen?

#matkastoorin loputtua meillä alko pikkuhiljaa olemaan jo aikamoinen nälkä joten suunnattiin Messukeskuksen Street Kitcheniin, jossa maksoimme itsemme kipeiksi ruuasta joka ei edes ollut kauheen kummosen makusta...


Siinä kun alettiin olla syöty huomasin kellon jo olevan lähempänä puol viittä jolloin Matkakuumeen Gia Forsman-Härkönen oli puhumassa maailmaympärimatkailusta. Se oli mukavaa ja kiinnostavaa kuunneltavaa. Hän myös kertoi kuinka paljon maailmanympärimatka heillä ja parilla muulla bloggarilla oli maksanut, joten nyt jos joskus halajan ympärysmatkalle niin tiedän kuinka paljon suurinpiirtein sitten sitä rahaa tarvitsen.


Tän jälkeen sitten kierreltiinkin sulkemisaikaan asti ja mukaan tarttu aika helekutin paljon esitteitä ja ideoita uusiin matkoihin (jotka toivottavasti joskus pääsen toteuttamaan..). Onneks löysin myös muutaman La Palman esitteen, koska niitä saa ihan hakemalla hakea ja netistäkään ei kauheasti tietoa oo tähän mennessä löytynyt. Oishan se ihan kiva siitä tietää pikkasen enemmän ennen kuin me mennään pikkusiskon ja iskän kanssa sinne hiihtolomalla. Sattumalta muuten sain myös hankittua kaksi kappaletta fuengirola.fi-lehtiä, joiden innokas lukija olin silloin kun olin Fuengirolassa sen kaksi kuukautta. On kyllä kiintoisaa taas lukea pitkästä aikaa että mitä sinne Fugeen oikeen kuuluu ja mitä häppeninkiä siellä on. Tuli sinne Espanjaan kyllä vähän ikäväkin. Toivottavasti maaliskuinen La Palman reissu kuitenkin nyt vähän parantais sitä ikävää vaikka eihän se tietenkään sama asia ole.

Tilasin joulukuussa itselleni vihdoin ja viimein ukulelen. Oon jo jonkin aikaa sellaisen halunnut ja nyt sitten repäisin ihan kunnolla ja tilasin itelleni ukulelen. Tää koko innostushan lähti jo aikojen alussa kun minä olin vain pienen pieni lapsi ja.. No ei toiskaa, innostuin ukulelesta kun rupesin pari kuukautta sitten näkemään siitä paljon videoita ja miusta se vaan kuulosti niin nätiltä. Selailin nettifoorumeita, katsoin ukulelen soittovideoita ja opetusvideoita sekä mietin millaisen uken oikein hankkisin. Päädyin lopulta sitten sopraano-ukuleleen, joka on siis noista ukeista kaikista pienin. Sopraanon lisäksi on sitten olemassa vielä neljä muuta kokoa konsertti, tenori, baritoni ja basso. Basso on näistä ko'oista suurin ja on aika lailla kitaran kokoluokkaa.

En oo koskaan aiemmin osannut soittaa yhtään mitään soitinta ja toivosin että asia muuttus nyt ukulelen saapumisen myötä. Oon kuullu joistakin lähteistä että ukulelen soittaminen ois myös ihan semi-helppoa, mutta katsotaan nyt. Mie kun en oo kauheen nopea oppimaan uusia asioita ja nopeesti kyllästyn kun en ihan heti opi. Mutta tällä kertaa teen parhaani että oppisin sen soittamisen, vaikka kuinka kauan kestäs, enkä luovuta kesken kaiken. Varmuuden vuoksi ostin nyt kuitenkin ensimmäiseksi ukulelekseni sellaisen aika halvan pienokaisen ettei sitten myöhemmin ketuta jos se uken soittaminen ei sitten loppujen lopuksi innostakkaan. Tiedän kyllä ettei välttämättä noista halvoista ukuleleista lähde välttämättä yhtä hyvin ääntä kuin kalliimmista kokopuisista, mutta arvostelujen perusteella se kuulemma on kuitenkin ihan kelpo peli. 


Tietty twenty one pilotsin ukulele ois ollut kanssa aika siisti, mutta se ois ollu miun hintahaitariin ehkä hieman liian kallis ja se on sitä paitsi otettu näköjään pois myynnistäkin :(. Mutta oon kyllä ihan tyytyväinen siihenkin minkä ostin, se on sellainen mintunvihreä Reno RU150 ja verkkokauppa.comista tilasin. Toimitus kesti tavallista pidempään, koska sitä ei heillä ollut varastossa (vaikka siinä silloin tilatessa luki että saapuu parin päivän sisällä).. Mutta noh, eihän asialle mitään tietenkään voinut. Odottaminen vain hieman ärsytti, sillä tilasin sen alunperin miun porukoille jossa olin joululoman vietossa. Vaihdoin sen sitten kuitenkin tulemaan Kuopioon ettei tarttee häslätä myöhemmin että saisin sen Joensuusta Kuopioon, kun en siellä kuitenkaan hirveän usein käy. 

että tälläistä tällä kertaa,








Ja tähän loppuun vielä havaijilaista ukulelemusiikkia 😊.


kuvat: weheartit

Näin uuden vuoden kunniaksi on aika muistella mitä kaikkea edellisenä vuonna on tapahtunut, oppinut ja nähnyt. Joten mitäs vuodesta 2016 oikein sitten loppujen lopuksi jäi mieleen? Ainakin työharjoittelu Espanjan auringon alla, amiksesta valmistuminen, kesätyöt ja uuteen kouluun pääseminen. Eikä siinä edes ole kaikki, vuosi 2016 oli näin taaksepäin katsottuna täynnä tapahtumia ja uusia kokemuksia. Vaikka välillä tuntui että vuosi meni aika päin mäntyä, oli se loppujen lopuksi ihan mukava. Tietenkään kaikkea en saanut kirjotettua, koska en vaan yksinkertasesti muista kaikkea, mutta tässä ainakin ne mitkä muistan.

Vuonna 2016 koin..
...työharjoittelun ulkomailla